Kuntoutusjakso Helsingissä

Viime viikolla oltiin tiistaista perjantaihin näkövammaisten lasten kuntoutuskurssilla. En vieläkään tiedä ihan virallisia termejä noille, mutta se ei onneksi ole pääasia. Tiistaina lähdettiin ajelemaan Helsinkiin jo seitsemän aikoihin, sillä paikan päällä piti olla kymmeneltä. Perille päästyä saatiin huoneemme avaimet, jonka jälkeen mentiinkin valmiiden patojen ääreen.

Minun ja Rasmuksen lisäksi matkassa oli mukana siskoni Satu ja voi, että miten kiitollinen olenkaan, että hän mukaan jaksoi ja halusi lähteä! Meillä oli joka päivä vapaata kello kolmen jälkeen koko ilta ja aika olisi varmasti mennyt paaaljon hitaammin ilman mahtavaa matkaseuraa. Satun kanssa meillä onkin aina ihan päättömät jutut, mutta onneksi niille pystyttiin naureskelemaan pitkin päivää, sillä muuten kuntoutus oli niin kovin raskas. Itse tekemistä ja asiaa siellä oli mielestäni aika vähän ottaen huomioon, että olimme siellä kuitenkin neljä päivää. Se, mikä matkasta teki raskaan oli Rasmuksen huono nukkuminen. En käsitä miten tuosta pojasta paljastui ihan uusi puoli reissussa. Poika ei suostunut nukkumaan päikkäreitä kuin liikkuvissa rattaissa ja yöunille meno oli aivan kamalaa. Heti, kun hänet laski sänkyynsä, alkoi ihan mahdoton kiukkuaminen ja huuto. Koskaan en ole nähnyt Rasmusta karjumassa niin kovaa. Siispä matkan ajan nukutinkin Rasmuksen aina sylissä, kun ei siitä muuten olisi tullut mitään. Eikä se sylissä nukuttaminenkaan turhan helppoa ollut, sillä Rasse olisi nukkumisen sijaan mielellään vain kiipeillyt äidin päällä. Kun reilusti päälle puolen yön sai hänet vasta nukahtamaan, oli tiedossa monta herätystä, ennen kuin herätyskello soi seitsemän aikaan. Niinkuin tuosta nyt kuvitella saattaakin, Rasmus oli siis aivan yliväsynyt koko reissun ajan, eikä mistään tullut oikein mitään.

Koko päivän oli jotakin ohjelmaa niin, ettei sinne oltu oikein mietitty päikkäriaikaa ollenkaan. Kerran jouduinkin sanomaan, ettei Rasmus nyt osallistu johonkin ohjelmaan, kun hänen pitää saada nukkua. Iltapäivisin meillä oli kuitenkin sitä vapaata aikaa sen verran paljon, että parina päivänä lähdettiinkin vieressä sijaitsevaan ostoskeskukseen pyörimään. Se olikin paikka, missä Rasmus sitten nukkui. Ostoksia ei rahanpuutteen vuoksi hirveästi tullut tehtyä, mutta oli kiva vain kävellä kaupoissa ja katsella kaikkea. Rasmus sai ensimmäistä kertaa maistaa jäätelöäkin ja alkuirvistyksen jälkeen se upposikin hyvin pikkumasuun. Tai no, onhan hän aiemmin mehujäätä syönyt, mutta kun jätskillä käydessämme huomasin, että valikoimassa oli maidotonta jäätelöä, halusin Rasmuksen saavan uuden makuelämyksen.

Jakso kaikenkaikkiaan siis sisälsi paljon puhetta, jonkin verran leikkejä ja kyllä sielä mukaan tuli myös pari ihan hyvää vinkkiäkin Rasmusta ajatellen. Enemmän olisin toivonut unta ja tekemistä Rassen kanssa, mutta kaippa sen kuuluikin olla tälläinen. Toukokuun lopussa olisi uusi jakso ja ehkäpä sieltä sitten jää käteenkin enemmän.

Ps. Oikein huvittaa katsella noita kuvia, sillä niistä saa vaikutelman, että Rasmus oli oikea ilopilleri. Totuus kuitenkin on se, että mukana matkassa oli pikkumonsteri :D.