Minkälainen äiti olen?

Tässä viime aikoina on ollut puhetta kavereiden kanssa äitiydestä ja siitä millainen äiti sitä itse on. Jos minulta kysyttäisiin minkälainen äiti olen, vastaisin varmasti, että rakastava, huolehtiva ja turvallinen. Olen hyvä äiti. Paras mahdollinen äiti Rasmukselle, sekä vielä masussa olevalle vauvalle.

Meillä on kotona sääntöjä, mutta en ole mikään natsi niiden suhteen. Rasmus tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jos ei tiedä, kerron sen. Kiellän tuota lasta päivittäin, monesti. Yleensä tosin niistä asioista mitkä Rasmus jo valmiiksi tietää olevan kiellettyjä. En kiellä vain kieltämisen ilosta, vaan siksi, että kyseinen asia on esimerkiksi vaarallinen. Ei sähköjohtoja purra, sehän on selvä. Mutta silti tuo uhmis koittaa, josko tänään saisikin puraista siitä. No ei saa. Eikä muuten saa huomennakaan. Kiellosta seuraa uhmiksen puolelta joko naurua, loukkaantumista tai sitten vain asian hyväksyminen ja poistuminen paikalta.

Rytmeistä taas sen verran, ettei mitään tarkkoja rytmejä ole. On suurinpiirteinen aikataulu, jonka mukaan mennään. Olen sen verran tässä vuosien varrella oppinut lukemaan Rasmusta, että tiedän kyllä milloin hänellä on nälkä tai väsy. Päikkärit on esimerkiksi noin puolen päivän aikaan. Jos Rasse vaikuttaa väsyneeltä jo kello 11, silloin päikkäreille mennään kello 11. Jos taas virtaa tuntuu olevan vielä liikaa kello 12, siirretään päikkäreitä vähän eteenpäin. Aikaan, jolloin Rassea väsyttää. Ja on meillä päiviä, jolloin Rasmus ei myöskään nuku. Ne ovat onneksi harvassa, sillä en usko, että hän olisi vielä valmis päiväunista luopumaan. Minä en ainakaan ole :D. Jotkut äidit uskovat tarkan rytmin olevan hyvästä ja sitä se varmaan heidän lapsille ja elämälle on, mutta meillä toimitaan näin. Minäkin uskon siihen, että lapselle on hyötyä, että päivän asiat tehdään aikalailla samassa järjestyksessä. Silloin lapsi pystyy vähän ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän kohdalla olen huomannut, että tiukka aikataulu tuo vain turhaa stressiä, eikä se meillä toimi.

Sitten seuraava paljon puhuttu asia äitien keskuudessa on syöminen. Syökö lapsi kotiruokaa vai kenties kaupan pilttejä. Meillä syödään molempia. Välillä menen sieltä mistä on aita matalin ja lämmitän vain sen piltin. Välillä taas ihan hyvillä mielin teen kotiruokia. Samaa ruokaa Rasmus ei usein meidän vanhempien kanssa syö, sillä maitoallergia rajaa pois 90% meidän syömistä ruoista. Siksi ehkä se piltti onkin niin helppo Rasmukselle. En usko, että lasta saa pilalle kummallakaan tavalla. Syöminen itsessään tapahtuu noin 3 tunnin välein. Aikatauluun vaikuttaa siis se, monelta tuo pieni ihminen on aamulla herännyt. Meillä syödään monipuolisesti. Tai ainakin tarjotaan ruokaa monipuolisesti. Nyt kun Rasmus on tosiaan jatkanut syömistä (hänellä kun oli nenämahaletku syömättömyyden takia), on hänelle tarjottu paljon erilaisia ruokia. Keittoruoat ovat tuon pojan lemppareita! Ja ne maistuvat myös muille perheenjäsenille paremmin kuin hyvin. Ruokaillessa Rasse saa syödä leipää tai muuta sormiruokaa samalla, kun lusikoin lämmintä ruokaa pojan suuhun. Itse lusikalla syöminen ei onnistu, eikä Rasmuksella ole ollut kiinnostusta edes opetella. Ruokailu on meidän perheessä se, mistä eniten tuon lapsen kohdalla joustetaan. Hän saa kyllä ranskalaisia, jos muu perhe syö mäkin ruokia. Jos itse syön karkkia, annan Rasmukselle myös pari. Sokeria tuo lapsi on siis syönyt ja tulee jatkossakin syömään, kohtuudella. Jos taas Rasmukselle ei ruoka maita, ei häntä myöskään pakoteta syömään mitään. Eipä sillä, ei Rassea pystykkään siihen pakottamaan. Niinkuin on huomattu, tuo poika kyllä on syömättä jos haluaa..

Välillä hermostuessaan tämä mamma korottaa pojalleen ääntä. Ja poika riskaa takaisin. En usko, että sekään on tuota lasta vahingoittanut mitenkään. Eri asia olisi, jos jatkuvasti tulisi huudettua lapselle. Tälläisten "riitojen" jälkeen pyydetään anteeksi. Meidän perheessä muutenkin osoitetaan tunteet selvästi. Tuo pieni ihminen kuulee takuulla joka päivä äidin suusta, kuinka paljon äiti rakastaa. Niin paljon, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Ja joka päivä sisältää monta halia ja pusua. Rasmus tietää, että äiti rakastaa häntä aivan yhtä paljon senkin jälkeen kun on uhmattu ja se jos mikä on tärkeää.

