Arki kahden lapsen kanssa

Tosiaan, nyt voinkin jo vähän kirjoittaa minkälaista arkea meillä vauvan syntymisen myötä on. Kahden lapsen arjen kiireisyys yllätti kyllä täysin. Kuvitelmissanihan se oli sellaista, että pikkuvauva nyt oikeastaan vain nukkuu ja syö. Vain toisinpa on. Meidän vauva on sylissä viihtyvää tyyppiä, kuten aiemminkin olen kertonut. Syli on paikka, jossa hän pysyy tyytyväisenä. Useinmiten. Mutta usein se vaatii myös tissin. Imetys vie siis ison osan päivästä. Ja sitten kun vauvan lisäksi on Rasmus, joka ei vielä kovin omatoiminen ole, niin onhan vuorokaudessa tunteja liian vähän.

Mies palasi takaisin töihin pari viikkoa sitten ja olen ollut poikien kanssa keskenään kotona päivät. Aamusta jompikumpi, yleensä Rasmus, ponkaisee ylös kasin aikaan ja siitäpä meidän päivä lähtee käyntiin. Päivä sisältää aamusta iltaan jotain tekemistä. Molempien syötöt,vaipan vaihdot ja pesut kuluttavat päivästä ison osan. Sitten kun vauva nukkuu, yritän tehdä Rasmuksen kanssa jotain tai sitten siivota. Pakko myöntää, että melkoinen läävä tämä meidän koti on viime aikoina ollut. Mutta niin se kai usein pikkuvauvan kanssa on. Iltaisin, kun molemmat nukkuu, tekee mieli vain itse ottaa rennosti ja katsoa vaikka vähän telkkaria, eikä siivota.

Vaikka onkin paljon tekemistä, on arki oikein mukavaa. Molemmat pojat tykkäävät ulkoilla, joten ulkoilu on melko varma tapa pitää poitsut tyytyväisenä. Sitäpaitsi kyllähän se auringon paiste ja raitis ilma tekee omallekin mielelle hyvää! Sotkuinen koti unohtuu siinä hetkessä, kun painaa ulko-oven kiinni. Meillä on myös käynyt ystäviä kylässä ja se piristää päiviä. Rasmus on niin onnesta soikeana, kun tulee tuttuja,että hän vallan unohtaa kiukutella ja mustistella. Viime aikoina Rassesta on myös huomannut sen, että hän tylsistyy kovin helposti. Siksi onkin hyvä, että päivisin keksitään tekemistä ja nähdään ihmisiä, niin pysyy Rasmuskin iloisena :).

Summa summarum, meidän arki on tapahtumarikasta ja ihanaa! <3

Millaista teidän arki on? Onko muita, jotka totaalisesti yllättyivät kuinka arki on kiireisempää kahden kuin yhden lapsen kanssa? 

Hän on täällä!

Meidän pieni poika on syntynyt! Itseasiassa syntyi jo maaliskuun lopussa, mutta nyt vasta ehdin/jaksan tulla kirjoittelemaan. Synnytys oli 18h30min kestävä kidutus, jonka jälkeen olin ihan käsittämättömän kipeä, sekä väsynyt. Kolme päivää meni vauvan kanssa sairaalassa, jonka jälkeen päästiin kotiin, mutta vain pariksi yöksi, sillä bilirubiiniarvot nousivat liian korkealle. Vauva siis kellastui ja joutui vuorokaudeksi sinivalohoitoon. Samoin kävi Rasmukselle aikanaan. Onneksi tosiaan vuorokauden valohoidolla selvittiin ja arvot on sen jälkeen lähtenyt hyvin laskuun.

Kotona on mennyt hyvin, mutta kiire on yllättänyt todenteolla. Vauva on hyvin sylissä viihtyvää tyyppiä, eikä suostuisi missään muualla olemaankaan. Hänen oma sänkynsä on pysynyt hyvin käyttämättä, sillä eihän tuo poika sinne suostu jäämään. Meidän sängyssä on vauvalle vauvanpesä, jossa hänen kuuluisi nukkua, mutta enimmäkseen vauva suostuu nukkumaan vain ihan ihossa kiinni. Hän on siis nukkunut kyljessäni kiinni nyt joka yö. Tosin viime yön oli uni kaukana. Ihan yhtä huutoa oli viime yö.. Toivottavasti ei enteile koliikkia. Rasmus kun on lopettanut päikkärit, niin jos vauva valvoo yöt ja Rasse päivät, en tiedä missä välissä itse muka nukkuisin :D.

Rasmus on hienosti ottanut pikkuveljen vastaan. Eipä hän taida täysin edes ymmärtää vielä, että veli on tullut jäädäkseen, mutta ajan kanssa varmasti ymmärtää koko jutun. Joka päivä Rasmus on kuitenkin muistanut hakea huomiota, edes kerran. Onhan se ymmärrettävää ja huomiota yritetään Rasmukselle antaakkin mahdollisimman paljon. Vauva vain syö pitkään ja usein, joten minun aikani menee hyvin paljolti imettäessä. Toivottavasti pian pitenisi syöntivälit tai edes nopeutuisi syötöt niin ehtisi paremmin tekemään muutakin.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja täällä ollaan ihan onnesta soikeina. Tuo pieni ihme oli samantien niin kovin rakas ja joka päivä entistä rakkaampi <3 .

Blogia olisi kiva ehtiä ja päästä päivittelemään useammin, mutta nyt tärkeintä on antaa aikaa molemmille pojille <3. Palaan kirjoittelemaan, kunhan sopivia hetkiä löytyy!