Rauhallinen Viikonloppu

Meillä on ollut ihana viikonloppu! Mitään suurempaa ei ole tapahtunut, itseasiassa ollaan vietetty aikaa ihan vain kotona. Tuntuu siltä, että pitkästä aikaa ollaan Rasmuksenkin kanssa löydetty yhteinen sävel, eikä joka asiasta tarvitse kiukutella. Rasmus on siis ollut oikein kiltisti viikonlopun ajan ja tottakai silloin itselläkin on ollut paljon parempi fiilis, ihan kaiken suhteen. Vähän vain pelottaa nyt sanonta tyyntä ennen myrskyä :D.

Rasmus on saanut aikas monta piparia nyt, kun niitä tuli tehtyä. Eikä meillä kyllä niitä kukaan muu suostu syömäänkään. Hyvä siis, että poitsulle maistuu! Herkkujen suhteen en muutenkaan ole Rasmuksen kanssa turhan tarkka. Rasse saa maistella välillä keksiä, jätskiä tai vaikka karkkiakin. Olen asian suhteen varmaan aika lepsu verrattuna moneen muuhun äitiin, mutta en koe, että kumpikaan tapa olisi väärin. Miten teillä toimitaan tämän asian suhteen? Onko lapsen herkuttelu välillä ihan ok vai ehdoton ei? 

Kotona ollessa ja rentoillessa sain vaikka mitä ideoita kodin sisustuksen suhteen. Makkarissa vaihtui järjestys, mutta muuten se onkin vielä ihan vaiheessa. Yksi seinä nimittäin kaipaisi nyt jotain lipastoa tai vastaavaa, sillä se näyttää kovin tyhjältä tällä hetkellä. Onneksi ei ole mikään kiire asian suhteen, vaikka toki se olisi kiva saada kaikki samantien valmiiksi! Olkkariinkin olisi muutama idea, mutta vielä en viitsi alkaa mitään järjestystä muuttamaan. Rasmuksen takia, kun ei voi kovin tiuhaan järjestystä vaihtaa. Se kun sekottaa poikaa, kun hän on niin tottunut miten tavarat kotona sijaitsee. Siispä vielä tuumailen kaikkea ja toimin vasta myöhemmin.

Ollaan myös leikitty Rasmuksen kanssa tuntitolkulla! Rassen uusi lempparijuttu on pallon vieritteleminen. Tuo pallo on siitä hyvä, että siellä on sisällä kulkunen, joten pallon vieriessä karkuun Rasmus kuulee mihin se on menossa. Hyvin pallo on siis löydetty pidemmänkin matkan päästä! Kaikenkaikkiaan meidän viikonloppu oli oikein ihana! Miten siellä meni viikonloppu? Mitä teitte? :)

Joulun odottelua

En ole koskaan ollut mikään jouluhössöttäjä, mutta tänään me leivottiin tämän vuoden ensimmäiset piparit. Itse en olisi vielä moisia alkanut tehdä, mutta fyssari päätti, että tänään leivotaan ja niinhän me sitten tehtiin. Rasmus yritti parhaansa mukaan myös leipoa ja olihan hän niin hellyyttävä, kun tosissaan heilutti kaulinta :).

Joulua aletaan kuitenkin jo täälläkin päin odotella. Vuoden ensimmäiset joulutortutkin tuli pari päivää sitten leivottua, mutta muuten ei ollakaan mitään jouluista tehty. Kotona ei ole mitään jouluista sisustuksessa, eikä ole ainakaan hetkeen tulossakaan. En jaksa hirveemmin meidän kotia edes laittaa jouluiseksi, kun jouluaatto ollaan kumminkin äitini luona. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää ennen sitä aattoa. Yhtäkään lahjaa en ole vielä ostanut, enkä oikeastaan edes miettinyt niitä. Sen tiedän, että Rasmus tulee saamaan niin paljon joululahjoja, ettei minun ole syytä ostaa hänelle yhtä lahjaa enempää. Sisaruksille, vanhemmille sun muille pitäisi kuitenkin jotain käydä ostamassa. Mielellään jotain tarpeellista..