Minkälaisia äitejä sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? Niin, ja haluan painottaa, etten usko, että minun tapa on ainut oikea. Jokainen perhe on erilainen, enkä edes usko, että nämä meidän tavat toimisi kaikilla. Kuten ei kaikkien tavat meillä. Onneksi kaikkien ei tarvitsekaan toimia samanlailla. :)

Joulua kotiin

Me ollaan valmiita jouluun, ainakin melkein! Meidän joulunvietto suunnitelmat menevät siten, että käymme äidilläni, sekä mieheni vanhemmilla. Aamu kuitenkin aloitetaan kotona ihan oman perheen kesken ja ajattelinkin ensimmäistä kertaa ikinä tehdä riisipuuron. Meillä on lapsuudesta asti ollut perinteenä riisipuuro aattoaamuna ja nyt sen sijaan että mentäisiin heti aamusta äidille, tehdäänkin se kotona. Iltamyöhään myös saavutaan takaisin omaan kotiin, joten onhan se kiva, että joulu näkyy täällä kotonakin jotenkin.

Tilasin jo jonkin aikaa sitten h&m:ltä jouluisia tyynynpäällisiä, mutta vasta näin joulukuun puolella ne laitoin paikalleen. Sen lisäksi meillä on sisustuksessa pari juttua ihan vain joulun takia, mutta enemmänkin voisi olla. Minä olisin valmis koristelemaan koko kodin erilaisin valoin sekä muilla joulukoristeilla, mutta mies laittaa vastaan. Hänen mielestään me ei tarvita yhtään turhaketta tänne kotiin :D.

Ollaan Rasmuksen kanssa haettu joulufiilista leipomalla pipareita, sekä joulutorttuja. Niitä onkin tässä tullut syötyä yksi jos toinenkin, hups. Tänään löysin pitkän etsinnän jälkeen Rasmuksen joululaulu cd:n ja sitä on tullut nyt sitten kuunneltua. Viime viikonloppuna käytiin myös ostelemassa lahjoja läheisille ja lähestulkoon kaikki lahjatkin on hommattu. Ihanaa! Eilen illalla sitten paketoin innoissani niitä. Harmi vain, että lahjapaperi loppui kesken. Tuntuu, että olen tosi hyvissä ajoin näiden juttujen kanssa, mutta toisaalta aattohan on jo reilun parin viikon kuluttua!

Joko teillä on lahjat hommattu? :)

Uudistuksia

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi uudistettua tätä blogia! Banneria on pitänyt päivittää jo varmaan vuoden päivät, mutta aina se on siirtynyt. En ole saanut sopivaa kuvaa sitä varten, enkä kyllä ole edes osannut vaihtaa koko banneria. No, sitten juteltuani ystävän kanssa, tajusin ettei se tarvitse kuvaa. Mikäs välttämätön se muka olisi. Nyt on uusi banneri, josta tykkäänkin tosi paljon! Kiitos Roosa siitä ja kaikesta muusta, mitä tätä uudistusta varten tehtiin! <3

Toinen asia mikä blogissani on häirinnyt minua pitkään, on sen nimi. En ole ollut siihen täysin tyytyväinen missään vaiheessa, vaan nytpä olen! Uusi nimi on simppeli ja kertoo juuri kaiken oleellisen. Sen, että täällä blogissa kirjoittelen minä ja että mukana on kaksi pikku prinssiä. Toinen mennä vipeltää jo minkä ehtii ja toinen kasvaa vielä masussa. Onhan meidän perheessä myös mieheni, mutta se ei tähän blogiin niin kuulu ja ajattelin jatkossakin pitää asiat sen suhteen näin.

Mitäs mieltä olette uudesta ulkoasusta, blogin nimestä tai ylipäätään koko blogista? Mitä haluaisitte täällä nähdä? Kaikkia ideoita otetaan vastaan. Nyt on meinaan sellanen olo, että tämä blogi on taas herännyt henkiin! :) 

Ps. Katsokaa Rasmuksenkin uusi ulkomuoto. Isolle pojalle leikattiin ison pojan hiukset! Vauvakiharat sai nyt lähteä. Ja mikä kaikkein ihaninta, letku on poissa! <3

Talvinen viikonloppu

Kuinka ihanaa, että lunta on satanut ja vienyt sitä inhottavaa pimeyttä pois! Mä ainakin olen ihan innoissani tuosta lumesta ja toivon, ettei se kokonaan lähtisi enään pois ennen kevättä. Meillä olikin kiva viikonloppu ja aikaa tuli vietettyä pihalla.

Perjantai-iltana kävin ystäväni kanssa syömässä ja vaihdettiin kuulumiset pitkästä aikaa. Oli ihanaa päästä kunnolla juttelemaan, ilman mitään häiriöitä. Rasmus jäi mieheni kanssa kotiin ja hyvin heilläkin oli mennyt. Nyt raskaana ollessa Rasmus on ollut hoidossa entistä vähemmän, kun ei ole tullut mentyä mihinkään illanviettoihin. Pitäisi kuitenkin muistaa ottaa välillä sitä omaakin aikaa ihan kunnolla ja huomasinkin, miten olin sen tarpeessa! Paljon paremman tuulinen mamma palasi syömästä ja ilta meni ihanasti, vaikka Rasmus valvoikin melkein puolilleöin. Meillä, kun viikonloppuisin tuppaa menemään nuo lapsenkin rytmit miten sattuu. Mutta se ei Rassea itseäänkään haittaa, joten hölläillään niiden suhteen. Turha sitä on niuhottaa tuollaisista, mikäli se ei ketään haittaa :).

 Lauantaina lähdimme hyvissäajoin kaupungille. Siellä oli paljon eri ruokakojuja ja mentiinkin syömään äitini yrityksen kojulle. Siellä syötiin herkulliset leivät ja jatkettiin matkaa ostamaan metrilakuja. Niitä oli mieleni tehnyt jo monta kuukautta, muttei ollut tullut tilaisuutta ostaa. Nyt siis käytin tilaisuuden heti hyväksi ja olihan ne ihan superhyviä! Hetken kiertelyn jälkeen lähdettiin kohti mieheni vanhempien kotia ja vietettiin siellä loppupäivä. Illasta me katseltiin elokuva ja oltiin rennosti.

