Kivoimmat kotivaatteet

Olen niin mukavuudenhaluinen nykyään, että ensimmäisenä kotiin tullessä lentää tiukat housut jalasta ja tilalle tulee kotihousut. Niitä minulla riittääkin kivemman näköisistä ihan retkuihin saakka. En voisi kuvitellakaan enää olevani kotona koko päivän farkut jalassa, kuten vielä muutama vuosi sitten. Raskaus ja tämä jatkuva kotona oleminen on saanut aikaan sen muutoksen.

Rasmuksellekaan en pukisi kotona oleskeluun farkkuja tai muuta vastaavia. Ne ovat kyläilyjä ja muita parempia menoja varten. Vaikka Rasmuksella suurin osa vaatteista onkin pehmoisia ja venyviä trikoita, on silti yhdet ylitse muiden; jumpsuitit! Niissä ei takuulla mikään resori paina vatsalla tai muutenkaan kiristä mistään. Silloin, kun Rasmus vasta pyöri lattialla, eikä osannut vielä edes istua, ei jumppikset ollut parhaita asuja. Huppu tuntui kokoajan olevan tiellä. Nykyään, kun Rasmus ei enää makuuasennossa ole muuten kuin nukkuessa, on jumppikset parasta.

Polarn O Pyret

Gugguu

Lindex

Tällä hetkellä Rasmuksella on nämä kolme ihanaa jumppista. Pakko sanoa, että omasta mielestäni näistä halvin (Lindexin) on paras ja kallein (Gugguun) se "huonoin". Kaikki ovat hyvin kestäneet pesua, eikä moitteita minkään laadusta, mutta Lindexin jumppis on ehdottomasti pehmein ja notkein päällä. Mutta hitto vie, ostan vielä itsellenikin jumppiksen! Sitten voimmekin Rasmuksen kanssa hengailla molemmat ne päällä kotona :D.

Mitkä on teidän tai lasten lemppari kotivaatteet? Onko muita, jotka eivät kotona farkut jalassa suostu olemaan?

Uhmaikä

Kai se on vain vihdoin tajuttava, että Rasmuksella on alkanut kunnon uhmaikä. Nyt muutaman viikon tuon pojan raivareita seuranneena, ei voi edes muuta epäillä. Iänkin puolesta alkaa olla loistava aika uhmaiälle ja onkin ihan outoa huomata, miten lähes joka asia saa pienen pojan ihan raivon valtaan. Tämä on uusi tilanne meille molemmille, enkä oikein tiedä miten reagoida tuohon uhmaamiseen. 

Kaikki pakolliset asiat ovat Rasmuksesta hirveitä. Vaipan ja vaatteiden vaihto aiheuttaa raivoa, samoin kuin syöminen ja nukkuminenkin. Meillä ei kuitenkaan lapsi määrää tuollaisia, vaan asiat hoidetaan, vaikka kuinka Rasmus laittaisi vastaan. Tässä kuitenkin oli vasta osa hermostumisen syitä. Siihen kun riittää vain, että jokin tavara on väärässä paikassa Rasmuksen mielestä. 

Parhaani mukaan yritän ymmärtää uhmaamista ja ymmärränkin. Sehän on tärkeä asia kehityksessä. En vain oikein tiedä, miten reagoida. Luin jopa netistä ohjeita ja siinä kehotettiin juttelemaan lapselle ja pysymään itse rauhallisena. Joo-o, mutta Rasmuksen kohdalla juttelu vain pahentaa asiaa. Välillä en reagoi ollenkaan, sillä syliin ottaminen aiheuttaa kunnon rimpuilun, eikä se ainakaan auta. Välillä Rasmus lähtee myös sänkyynsä rauhottumaan ja se auttaa jonkin verran. Rasmus ei koe sitä hylkäämisenä, sillä puhun hänelle ja käyn vähän väliä hänen luonaan. Välillä taas vain taannun lapsen tasolle ja alan itsekin huutamaan. Tiedän, että se on väärin, mutta välillä vain tuntuu, ettei mitään muuta pysty. Ja se ei ainakaan auta asiaa yhtään, päinvastoin. Minulla ei vain ole mikään maailman paras pinna. Kyllähän se jälkikäteen harmittaa, kun tulee huudettua, mutta kai sitä muutkin äidit joskus hermostuu?  Toivottavasti en ole ainut.. Rasmuksen rauhoituttua jatketaan elämää taas oikein hyvillä mielin ja kaikki se kiukuttelu unohtuu samantien, kunnes pian tuleekin uusi syy uhmata :D.