Joulusta en jaksa alkaa stressaamaan, sillä se on minusta turhaa. Ollaanko siellä jo sisustettu joulua tai muuten tehty jouluisia juttuja? Olenko ainut, joka ei ihan niin hirveästi joulusta innostu? 

Pieni tutkimusmatkailija

Rasmuksen leikit koostuu vielä lähinnä siitä, että hän liikkuu paikasta toiseen ja tutkii ympäristöään. Lempparijuttuja ei suinkaan ole omat lelut, vaan enemmänkin kaikki ne kielletyt jutut, kuten sähköjohdot ja sen sellaiset. Nykyään kuitenkin myös leluja jaksetaan tutkia kauemmin ja joululahjatoivelistalla Rassen kohdalla onkin vähän isompien lasten leluja. Meillä ei oikein ole vielä muita kuin vauvoille tarkoitettuja juttuja.

Rasmuksella käy pari kertaa viikossa fyssari täällä meillä kotona ja hän tuokin aina vaikka minkälaisia eri leluja, joita Rasse sitten mielellään tutkii. Se on hyvä jo senkin takia, ettei Rasmusta kyllästytä samat vanhat lelut. Tosin vaihtelen muutenkin leluja niin, että jotkut lelut ovat esimerkiksi viikon poissa käytöstä ja sitten ne ovatkin kuin uusia, kun poitsu ne taas saa käyttöönsä.

Näönkäytönohjaajan kanssa askarreltiin Rasmukselle kortteja, joissa on eri pintoja. Yhdessä on karvaa, toisessa hiekkapaperia, jossain makaroneja jne ja niitä sitten harva se päivä käydään läpi. Sitten kun Rasmus on vähän isompi, kortteja voi käyttää niinkin, että hänen pitää löytää parit. Aluksi kortit pelottivat Rassea niin kovin, mutta nykyään hän tutkii niitä ihan mielellään. Rasmuksen pitääkin totutella eri materiaaleihin ja saada turhat pelot pois, ettei tule liikaa tuntoherkkyyttä. Näkökykyä kun ei ole, niin kuulo- ja tuntoaistista tulee yleensä tosi tarkat. Hyvähän se on, mutta liika tuntoherkkyys on huonosta, sillä kaikesta tulee silloin inhottavan tuntuista.

Rasmuksen tekemisiä on ihana seurata ja hyvin poika viihtyykin touhuissaan, mutta monesti mietin, että mitä kaikkea sitä voisikaan hänen kanssaan tehdä. Sokeus tietenkin rajaa joitain juttuja pois, mutta uskon, että enemmänkin kyse on minun mielikuvituksen puutteesta. Mitä yksivuotiaan kanssa leikitään?

Ulkoilua

Viime yö meni ihan käsittämättömän huonosti. Rasmus nukahti joskus kymmenen aikoihin ja kävi yöllä useamman kerran hereillä, kunnes viideltä päätti, ettei nukuta enää ollenkaan. Yritin epätoivoisesti vielä tunnin verran saada Rasmuksen takaisin nukkumaan, mutta eihän se onnistunut. Ei auttanut kuin nousta ylös ja alkaa aamupuuron tekoon. Syömisen jälkeen Rasmus alkoi leikkimään ja minä yritin parhaani mukaan vain pysyä hereillä. Eikä asiaa helpottanut yhtään se, etten saanut syödä aamupalaa, verikokeiden takia. Labrassa me istuskeltiinkin jo ennen kahdeksaa. Onneksi sai verikokeet taas alta pois ja takaisin kotiin päästyä Rasse kävikin unille. Tietysti silloin, kun itse olin jo ihan hereillä.

Myöhemmin Rassen päikkäreiden ja syömisten jälkeen lähdettiin pihalle. Ulkona oli ihanan kirpsakka ilma ja se sai kyllä viimeistäänkin väsymyksen pois. Tälläinen parin asteen pakkanen on mielestäni paras ilma ulkoilla.