Sunnuntaina lähdettiin ulkoilemaan koko perheen voimin. Rasmus nautti kirpsakasta säästä, ihan kuten me muutkin. Pitäisikin äitini luota käydä hakemassa pojan pulkkakin, niin voisi rattaista siirtyä pulkkailemaan. Viime vuonna Rasmus ainakin piti siitä! Ulkoilun jälkeen tultiin sisälle ja Rasmuksen nukuttua päikkärit, alettiin leipomaan pipareita. Rasse keskittyi enimmäkseen taikinan maisteluun, mutta onneksi se ei ole niin justiinsa. Kokeiltiinpa ensimmäistä kertaa koskaan tehdä piparkakkutalo ja voi hyvänen aika, että se onkin hankalaa puuhaa! Mikään osa ei sopinutkaan yhteen ja talo oli muutenkin aivan kallellaan. Kuumennettu sokerikin ehti monta kertaa jäähtyä, ennenkuin sitä ehti mihinkään edes laittaa. Katsotaan jaksaako sitä moista edes ensi vuonna yrittää. Voin nimittäin kertoa, että hermot meni :D. Ei tuo leipominen totta tosiaan ole minua varten. Pääasia oli kuitenkin, että Rasse sai taas kokemuksen, sillä kuuluuhan lapselle piparien teko joulun aikoihin.

Onko muut innoissaan lumesta? Mitä sinne ruutujen toisille puolin kuuluu? Kommentointi on viimeaikoina ollut hiljaista, joten olisi kiva kuulla jotakin. Postaustoiveitakin otetaan mielellään vastaan! :)

Rakenneultra

Torstai-aamuna koitti vihdoin kauan odotettu rakenneultra. Vein Rasmuksen edellisenä iltana äidilleni yökylään, jottei aamulla ollut mitään ylimääräistä tekemistä. Jännitin ultraa niin valtavasti, etten saanut edes nukuttua oikein. En tiedä mikä siinä jännitti minua niin paljon, mutta jännittipähän vain.

Koko raskauden ajan minulla on ollut olo, että vauva on terve, enkä sen puolesta jännittänytkään. Ultraa edeltävänä iltana aloin kuitenkin puhumaan miehelleni, että mitä jos siellä onkin jotain vikana? Mitä jos siellä selviääkin jotain vakavaa, enkä ole yhtään varautunut? Päätimme yhteistuumin kuitenkin, että mietitään sitä sitten, jos siihen on aihetta. Ei oltu puhuttu mitään mahdollisista löydöksistä tai että miten niihin suhtautuisimme. Olimme vain arvuutelleet ja miettineet sukupuolta, vaikka meistä molemmat tiesikin, ettei ultrassa todellakaan ole kyse siitä.

20+6

Minulla ei ollut mitään selvää tyttö- tai poikaoloa alkuraskaudessa. Olin aika varma, että tulokas on poika, sillä miehen suku on täynnä poikia ja miehen puoleltahan se määrittyy. Pari viikkoa ennen ultraa aloin kuitenkin ajattelemaan vauvaa kokoajan tyttönä ja katselinkin nettikaupoista pikkuisia mekkoja ja mietin mitä kaikkea ostan sitten ultran jälkeen.

Ultran oli määrä alkaa 9.15, mutta ajat olivat jonkin verran myöhässä. Sydämeni hakkasi, kun jännitin odotusaulassa ja katsoin vähän väliä kelloa. Olisin voinut vaikka pyörtyä siihen jännitykseen. Nyt jälkeenpäin hämmästyttää koko juttu, sillä en ymmärrä mikä siinä kaikessa jännitti. En Rasmuksenkaan kohdalla osannut jännittää noin paljon, vaikka hänen kohdallaan olikin jatkuvasti tunne, ettei kaikki ole ihan hyvin.

Vihdoin lääkäri kutsui meidät huoneeseen ja ultra aloitettiin aikalailla samantien. Vauva potki ja viuhtoi minkä ehti. Lääkäri tutki ja selitti kokoajan mitä katsoo. Itseasiassa tuo lääkäri oli hyvinkin puhelias ja mukava. Oli tosi hyvä mieli, kun hän puhua pulputti, eikä vain tuijottanut ruutua mietteliäästi. Siihen kun olen Rasmuksen kohdalla tottunut. Seurailin kuitenkin vähän väliä lääkärin ilmeitä ja yritin tehdä niistä jotain johtopäätöksiä. Sydäntä hän katsoi hiljaa ja kauemmin kuin muita juttuja ja olinkin ihan varma, että sieltä tulee jotain pahaa. Oikeasti tilanne ei varmaan kestänyt edes kauaa, mutta siltä se tuntui. Miehenikin oli huomannut tämän hiljaisen hetken, kun jälkeenpäin puhuimme asiasta. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan hyvin sydämessä ja ihan koko vauvassa. Painoarvioksi pikkuinen sai 396g (20+5) ja vastasi tismalleen viikkojaan.

Ultran lopussa kysyin vielä, josko vauva olisi sellaisessa asennossa, että sukupuoli olisi mahdollista nähdä. Ja kyllä vain, olihan hän. Meille siis syntyy keväällä pikkuinen poika! Vaikka mekot nyt jäävätkin ostamatta, on olo mitä onnellisin. Kaikki oli hyvin ja pian meillä on täällä sekä iso-,että pikkuveli. Ihan mahtavaa. Eipä tätä onnellisempi voisikaan enää olla! <3

Ps. Missä vaiheessa tuo mun eka vauva on kasvanut noin isoksi pojaksi!?!