Tiedän, että tämä kaikki kuuluu kehitykseen, mutta jos jollain on hyviä vinkkejä kuinka hoitaa tällaiset tilanteet, niin kerro ihmeessä! Onko se juttelu vain ainut tapa, vaikka se menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Onko teillä uhmaa ja menetättekö siihen hermonne? 

2v synttäreiden suunnittelua

En vain pysty käsittämään miten nopeasti aika menee! Tällä viikolla pieni vauvani on jo kaksivuotias. Ei siis missään määrin mikään vauva enää, vaikka minulle hän sitä on varmasti aina <3. Rasmuksen virallinen synttäripäivä on tämän viikon sunnuntai ja synttäreitä juhlitaan sekä lauantaina, että sunnuntaina. Viime vuonna synttärit olivat vain yhtenä päivänä ja vieraat tulivat porrastetusti. Muuten hyvä idea, mutta Rasmus alkoi jo alkuillasta olla ihan väsynyt, koska ei nukkunut päiväunia ollenkaan ja näin ollen synttärisankari ei todellakaan ollut hyvällä tuulella. Nyt katsotaan miten synttärit menee kahtena päivänä juhlittuna. Kaikki vieraat, kun ei mahtuisi mitenkään päin samaan aikaa tänne meidän luukkuun.

En ole turhia stressaillut synttärijuhlista, mutta havahduin kuitenkin äskettäin, ettei sinne tosiaan ole kauaa aikaa ja jotain on niiden eteen tehtävä. Tilasinkin sitten heti netistä kertakäyttöastiat. Ne helpottavat huomattavasti tiskin määrää. Kahvikupit nyt ei kertakäyttökamaa ole, mutta muuten päästäänkin tiskin suhteen helpolla. Ja ovathan nuo niin nätit! Jonkun mielestä voi olla tyttömäistä pojan synttäreille, mutten itse ajattele niin. Äitini oli aluksi ihmeissään, kun kerroin väriteemasta, mutta tilauksen tultua näytin astioita äidilleni, eikä hän enää hämmästellyt. Kivat ne siis olivat hänenkin mielestään.

Teemasta sen verran, ettei sitä tosiaan sen suuremmin ole. Väriteema korkeintaan. En voisi kuvitellakaan vapaaehtoisesti järjestäväni esimerkiksi Disneyn autot-teemalla olevia synttäreitä. Tottakai sellaiset järjestettäisiin, jos Rasmus osaisi toivoa, mutta ainakin toistaiseksi mennään minun pillin mukaan. Onneksi! :D

Tarjottavien suhteen pääsen superhelpolla. Äitini omistaa leipomon, joten minun tarvitsee vain kertoa mitä haluan ja ne tehdään valmiiksi ja vieläpä ilmaiseksi. Tämä onkin omalla kohdallani ihan tosi hyvä, sillä en osaa leipoa sitten yhtään! Tarjottavaksi näillä näkymin tulee suolaisista voileipäkakkua, jonkinlaisia salaatteja ja ehkä joku piirakka. Makean puolelta taas kakkua (mahdollisesti kahta erilaista), muffinseja, karkkia ja pop cornia. Juomana meillä on kahvin ja teen lisäksi limsaa ja mehua. Omaan korvaan tarjottavat kuulostaa oikeinkin hyvältä siis!

Halusin Rasmukselle synttäreille päälle jotain uutta, joten suuntasin keskustaan etsimään kivaa asua. En mitään oikeita juhlavaatteita edes etsinyt, koska synttäreille ei meillä ainakaan ole tapana pukeutua kovin juhlavasti. Kuitenkin siistit, kivannäköiset vaatteet tulee olla päällä, eikä mitään ihan kotiretkuja. Löysin kivat housut ja paidan Rasmukselle H&M:ltä, jotka sitten sopivat juhlien jälkeen myös ihan arkikäyttöön. Synttäreitä kun juhlitaan kuitenkin kahtena päivänä, on hyvin mahdollista, että vaatteet likaantuvat jo ensimmäisenä päivänä. Voi olla, että pitää sitten miettiä toinenkin asu, mutta sen näkee myöhemmin. Oma pukeutuminen on ihan yksi kysymysmerkki, sillä tuntuu, ettei ole mitään kivaa asua. Voi olla, että suuntaan vielä kaupungille ja toivon löytäväni edes jonkun kivan paidan itselleni tai sitten tyydyn johonkin retkuun, mikä kaapista sattuu löytymään.