Pakko kehua tänä syksynä ostettuja kenkiäni! Olen jo vuosien ajan kulkenut varpaat jäässä tennareissa tai muissa yhtä kylmissä kengissä, mutta tänä vuonna ostin paremmat kengät syksyä ja talvea ajatellen. Nämä popot maksoivat vain kolmekymppiä ja voin kertoa, että ovat ihan mahtavat, niin lämpöiset ja hyvät jalassa. Vielä kun muuten saisi ulkoilukamppeet kuntoon. Tänäänkin lähdin taas fiksusti ilman lapasia ja kyllä puistossa ollessa kadutti, kun sormet olivat aivan jäässä. Lapasia onneksi löytyy kotoa, mutta jotkut ulkoiluhousut ei varmasti olisi pahitteeksi. Mikähän siinä on, että lapsen ulkoiluvaatteet tulee aina mietittyä ja ostettua hyvissä ajoin ja omia ei edes tule oikein miettineeksi? Onko jollain muullakin näin?

Iltapäivästä sain pikkusiskoni tänne kylään ja kohta lähdetään pyörähtämään kaupassa. Tänään on herkkupäivä! :)

Rasmus 1v8kk

En pysty käsittämään miten aika menee näin nopeasti. Alle neljä kuukautta ja mun vauvani on jo kaksivuotias! En vain kestä sitä! Eilen aloin taas päivittelemään tätä asiaa, kun Rasmuksen sängyn pohja laskettiin ihan alimmilleen ja samalla otin pois sängyn reunapehmusteet. Vaikka olenkin tosi onnellinen, että se raskas vauva-aika on ohi ja Rasmus on kehittynyt paljon viimekin kuukausina, on olo silti hieman haikea, ettei minulla tosiaan ole sitä pientä vauvaa enää.

Mitä Rasmus sitten näin vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä oikein osaa? Vaikka ja mitä! Viime aikoina Rasse on saanut tosi paljon kehuja motorisista taidoistaan ja valmiuksia ja osaamista olisi vielä paljon enemmän, mutta uskallusta puuttuu. Luonteeltaan poika ei ole mikään pelkuri, mutta vähän varovainen. Varovaisuus ei tietenkään ole pahasta, mutta jonkin verran se hidastaa kehitystä. Tällä hetkellä Rasmus liikkuu konttaamalla, nousee tukea vasten seisomaan ja kävelee tukea vasten jonkin verran. Rasmus muistaa tasan tarkalleen missä on mikäkin huonekalu ja se helpottaa häntä paljon. Ei tule turhia turhautumisia, kun esim. pöytä sijaitsee siellä mistä hän sitä etsii. Törmäilyjä ei ole tullut pitkiin aikoihin oikeastaan ollenkaan. Jotenkin Rasmus havaitsee, jos edessä on jotain. Ennen Rassen liikkeelle lähtöä jännitinkin, että kuinka paljon sitä oikein törmäillään, mutta turha jännittämisen aihe se oli. Mitään pahempaa kun ei ole käynyt.

Puhetta sen sijaan odotellaan vieläkin. Rasmus osaa muutaman sanan, mutta ei oikein käsitä niiden tarkoitusta. Puhetta ymmärretään enemmän, tosin ihan vain yksinkertaisia lauseita. Sairaalalla tästä asiasta olikin keskustelua ja tilannetta seurataan parivuotiaaksi, jonka jälkeen todennäköisesti aloitetaan puheterapia. Asia huolestuttaa vähän, mutta turha sitä stressailla sen enempää, kun eihän se sillä parane. Kaikki ajallaan.