Hyvä päivä neljän seinän sisällä

Tämä päivä on alkanut oikeinkin hyvin. Heräsin pirteänä, vaikkei yö edes mennyt kovin hyvin Rasmuksen osalta. Rasmus on nyt pari päivää ollut taas flunssainen ja koko jutun kruunasi eilinen oksentaminen. Ihan yhtäkkiä Rasse alkoi oksentaa, enkä edelleenkään tiedä miksi. Liittyisikö flunssaan, en tiedä. Pelkäsin jo oksennustautia, sillä itsehän pelkään oksentamista yli kaiken. No, en usko että kyse olisi siitä, kun kaikki ravinto on tuon yhden kerran jälkeen pysynyt Rassen sisällä, eikä poika muutenkaan vaikuta pahoinvoivalta. Raahattiin kuitenkin Rassen sänky yöksi meidän makkarin ovelle, jotta pienimpäänkin ääneen havahtuisi. Sehän sitten aiheutti Rasmukselle levottomuutta, eikä hän nukahtanut millään. Aamullakin oltiin jo kukonlaulun aikaan hereillä, vaikka normaalisti nukutaan sinne kahdeksaan asti.

Mutta tosiaan, tänään on mennyt hyvin. Rasmus on selvinnyt aamuisista kiukuistaan ja on ollut ihanan hyväntuulinen pikkuinen. Tälläkin hetkellä hän leikkii huoneessaan ja sieltä kuuluu iloinen "puheen" pulputus. Minä taas olen siivonnut koko kämpän. Itseasiassa eilen aloitin ja tänään jatkoin loppuun. Kävi yksinkertaisesti niin, että siivoaminen loppui kesken! Pyykkikorikin ammottaa tyhjyyttään. Tälläistä tilannettahan meillä ei ole ollut aikoihin. Alkuraskauden ajan varsinkin meidän koti oli usein kun pommin jäljiltä, mutta nyt olen ottanut menetetyn siivousajan takaisin, haha. Tosin tuskin tälläistä tilaa tulee jatkumaan enää sen jälkeen, kun Rasse on täysin terve ja päästään menemäänkin ympäriinsä. Siivottua tulee paljon lapsen ollessa kipeä, sillä päivät pitää olla vain kotona.

Sitten vielä ihan asiasta viidenteen. Blogiani pidempään lukeneet varmaankin tietää, etten todellakaan ole mikään jouluhullu. En siis kuulu siihen porukkaan, jotka aloittaa joulusta hehkuttamisen jo lokakuussa. Enpä viime vuosina edes juurikaan laittanut kotia mitenkään joulukuntoon. No, tänä vuonna siinäkin on tapahtunut jotain! Odotan joulua kuin kuuta nousevaa! Olen ostanut jo muutamille läheisille lahjat ja eilen illalla jopa selailin nettiä etsien meille joulukuusta. Siis sellaista pientä muovista, pöytäkuusiko sen nimi on. Ajattelin myös ostaa sohvatyynyille jouluiset tyynynpäälliset! En tiedä mitä minulle on käymässä, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka suurinpiirtein jo lokakuussa koristelee joulukuusen. Ihanaa, että nyt on paljon juttuja mitä odottaa! Pysyy mieli virkeänä, eikä pistä tämä marraskuu masentamaan kuten yleensä sillä on tapana tehdä.

Ootetaanko siellä jo joulua? :)

Hurahtanut äiti

Pienten vauvanvaatteiden osto on ihanaa. Tykkään kyllä muutenkin lastenvaatteista ja se varmaan selittääkin sen, että Rasmuksen vaatekaappi tursuaa vaatteita. Mutta niissä 50 ja 56 senttisissä vaatteissa on niin oma viehätyksensä. En malta odottaa, että saadaan tietää sukupuoli, niin pystyy sitten kunnolla ostelemaan niitä pikkuruisia vaatteita! Ollaankin miehen kanssa sovittu, että mennään sen ultran jälkeen vauvanvaateostoksille, mikäli sukupuoli saadaan tietoon.

Kirpparit ovat myös oiva paikka löytää etenkin noita pikkuisia vaatteita, kun ne eivät oikein käytössä kulu. Tänään veinkin Rasmuksen aamupäivästä päiväkotiin ja suuntasin siitä suoraan kirppikselle. Pikkumies jäi iloisena päikkyyn askartelemaan ja tämä mamma pääsi rauhassa tutkimaan kirpputorin tarjontaa. Ja tällä kertaa tein muuten ihan loistolöytöjä! Toistaiseksi olen siis ostellut vauvanvaatteita pelkästään kirpparilta. Olen koittanut hillitä itseäni, ettei kohta joka paikka pursua näitä pienenpieniä vaatteita, mutta en ohita myöskään hyväkuntoisia, ihania ja halpoja vaatteita. Näin tullaan säästämään monia euroja, koska jostainhan ne vaatteet pitää kuitenkin ostaa.

Olen laskeskellut hieman paljonko kaikenkaikkiaan vauvan tarvikkeisiin rahaa tulee menemään ja tajunnut sen, että melko halvalla voi myös päästä. Jos kaiken ostaa uutena, tulee summa olemaan paljon suurempi, kuin käytettyjen tavaroiden hyödyntäminen. Yksi päivä löysin tori.fi:stä hyväkuntoisen ja juuri meidän tarpeisiin sopivan hoitopöydän vain kymmenellä eurolla ja samana päivänä käytiinkin se hakemassa kotiin. Rasmuksen vauva-aikana en hoitopöytää hankkinut ja sen tunsi sitten selässäänkin. Rattaat ostetaan uutena ihan vain siksi, ettei sellaisia meidän mieleisiä oikein käytettynä löydä, mutta myöskin että takuut ynnä muut on sitten voimassa. Niitä kun ei käytettynäkään ihan puoli-ilmaiseksi osteta. Sänky koitetaan löytää käytettynä, mutta kaupasta sitten ostetaan uusi patja, sillä ei haluta ottaa riskiä, että vauva nukkuisikin homeisella tai muuten superlikaisella patjalla. Mikäli ei oikeanlaista sänkyä tule käytettynä vastaan missään, ostetaan se sitten Ikeasta. Siellä ne ovat kuitenkin paljon edullisempia mitä lastentarvikeliikkeissä. Tekisi mieli ostella jo kaikki valmiiksi, mutta aion malttaa mieleni vielä. Tänään on vain ollut tosi hyvä fiilis tästä raskaudesta, enkä ole turhia pelännyt. Toivottavasti näitä tällaisia päiviä tulee paljon.