Olenkohan unohtanut jotain oleellista, mitä synttäreille tarvitsisi? Minkälaisia lastensynttäreitä teillä on järjestetty?

Tekemistä kotipäiviin

Meillä on nyt sairasteltu viime aikoina melkolailla, siispä päiviä täällä neljän seinän sisällä on kertynyt ihan tarpeeksi. Monesti me Rasmuksen kanssa liikutaan päivisin johonkin suuntaan; kaupungille, ulos tai ihan vaikka vain ruokakauppaan. Nyt kun pikkuinen on keuhkokuumeessa, ei häntä tietenkään ole viitsinyt viedä mihinkään kotoa, joten tekemistä täällä on joutunut keksimällä keksimään. 

Päivittäin leikeissä on mukana nykyään duplot, joidenka ideaa Rasmus ei ihan vielä ymmärrä. Hänen mielestään hauskinta on ottaa palikoita laatikosta ja viskellä ympäri kämppää. Olen itse vieressä rakennellut erilaisia torneja, jotka nekin saavat saman kohtelun Rasselta ja lentävät mahdollisimman kauas. Nyt saatiin kuitenkin vähän uutta tekemistä, sillä Helsingissä kuntoutuksessa ollessamme ilmoitin Rasmuksen näkövammaisten kirjaston käyttäjäksi ja eilen saapuikin ensimmäinen lähetys. Kirjalähetyksiä tulee siis joka kuukausi ainakin sen kerran ja ne saapuvat postiin. Sieltä kävinkin sitten hakemassa ensimmäisen lähetyksen ja tänään on tutkittu uusia kirjoja. Kirjat tuli ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä kotona tullaan vielä viettämään varmasti useampi päivä.

Mitä teillä tehdään kotona sairastellessa?

Kuntoutusjakso Helsingissä

Viime viikolla oltiin tiistaista perjantaihin näkövammaisten lasten kuntoutuskurssilla. En vieläkään tiedä ihan virallisia termejä noille, mutta se ei onneksi ole pääasia. Tiistaina lähdettiin ajelemaan Helsinkiin jo seitsemän aikoihin, sillä paikan päällä piti olla kymmeneltä. Perille päästyä saatiin huoneemme avaimet, jonka jälkeen mentiinkin valmiiden patojen ääreen.

Minun ja Rasmuksen lisäksi matkassa oli mukana siskoni Satu ja voi, että miten kiitollinen olenkaan, että hän mukaan jaksoi ja halusi lähteä! Meillä oli joka päivä vapaata kello kolmen jälkeen koko ilta ja aika olisi varmasti mennyt paaaljon hitaammin ilman mahtavaa matkaseuraa. Satun kanssa meillä onkin aina ihan päättömät jutut, mutta onneksi niille pystyttiin naureskelemaan pitkin päivää, sillä muuten kuntoutus oli niin kovin raskas. Itse tekemistä ja asiaa siellä oli mielestäni aika vähän ottaen huomioon, että olimme siellä kuitenkin neljä päivää. Se, mikä matkasta teki raskaan oli Rasmuksen huono nukkuminen. En käsitä miten tuosta pojasta paljastui ihan uusi puoli reissussa. Poika ei suostunut nukkumaan päikkäreitä kuin liikkuvissa rattaissa ja yöunille meno oli aivan kamalaa. Heti, kun hänet laski sänkyynsä, alkoi ihan mahdoton kiukkuaminen ja huuto. Koskaan en ole nähnyt Rasmusta karjumassa niin kovaa. Siispä matkan ajan nukutinkin Rasmuksen aina sylissä, kun ei siitä muuten olisi tullut mitään. Eikä se sylissä nukuttaminenkaan turhan helppoa ollut, sillä Rasse olisi nukkumisen sijaan mielellään vain kiipeillyt äidin päällä. Kun reilusti päälle puolen yön sai hänet vasta nukahtamaan, oli tiedossa monta herätystä, ennen kuin herätyskello soi seitsemän aikaan. Niinkuin tuosta nyt kuvitella saattaakin, Rasmus oli siis aivan yliväsynyt koko reissun ajan, eikä mistään tullut oikein mitään.