Tämän hetken Rasmuksen lempparipuuha on ehdottomasti keinuhepalla keinuminen. Sillä hän mielellään keinuisi vaikka koko päivän, jos vain voisi. Sen lisäksi poika tykkää soitella paljon pianollaan, vielä parempi on mummolassa sijaitseva oikea piano. Ennen pianoa hakattiin vain, mutta nykyään Rasse soittaa sitä oikein hartaudella :D. Ihana pieni mies <3

Kovin itsenäinen Rasmus ei vielä ole, eikä tietenkään tarvitsekaan, mutta minä itse-vaihetta on ehkä vähän havaittavissa. Apua kun hän ei millään haluaisi. Esimerkiksi pipon hän niin mielellään pukisi itse päähän, muttei kuitenkaan vielä ymmärrä, ettei se auta, jos pipolla vain koskettaa päätä :D. Sitten sitä suututaan, kun äiti sen laittaa. Sormiruoat ja muut sellaiset Rasmus jo hallitsee hienosti, mutta lusikalla syöminen on vielä melko hakusessa. Ruoat, kun tippuvat jo matkalla suuhun. Sitä meidän pitäisikin harjoitella enemmän. Kaikki taidot kuitenkin tulevat ajallaan, eikä kiire millekään ole. Mutta sellainen on Rasmus 1v8kk! <3

Kuulumiset

Täällä taas, pitkästä aikaa.. Me ei olla viime aikoina tehty mitään sen kummempia, joten ei ole ollut oikein mitään mistä kirjoittaa. Sen lisäksi Rasmuksella on ollut ihan järkyttävä määrä erilaisia sairaalakäyntejä, joka viikolle useampi. Viime viikolla olikin vuorossa muunmuassa maitoaltistus, joka ei mennyt hyvin. Harmittaa ihan älyttömästi, koska yleensä maitoallergia olisi poistunut jo, jos se poistuu. Vielä kerran koitetaan altistusta keväällä, joten toivoa on vähän jäljellä. Sairaalassa meni tuona kertana kaiken kaikkiaan 11 tuntia, kun Rasmus aloitti taas kovan oksentelun. Säälitti niin paljon pikkuinen, kun hän mahakivuissaan makoili kippurassa ja itkeskeli. 

Sairaalakäyntejä lukuunottamatta ollaan siis oltu aikalailla vain kotona ja keksitty vaikka minkälaista puuhaa. Ollaan saatu kavereita käymään, leikitty paljon, sekä olen jopa innostunut kokkailemaan minulle uusia ruokia. Rasmuksella on ollut useampia huonoja päiviä ja kiukuttelu onkin nykyään ihan uudella tasolla. Enää hän ei pelkästään kitise/itke ja rimpuile vaan mukaan on tullut ihan käsittämätön karjuminen, lyöminen ja pureminen. Asioiden, kun aina pitäisi mennä miten Rasmus haluaa. Musiikin soidessa Rasmus on tosi tyytyväinen ja sen takia täällä kuunnellaankin musiikkia monta tuntia päivässä. Rassella on ihan ehdottomat lempparikappaleet, on ollut jo pidempään, mutta nykyään on myös pari kappaletta, joista hän ei pidä sitten ollenkaan. Näiden kappaleiden alkaessa tulee samantien itku, joka loppuu kuin seinään, kun kappaleen vaihtaa.

Tänään lähdettiin hyvissä ajoin jo pihalle, sillä yön aikana oli satanut paljon lunta. Lumen tulo piristää niin paljon sen harmauden jälkeen, että itse olen ihan täpinöissäni. Halusin nähdä onko Rasmus yhtä innoissaan lumesta kuin minä, sillä viime talvena Rasmus oli niin pieni, ettei ymmärtänyt lumen päälle mitään, eikä tehnytkään muuta kuin ollut rattaissa. Mutta eihän Rasmus oikein tykännyt ja vähän se taisi jopa pelottaa häntä. Onhan se ymmärrettävää, kun on niin uusi asia kyseessä. Uskon, että kunhan lumeen on totuttu, on poika eri mieltä siitä. Lähiaikoina pitäisi myös käydä ostamassa Rasselle pulkka. Olen varma, että siitä tuo poitsu tykkää! 

Mitä teille kuuluu? Onko muutkin innoissaan lumesta? :)