Kuten saattaa huomata, täällä ollaan nyt tosissaan hurahdettu näihin vauvan juttuihin! Miten muka jaksan odottaa pikkuisen syntymistä vielä monta kuukautta?!?

It's a baby!

Reilu viikko sitten julkaisin instagramissa (@hennaana) masukuvan, joten osa teistä varmastikkin jo tietää tämän uutisen. Ensi keväänä siis meille on syntymässä pikkuinen ihminen! Täällä koko perhe odottaa jo ihan malttamattomana, mutta vielä pitäisi monta kuukautta jaksaa odotella, sillä laskettu aika on vasta huhtikuun 2.päivä. 

Tällä hetkellä elellään siis oikein kivaa aikaa siinä mielessä, että alun pahoinvoinnit on taaksejäänyttä, eikä maha ole vielä tiellä. Nukkuminen tosin on jo nyt ihan yhtä hankalaa kuin Rasmustakin odotellessa. Kun ei voi nukkua mahaltaan eikä selältään, niin lonkka kipeänä sitten nukutaan kyljeltään. Vaikka ensimmäisestä raskaudesta on paljon aika kullannut muistoja, huonot yöunet muistin kuitenkin. Mutta pikkujuttujahan nämä tälläiset on, jos muuten vain menee kaikki hyvin.

Vaikka olenkin maailman onnellisin tästä uudesta pienestä ihmisestä mahassani, on tämä silti jokseenkin raskasta. En vain pääse eroon peloista, vaan vatvon päässäni kaikkea mikä voi mennä pieleen. Lähinnä keskenmenoa ja kohtukuolemaa. Inhottavia ajatuksia, mutten voi niille mitään. Onneksi hetkittäin on myös todella rauhallinen olo ja usko siihen, että kaikki voikin mennä hyvin. Onhan se suurempi todennäköisyys kuitenkin. Päivittäiset potkut kertovat elossaolosta ja onpa meillä dopplerikin hankittu, jota tosin tuli käytettyä enemmän silloin, kun ei potkuja vielä tuntunut. Välillä nytkin haluan varmistuksen, jos masussa ollaan oltu rauhallisesti. 

rv 16+6

Ollaankin jo käyty katselemassa tuplarattaita ja aikalailla tiedetään jo mitkä tullaan ostamaan. Mutta vielä ei niitä osteta tänne nurkkiin pyörimään, vaan vasta lähempänä vauvan syntymää. Olen myös ostanut jo muutamia pikkuruisia vaatteita kirpparilta. Rasmuksen pienimpiä vaatteita ehdin jo vuosi sitten myymään. Tosin Rasmus käyttää edelleen vasta kokoa 80, joten siitä koosta lähtien meillä tulee olemaan paljon vaatetta jemmassa vauvalle. Turvaistuinkin on varastossa odottelemassa, sekä leikkimattoa ja muuta vauvantavaraa, joten rattaat ja sänky nyt tulee olemaan ainoita sellaisia isompia hankintoja tulokkaalle. 

rv 17+6

Rakenneultra on vasta tämän kuun lopussa. Jotenkin minulla on usko siihen, että kaikki on siellä ihan hyvin, vaikka Rasmuksen erityisyys huomattiinkin nimenomaan tuossa ultrassa. Uskon myös, että mikäli kaikki todella on niin hyvin kuin mahdollista, uskallan myös hieman rauhoittua näiden pelkojeni kanssa. Toivoisin, että saataisiin myös tietää vauvan sukupuoli ultrassa. Mitään selvää poika- tai tyttöoloa minulla ei ole ollut, mutta luulenpa, että tämäkin on poika, sillä miehen suku on huomattavan poikavaltainen. Haluaisin tytön, sillä olisi hienoa päästä olemaan myös tytön äiti. Ja onhan minulla aina ollut toive, että joskus tytön saisin. Tämä kun luultavasti tulee viimeinen mahdollisuus olemaan. Toisaalta, jos vauva on poika, niin sen kuuluu olla niin. En pettyisi, sillä jo nyt kokemuksesta tiedän miten hienoa on olla pienen pojan äiti! Mutta saapahan nähdä kumpi sieltä olisi tulossa :)

Onko veikkauksia sukupuolesta? Tai onko lukijoina muitakin raskaanaolevia? :)

Rasmuksen hyvät ja huonot kuulumiset

Kerrotaas ensin huonot kuulumiset. Tosiaan, meidän ruokataistelut päättyi lopulta siihen, ettei Rasmus suostunut syömään paria keksiä enempää päivässä ja paino putosi minkä ehti. Ihan taisteluksi sitä nyt ei sinänsä voi kutsua, sillä ruokailusta ei missään vaiheessa tehty epämiellyttävää. Tarjottiin kaikkea mahdollista, mutta turhaan. Rasse heitti ruoat joko suoraan lattialle tai käytti suussa ja sylkäisi. Inhottavaa. Oltiin yksi yö sairaalassakin, kun Rasmukselle asennettiin nenämahaletku ja siellä sitten tarkkailtiin miten Rasmuksen maha reagoi letkusta laitettaviin suurempiin ruokamääriin. Pikkuhiljaa lisättiin ruokamäärää ja hyvin meni. Seuraavana päivänä kotiuduttiin sitten nenämahaletkun, sekä siihen kuuluvan masiinan kanssa. Minulle annettiin iso pino papereita, joista sitten selvitin miten laite toimii. Helppokäyttöinenhän se on. Ainakin niin kauan, kun mitään ongelmaa ei ilmene. Laite alkaa hälyttämään joka pienimmästäkin asiasta, mutta hyvä niin. Sitten papereista vain selvitän, missä vika. 