Koko päivän oli jotakin ohjelmaa niin, ettei sinne oltu oikein mietitty päikkäriaikaa ollenkaan. Kerran jouduinkin sanomaan, ettei Rasmus nyt osallistu johonkin ohjelmaan, kun hänen pitää saada nukkua. Iltapäivisin meillä oli kuitenkin sitä vapaata aikaa sen verran paljon, että parina päivänä lähdettiinkin vieressä sijaitsevaan ostoskeskukseen pyörimään. Se olikin paikka, missä Rasmus sitten nukkui. Ostoksia ei rahanpuutteen vuoksi hirveästi tullut tehtyä, mutta oli kiva vain kävellä kaupoissa ja katsella kaikkea. Rasmus sai ensimmäistä kertaa maistaa jäätelöäkin ja alkuirvistyksen jälkeen se upposikin hyvin pikkumasuun. Tai no, onhan hän aiemmin mehujäätä syönyt, mutta kun jätskillä käydessämme huomasin, että valikoimassa oli maidotonta jäätelöä, halusin Rasmuksen saavan uuden makuelämyksen.

Jakso kaikenkaikkiaan siis sisälsi paljon puhetta, jonkin verran leikkejä ja kyllä sielä mukaan tuli myös pari ihan hyvää vinkkiäkin Rasmusta ajatellen. Enemmän olisin toivonut unta ja tekemistä Rassen kanssa, mutta kaippa sen kuuluikin olla tälläinen. Toukokuun lopussa olisi uusi jakso ja ehkäpä sieltä sitten jää käteenkin enemmän.

Ps. Oikein huvittaa katsella noita kuvia, sillä niistä saa vaikutelman, että Rasmus oli oikea ilopilleri. Totuus kuitenkin on se, että mukana matkassa oli pikkumonsteri :D.

Sairaalavisiitti

Helsingin reissulta kotiuduttiin ja tarkoitus olikin tulla kirjoittelemaan mitä me siellä tehtiin ja miten meni ylipäätään. No, syystä tai toisesta Rasmus tulikin heti reissun jälkeen kipeäksi ja pari päivää rohisi ja yski kotona. Eilen päivällä käytiin vielä poikaystäväni vanhempien luona syömässä ja siellä Rasmus sitten yskikin jo sen verran, että päätettiin lähteä pyörähtämään päivystyksessä. Reissu ei ihan pelkkä pyörähdys ollutkaan, sillä ensinnäkin koko paikka oli aivan täynnä ihmisiä. Kaikille ei riittänyt edes istumapaikkoja ja se ihmispaljous nyt kertoi samantien, ettei me olla kotiin ihan heti pääsemässä. Rasmuksen voinnin takia päästiin vähän nopeammin hoidettavaksi,  mutta kyllä siellä päivystyksen puolella tuli yli neljä tuntia vietettyä aikaa. Voin kertoa, että siinä vaiheessa alkoi jo hermot kiristymään.

Rassesta otettiin keuhkokuvat, verikokeet sekä kuunneltiin sydän ja keuhkot. Lopputuloksena olikin keuhkokuume-epäily ja niin me jäätiin osastolle yöksi. Happi ei pikkuisella kulkenut tarpeeksi hyvin ja nyt hän saakin avaavia lääkkeitä, sekä tarvittaessa vähän tehokkaampaakin lääkitystä. Ja jottei ihan pelkästään sillä pääsisi, oli toisessa korvassa taas tulehduskin. Harmittaa niin paljon, että taas Rasmus joutuu olemaan kipeänä, vieläpä raskaan reissun jälkeen. Siitä Helsingin reissusta tulenkin kertomaan myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin hengaillaan täällä lastenosastolla ja odotellaan josko saataisiin enemmän tietoa,  mikä Rasmuksella on ja miten toimitaan..

Onko muutkin olleet nyt viime aikoina harvinaisen usein kipeänä? Tuntuu, että meilläpäin ainakin on nyt kokoajan ollut jonkunlaista sairastelua..

Olohuoneen päivitys

Aamupäivästä aurinko paistoi suoraan olohuoneeseen, mikä tietysti paljasti kaikki ne pölyt, mitä huoneeseen oli kertynyt. Ei auttanut kuin tarttua pölyrättiin ja alkaa siivoilemaan. Pölyjen pyyhkimisen ja imuroimisen jälkeen sainkin idean kuvata meidän uusittu olohuone. Siellä onkin vaihtunut matto (tosin hyvin samanlainen kuin ennenkin), tv-taso ja uusia hyllyjä on laitettu seinille. Mitään ihan järkyttävän suuria muutoksia ei siis ole kuitenkaan tapahtunut, mutta vanhan olohuoneen näkee tunnisteen : sisustus, alta :).