Letku on tähän hätään loistava, sillä se poistaa kaikki stressit syömättömyydestä. Toivoisin silti enemmän kuin mitään, että Rasmus tuosta vielä tokenisi ja suostuisi syömään kuten ennenkin. Huonolta kuitenkin näyttää. Positiivisena yllätyksenä tuli kuitenkin se, että Rasmus antaa letkun olla paikoillaan, eikä juurikaan revi sitä. Aluksi pidettiin verkkolakkia päässä, kun se jostain syystä auttoi Rassea unohtamaan letkun olemassaolon. Tänään sitten onkin eka päivä, kun tuota lakkia ei ole ja hyvin on mennyt! Yöksi laitetaan vielä varmuudeksi lakki päähän, kun silloin ei Rasmusta pysty niin vahtia. Letkuruokinnan ehdoton suurin miinus on taas se, että joudun jokaisen ruokailun ajaksi laittamaan Rasmuksen sänkyynsä. Ihan vain siksi, ettei hän pääsisi liikkumaan suurella alueella, sillä eihän se letku loputtomiin jatku. Sänkyyn ollaan sitten laitettu Rasmuksen mieleisiä leluja, jotta hän voi syöttämisen ajan leikkiä. Joka syöttö kestää puoli tuntia ja ruokailuja on 4 kertaa päivässä. Viimeisen syötön hoidan Rasmuksen ollessa jo unessa ja yhden päiväsyötön hoidan päikkäreiden aikaan. Näin tilanne on mukavampi Rasselle. 

Sitten hyviin uutisiin. Sairaalassa meillä oli myös silmälääkäri. Rasmukselta löydettiin näköä, etenkin vasemmasta silmästä! Ollaan sitä näönkäytönohjaajan kanssa epäilty jo pidemmän aikaa, mutta nyt saatiin selvä varmuus. Ihanaa, sillä pienikin näkö auttaa elämässä paljon! Rasmukselle ei koskaan pitänyt kehittyä minkäänlaista näköä, mutta niin vain tämä poika kuuluu taas näihin superharvoihin ryhmiin, Tuntuu, että aina Rasmus on siellä harvinaisessa porukassa. Niin sairauksien kuin sitten tälläisten tilanteiden kanssa. Nyt ollaan sitten melkein joka ilta treenailtu näönkäyttöä ja tuo poika rakastaakin metsästää valopallo-lelua. Pimeässä huoneessa hän hihkuu aivan onneissaan ja kaappaa pallon käsiinsä melkein mistä vain. Olen niin onnellinen Rasmuksen puolesta <3. 

Syömättömyyttä

Moikka!

Kello on tällä hetkellä puoli yhdeksän ja päätin tulla päivittelemään kuulumisia. Rasmus nukkuu vielä, vaikka normisti hän herää siinä puoli kahdeksan tai viimeistään kahdeksan aikaan. En ihmettele, että nukkuu, sillä hänellä oli viime yönä sellanen huutokonsertti, ettei tosikaan. Parin viikon ajan meidän yöt on siis mennyt heräillessä ja koko perhe on aika väsynyt siihen. Siihen, kun ei ole enää mitenkään tottunut. Syy näihin heräilyihin on todennäköisesti Rasmuksen syömättömyys. Voitteko uskoa,että tuo lapsi lopetti syömisen pari viikkoa sitten. Tai no leipää, keksiä ja mehua suostuu syömään. Niillä hän on nyt elellyt. Mitkään maailman konstit ei toimi, että hänelle saisi jotain muutakin uppoamaan. Siitä seuraa vain itku, yökkiminen ja jopa oksentaminen. Rassella on käytössä kuitenkin monivitamiinitabletit, että edes jotain vitamiineja saisi.

Sairaalassa on tullut ravattua tämän tästä, juurikin tuon syömättömyyden takia. Rasmuksen paino oli pudonnut lähes kilon! Se on paljon tuolta jo valmiiksi pieneltä mieheltä. Koska nestettä kuitenkin menee ihan riittävästi (5dl päivässä), on seuraava painokontrolli perjantaina ja katsotaan mitä se vaaka sanoo silloin. Minulle esiteltiin jo mahaan laitettavaa peg-nappia, josta saisi sitten ruoan letkutettua suoraan vatsalaukkuun. Tilanne meinaan tällä hetkellä taitaa olla se, että Rasse on sairastunut syömishäiriöön. Se ei olekaan mikään ihme sinänsä, sillä Rasmuksen lyhytkasvuisuus-sairaudessa se on suht yleinen. En vain tiennyt, että se tuolla tavalla voi puhjeta yhden yön aikana!

Syömättömyyden seurauksena Rasmuksesta otettiin hurja määrä verikokeita ja niistä selviteltiin vaikka mitä. No, mitään muuta ihmeellistä ei selvinnyt kuin se, että nyt tuo poikakin sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Nyt me alotellaan molemmat aamut aina tyroksiinilla. Ei kiva asia, mutta minkäs teet. Onneksi lääkkeen Rasmus on suostunut ottamaan mukisematta. Toivottavasti niin menisi jatkossakin.

Tästä kaikesta huolimatta Rasmus on päivisin valtavan aurinkoinen poika. Nauraa minkä ehtii ja tekee tuhoja ihan samaan malliin kuin aiemminkin. Ei näytä syömättömyys vaikuttavan häneen muuten kuin yöllä. Päivät tuon pikkuisen kanssa on siis olleet tosi hauskoja ja naurua on riittänyt tilanteesta huolimatta. Viime viikonloppuna käytiin jopa Tampereellakin, kun Rasmuksen vointi matkustamisen kuitenkin salli. Lääkäriltä varmistelin asiaa, sillä pelotti lähteä muualle, jos tarvitsisi sairaalaa. Siellä, kun Rasmuksen tilanteesta ei niin tiedettäisi. Lääkäri oikein käski mennä, joten mehän mentiin! Käytiin moikkaamassa isääni ja yö vietettiin mieheni vanhempien mökillä. Meillä oli ihan superhauska reissu! Reissu itsestään oli lomaa meille, sillä mieheni äiti hoiti Rasmuksen kokonaan siellä mökillä. Ei tarvinnut kertaakaan olla syöttämässä tai vaihtamassa vaippaa, kun kaikki hoidettiin puolesta. Ruoka tuli valmiina pöytään ja petikin oli laitettu valmiiksi. Se pikkuvisiitti piristi niin paljon, ettei uskoisikaan!