Meillä keittiön pöytä sijaitsee olohuoneen yhteydessä ja sekin on vaihtunut, joten kuvissa näkyy myös ruokailutilaa, jossa on uusi hylly sielläkin. Seinähylly löytyi Ikeasta, joka on jonkin verran samankaltainen ehkäpä kuin String-hylly. Katsoin alunperin sitä, mutta hinnan vuoksi "tyydyin" Ikean hyllyyn ja jos totta puhutaan, se miellyttää omaa silmää jopa enemmän.

 Sellainen on meidän olohuone/ruokailutila. Mitäs tykkäätte? :)

Leikkitreffit

Meillä on pitänyt kiirettä! On tullut sisustettua kotia ja sitä varten käytiin Ikeassakin ostelemassa kotiin uusia juttuja. Rasmus jäi siksi aikaa hoitoon ja olikin ihan kiva saada rauhassa katsella ympärilleen. Se, ettei kokoajan tarvinnut samalla viihdyttää lasta ja miettiä ruoka-aikoja, oli varsin rentouttavaa. Kotiin ostettiinkin hylly, kattolamppuja ja paljon pienempiä sisustusjuttuja. Täällä alkaakin olemaan jo melkein valmista. Piakkoin koitan siis tehdä uutta kotipostausta :).

Sisustamisen lisäksi olen hoitanut asioita ja paljon muuta. Ensi viikolla lähdetään siskoni ja Rasmuksen kanssa kuntoutuskurssille. En tiedä mikä sen ihan virallinen nimi on, enkä tarkalleen ottaen edes tiedä, mitä olemme menossa sinne tekemään, mutta pian se selviää. Kurssi on siis Rasmuksen sokeuden takia ja ainakin siellä pitäisi saada paljon vinkkejä sokean lapsen kehityksen edistämiseen ja yleisestikin elämään. Vaikka kyllähän elämä tässä itsessään on minulle jo paljon opettanut, miten sokean lapsen kanssa toimitaan. Nyt on kuitenkin hyvä aika mennä oppimaan lisää, sillä kokoajan Rasmus liikkuu enemmän ja enemmän. Seisomaan yritetään jo monesti ilman tukea ja tuosta pojasta onkin tullut ihan mahdoton pikkuapina. Joka paikkaan kiivetään ja joka paikasta kiivetään pois. Rasmusta ei siis enää uskalla jättää pienimmäksi hetkeksikään vahtimatta.

Sitten itse asiaan mistä otsikko kertoo, eli tähän päivään. Aamupäivästä lähdettiin ajelemaan Saarijärvelle moikkaamaan ystävääni ja kummityttöäni. Voi mahdoton miten se pieni ihminen oli taas kasvanut! Ei ehkä niinkään kooltaan, mutta puhetta tuli jo monia sanoja ja vaikka mitä muita uusia juttuja, mitä ei vielä viime kerralla ollutkaan. Niin ne vauvat vain kasvavat nopeasti!

Meillä oli siis oikein mukava päivä. Sai taas hetken jälkeen vaihdella kunnolla kuulumisia hyvän ystävän kanssa ja päästä näkemään tuota niin rakasta kummityttöä. Harmittaa vieläkin ihan hirveästi, etten hänen ensimmäisille synttäreilleen pystynyt osallistumaan, sillä Rasmus oli silloin niin kipeänä. Onneksi kuitenkin synttäreitä tulee ja on muutenkin mahdollisuus nähdä häntä kuitenkin suhteellisen useasti. Tunnin ajomatkan kyllä jaksaa hyvin tietäessään näkevänsä nuo ihanat tytöt <3.

Rasmus ja kummityttöni eivät vielä leiki yhdessä, mutta eiköhän sekin päivä sieltä koita vielä. Sen sijaan molemmat tekevät omia juttuja, eivätkä kuitenkaan säiky toisiaan kuten vielä jokin aika sitten. Ennen Rasmus hätääntyi kuullessaan toisen lapsen itkua, mutta ne ajat taitavat nyt olla ohi. Suunniteltiinkin jo mitä kaikkea noiden pikkuisten kanssa voisi kesällä keksiä, kun he ehkä ymmärtävät enemmän toisiaan. Enkä muuten malttaisi odottaa kesää! Sinne on tosin vielä aikaa, mutta onneksi tässä on vaikka mitä muuta kivaa ennen sitä. Kohokohta tulevassa keväässä taitaakin olla se, että huhtikuun lopussa lähdetään Espanjaan, ihanaa!

Tulipas tästä melko sekava ja pitkä teksti. Pisteet sille, joka loppuun asti jaksoi lukea! :D