Sellaista kuuluu tänne. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuli taas halu tulla kirjoittelemaan kuulumisia. Jospa tämä blogi tästä nyt taas heräisi eloon. Mitäs teille kuuluu? :)

Kuukauden kuulumiset

Pitkästä aikaa istuskelin tähän koneelle ja päätin nyt vihdoin päivittää kuulumiset. Peräänikin alettiin jo kyselemään. Monesti olen miettinyt, että pitäisi kirjoitella, mutten sitten ole jaksanut. Eihän tämän mitään pakkopullaa kuulukkaan olla. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoitella, kun siltä tuntui :).

Tosiaan, meille kuuluu hyvää. Rasmus on nyt muutaman päivän ollut päiväkodissa ilman minua. Hän on siellä parina päivänä viikossa. Ja siellä on mennyt oikein hyvin! Mitä nyt aamulla jäänyt vähän itkeskelemään ja iltapäivällä onnesta hihkunut, kun äiti palasikin. Illat on tullut huomioitua Rasmusta sitten ihan superpaljon, sillä sitä hän on selvästi ollut vailla. Oma pinnakin on kaikki kiukut kestänyt huomattavasti paremmin, kun on joutunut olemaan vähän erossa tuosta pojasta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä päikkyasiat on niin hyvin, kun voi olla. Rassella on oikein ihana henkilökohtainen avustajakin siellä. Ja kaikki hoitotädit vaikuttaa ihanilta ihmisiltä. Enempää en voisikaan toivoa päiväkodin suhteen.

On ollut niin pitkä tauko kuulumisten päivittelystä, etten oikein tiedä mitä edes kertoisin. Niin, nykyään meillä nukutaan myös kokonaiset yöunet. Vihdoin! Olihan se jo aika vieroittaa Rasmus yömaidosta ja tutista. Olisin tehnyt sen paljon aiemmin, jos olisin tiennyt siitä seuraavan näin hyvät unet. Tosin nyt Rasmus oli ainakin valmis luopumaan niistä.

Päiväkodin aloittamista lukuunottamatta ollaan elelty ihan sitä normiarkea, kuten ennenkin. Oltu kotona, käyty leikkipuistoissa ja kaupungilla. Ei mitään kummempaa siis. Jokunen viikko takaperin oltiin kuitenkin Helsingissä Rasmuksen kuntoutuksessa. Ollaan siellä oltu aiemmin kerran, mutta tämä kerta tuntui huomattavasti hyödyllisemmältä. Kyseessä oli siis kuntoutusta Rasmuksen sokeuden takia ja tällä kertaa siellä olikin kaksi muutakin sokeaa lasta. Viimeksi oli vain näkövammaisia. Mielenkiinnolla kuuntelinkin heidän elämästään, kun lapset sattuivat olemaan Rassea hieman vanhempia. Tietää siis jotakin, mitä ehkä odottaa tulevaisuudessa tapahtuvan tai että missä voi olla hankaluuksia. Rasmuksen kehityksen kannalta kuitenkin eletään päivä kerrallaan ja katsotaan miten se etenee.

Sellaista siis tänne! Mitä teille kuuluu? Onko muiden arki muuttunut päiväkodin aloittamisella? Miten on mennyt? :)

Villikili ja ihana lauantai

Viime viikon lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, joten päätimme heti aamupäivästä lähteä Laukaassa sijaitsevalle kotieläintilalle. Tämä tila, Villikili, on ihan mahtava paikka pikkulapsille ja miksei vanhemmillekin. Erityisen hyvä paikka myös Rasmukselle. Sokealle lapselle, kun ei perus eläintarhat ole kovin hyviä paikkoja. Siellä, kun ei eläimiin voi koskea, kuten Villikilissä. Rasse ystävystyi samantien ensimmäisenä paikalle tulleeseen possuun (taisi possu haistaa vain rattaiden alakorissa olevat eväät,haha). Tilan omistaja kertoi myös hauskoja juttuja eri eläimistä. Esimerkiksi tämä possu oli kuulemma tilan diiva. Possujen lisäksi tilalla oli muunmuassa kanoja,kukkoja,pupuja,marsuja,poni,lehmä,vuohia, lampaita ja kilpikonna. Varmasti moni eläin jäi vielä mainitsematta, joten paljon oli siis nähtävää ja koettavaa. Rasmuksen sokeuden kannalta tila olikin mahtava elämys. Sen lisäksi, että eläimiin sai koskea, piti ne kunnolla ääntä ja haisivat. Paljon eri aistikokemuksia pikkumiehelle siis.

Mukaan lähti meidän pikkuperheen lisäksi kaksi siskoani. He kun ovat eläinrakkaimpia ihmisiä mitä tiedän, eivät he halunneet missata tälläistä reissua. Niimpä me siellä kaikki yhdessä ihmeteltiin eläimiä. Hinta oli 5e/hlö, eli ei kallista huvia ollenkaan! Vaikkakin kuulin, kuinka yksi vanhempi rouva päivitteli, miten kallis sisäänpääsy oli.. Parisen tuntia meillä vierähti aikaa siellä. Lopuksi Rasmus alkoi kaivata päiväunille, joten syötiin eväät siellä ja lähdettiin takaisin kotia kohti. Rasse nukkuikin koko automatkan.

Tämän hauskan retken jälkeen, ystäväni laittoi minulle viestiä ja kertoi olevansa Jyväskylässä perheensä kanssa. Tottakai mielelläni keitin heille kahvit ja sain nähdä ystävääni ja hänen lastaan, minun kummityttöäni. Meillä oli tosi hauska iltapäivä heidän kanssaan. Rasmus ja kummityttöni leikkivät yhdessä ja nauraa rätkättivät! On se vain niin ihana nähdä nuo kaksi niin rakasta pikkuista leikkimässä yhdessä. Pian meidän olisikin tarkoitus mennä heille päin kylään. En edes malta odottaa!

Meillä oli siis oikein mukava lauantai. Haluan tarjota Rasmukselle mahdollisimman paljon ihania elämyksiä ja Villikili oli ehdottomasti yksi sellainen! Suosittelen siis käymään siellä, jos vain on mahdollisuus.

Oletteko käyneet Villikilissä? Tiedättekö jotain muita hyviä paikkoja, missä käydä pikkuisen kanssa? :)

Minigolf

Koska lapsiperhearki on välillä melkoista rumbaa (varsinkin uhmiksen kanssa), on hyvä ottaa aikaa myös ihan vain parisuhteelle. Vaikka yhdessä asuessa se toinen on joka päivä siinä, ei se ole sama asia, kuin että tekisi kahdestaan jotain.

Minulla on hyvät tukiverkostot ollut ihan Rasmuksen syntymästä asti. Oikeastaan aina Rasmuksen saa luotettavalle hoitajalle, kun sellaista tarvitsee. Yleensä Rasmusta on tullut vietyä hoitoon vain noin kerran kuukaudessa, jolloin hän on sitten jäänyt yökyläänkin. Välillä kuitenkin vain parin tunnin lapsivapaakin on ihana pieni breikki. Viihdyn Rassen kanssa oikein hyvin, mutta on asioita, joita ei voi/halua tehdä lapsi mukana. Esimerkiksi tänään mentiin minigolffaamaan mieheni kanssa ja vietiin Rasse hoitoon. Olisihan poika siellä voinut olla mukana, mutten usko, että hän olisi siellä viihtynyt. Eikä se olisi ollut niin hauskaakaan, kun olisi pitänyt samalla viihdyttää tuota pientä ihmistä. Uskon, että ainakin äiti-ihmiset tajuavat hyvinkin mistä puhun.

Meillä oli tosi hauskaa minigolffaamassa,ihan meidän kodin lähellä olevalla pikkuradalla. Se oli itseasiassa ensimmäinen kerta minulle. Hävisin, mutta kivaa se totta tosiaan oli. Sen jälkeen käytiin vielä jätskeillä. Vieressä olisi ollut kiva pikku jätskikoju, mutta kun jonoa oli niin paljon, päätettiin ajaa ihan vain mäkkiin. Sitäpaitsi McFlurry on ihan minun lempparia! Sillä aikaa Rasmus sai nauttia hoidossa täydestä huomiosta. Siellä oli käyty keinumassa, soitettu pianoa ja tietysti leikitty. Rasmus olikin yhtä hymyä, kun häntä menimme hakemaan.

Meillä on nyt pari yötä mennyt tosi huonosti, sillä vihdoin ja viimein alkoi Rassen yömaidosta vieroittaminen. Siitä kirjotankin sitten enemmän, kun se tuo tulosta. Voin kuitenkin kertoa, että täällä on nukuttu huonosti ja senkin takia oli oikein kiva tehdä jotain piristävää päivällä. Nyt taas jaksaa ensi yönä kuunnella sitä huutoa, mitä on varmasti vielä luvassa! Oletteko käyneet minigolffaamassa? Mitä teette lapsivapaina aikoina? :)

Matkakuumetta

Ääh, hirveä matkakuume! Yleensä viihdyn Suomessa oikein hyvin kesäaikaan, mutta tämä kesä on poikkeus. Ei varmaan keneltäkään ole jäänyt huomaamatta, miten suoraan sanottuna paskoja säitä on ollut ja nyt eletään jo heinäkuun puolessa välissä! Pari päivää tuntui kesältä, mutta siihen ne sitten jäivätkin. Minulla ainakin on jo usko loppunut siihen, että enää edes tulisi lämpösiä kelejä.

Miehellä alkoi tosiaan sunnuntaina kesäloma ja nyt olenkin epätoivoisesti selannut eri sivustoja ja koittanut löytää äkkilähtöä. Mutta siinä on kaksi ongelmaa. 1. Aikaa on vain rajallisesti, koska miehen kesäloma loppuu jo parin viikon päästä. Matkaan olisi siis päästävä pian. 2. Ihan hirveitä summia ei ole varaa reissuun laittaa. Rasmuksenkin osalta matkat maksaa aika paljon, kun yli 2-vuotias ei mene enää sylivauvasta..

Jotenkin kuvittelin, että sellaisia "lähde huomenna viikon reissuun halvalla" -matkoja olisi paljon, mutta eheei. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei niitä äkkilähtöjä lähipäiville ole oikeastaan ollenkaan. Olenko aina ollut väärässä ja kuvitellut, että sellaisia äkkilähdöt nimenomaan on vai eikö niitä vain nyt ole tarjolla? Lentoja ja hotelleja taas kun erikseen katselee,niin hinta nousee ihan pilviin. Olisi sitten minne suuntaan tahansa menossa. Elokuun puolella olevat lähdöt (joita oli aika paljonkin) ei hyödytä meitä mitenkään, kun mies on jo takaisin töissä..

Todennäköisesti ei siis mihinkään reissuun olla lähdössä. Harmittaa, että se tosiaan taitaa vain jäädä haaveen tasolle. Syksylläkään reissuun lähtö ei ole ihan yksinkertaista, sillä noita lomapäiviä ei liikaa ole. Yllättäisipä nyt jotkut suuremmat voimat ja antaisi edes muutaman hellepäivän meille tänne Suomeen! Onko muita matkakuumeilijoita?