Villikili ja ihana lauantai

Viime viikon lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, joten päätimme heti aamupäivästä lähteä Laukaassa sijaitsevalle kotieläintilalle. Tämä tila, Villikili, on ihan mahtava paikka pikkulapsille ja miksei vanhemmillekin. Erityisen hyvä paikka myös Rasmukselle. Sokealle lapselle, kun ei perus eläintarhat ole kovin hyviä paikkoja. Siellä, kun ei eläimiin voi koskea, kuten Villikilissä. Rasse ystävystyi samantien ensimmäisenä paikalle tulleeseen possuun (taisi possu haistaa vain rattaiden alakorissa olevat eväät,haha). Tilan omistaja kertoi myös hauskoja juttuja eri eläimistä. Esimerkiksi tämä possu oli kuulemma tilan diiva. Possujen lisäksi tilalla oli muunmuassa kanoja,kukkoja,pupuja,marsuja,poni,lehmä,vuohia, lampaita ja kilpikonna. Varmasti moni eläin jäi vielä mainitsematta, joten paljon oli siis nähtävää ja koettavaa. Rasmuksen sokeuden kannalta tila olikin mahtava elämys. Sen lisäksi, että eläimiin sai koskea, piti ne kunnolla ääntä ja haisivat. Paljon eri aistikokemuksia pikkumiehelle siis.

Mukaan lähti meidän pikkuperheen lisäksi kaksi siskoani. He kun ovat eläinrakkaimpia ihmisiä mitä tiedän, eivät he halunneet missata tälläistä reissua. Niimpä me siellä kaikki yhdessä ihmeteltiin eläimiä. Hinta oli 5e/hlö, eli ei kallista huvia ollenkaan! Vaikkakin kuulin, kuinka yksi vanhempi rouva päivitteli, miten kallis sisäänpääsy oli.. Parisen tuntia meillä vierähti aikaa siellä. Lopuksi Rasmus alkoi kaivata päiväunille, joten syötiin eväät siellä ja lähdettiin takaisin kotia kohti. Rasse nukkuikin koko automatkan.

Tämän hauskan retken jälkeen, ystäväni laittoi minulle viestiä ja kertoi olevansa Jyväskylässä perheensä kanssa. Tottakai mielelläni keitin heille kahvit ja sain nähdä ystävääni ja hänen lastaan, minun kummityttöäni. Meillä oli tosi hauska iltapäivä heidän kanssaan. Rasmus ja kummityttöni leikkivät yhdessä ja nauraa rätkättivät! On se vain niin ihana nähdä nuo kaksi niin rakasta pikkuista leikkimässä yhdessä. Pian meidän olisikin tarkoitus mennä heille päin kylään. En edes malta odottaa!

Meillä oli siis oikein mukava lauantai. Haluan tarjota Rasmukselle mahdollisimman paljon ihania elämyksiä ja Villikili oli ehdottomasti yksi sellainen! Suosittelen siis käymään siellä, jos vain on mahdollisuus.

Oletteko käyneet Villikilissä? Tiedättekö jotain muita hyviä paikkoja, missä käydä pikkuisen kanssa? :)

Minigolf

Koska lapsiperhearki on välillä melkoista rumbaa (varsinkin uhmiksen kanssa), on hyvä ottaa aikaa myös ihan vain parisuhteelle. Vaikka yhdessä asuessa se toinen on joka päivä siinä, ei se ole sama asia, kuin että tekisi kahdestaan jotain.

Minulla on hyvät tukiverkostot ollut ihan Rasmuksen syntymästä asti. Oikeastaan aina Rasmuksen saa luotettavalle hoitajalle, kun sellaista tarvitsee. Yleensä Rasmusta on tullut vietyä hoitoon vain noin kerran kuukaudessa, jolloin hän on sitten jäänyt yökyläänkin. Välillä kuitenkin vain parin tunnin lapsivapaakin on ihana pieni breikki. Viihdyn Rassen kanssa oikein hyvin, mutta on asioita, joita ei voi/halua tehdä lapsi mukana. Esimerkiksi tänään mentiin minigolffaamaan mieheni kanssa ja vietiin Rasse hoitoon. Olisihan poika siellä voinut olla mukana, mutten usko, että hän olisi siellä viihtynyt. Eikä se olisi ollut niin hauskaakaan, kun olisi pitänyt samalla viihdyttää tuota pientä ihmistä. Uskon, että ainakin äiti-ihmiset tajuavat hyvinkin mistä puhun.

Meillä oli tosi hauskaa minigolffaamassa,ihan meidän kodin lähellä olevalla pikkuradalla. Se oli itseasiassa ensimmäinen kerta minulle. Hävisin, mutta kivaa se totta tosiaan oli. Sen jälkeen käytiin vielä jätskeillä. Vieressä olisi ollut kiva pikku jätskikoju, mutta kun jonoa oli niin paljon, päätettiin ajaa ihan vain mäkkiin. Sitäpaitsi McFlurry on ihan minun lempparia! Sillä aikaa Rasmus sai nauttia hoidossa täydestä huomiosta. Siellä oli käyty keinumassa, soitettu pianoa ja tietysti leikitty. Rasmus olikin yhtä hymyä, kun häntä menimme hakemaan.

Meillä on nyt pari yötä mennyt tosi huonosti, sillä vihdoin ja viimein alkoi Rassen yömaidosta vieroittaminen. Siitä kirjotankin sitten enemmän, kun se tuo tulosta. Voin kuitenkin kertoa, että täällä on nukuttu huonosti ja senkin takia oli oikein kiva tehdä jotain piristävää päivällä. Nyt taas jaksaa ensi yönä kuunnella sitä huutoa, mitä on varmasti vielä luvassa! Oletteko käyneet minigolffaamassa? Mitä teette lapsivapaina aikoina? :)

Matkakuumetta

Ääh, hirveä matkakuume! Yleensä viihdyn Suomessa oikein hyvin kesäaikaan, mutta tämä kesä on poikkeus. Ei varmaan keneltäkään ole jäänyt huomaamatta, miten suoraan sanottuna paskoja säitä on ollut ja nyt eletään jo heinäkuun puolessa välissä! Pari päivää tuntui kesältä, mutta siihen ne sitten jäivätkin. Minulla ainakin on jo usko loppunut siihen, että enää edes tulisi lämpösiä kelejä.

Miehellä alkoi tosiaan sunnuntaina kesäloma ja nyt olenkin epätoivoisesti selannut eri sivustoja ja koittanut löytää äkkilähtöä. Mutta siinä on kaksi ongelmaa. 1. Aikaa on vain rajallisesti, koska miehen kesäloma loppuu jo parin viikon päästä. Matkaan olisi siis päästävä pian. 2. Ihan hirveitä summia ei ole varaa reissuun laittaa. Rasmuksenkin osalta matkat maksaa aika paljon, kun yli 2-vuotias ei mene enää sylivauvasta..

Jotenkin kuvittelin, että sellaisia "lähde huomenna viikon reissuun halvalla" -matkoja olisi paljon, mutta eheei. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei niitä äkkilähtöjä lähipäiville ole oikeastaan ollenkaan. Olenko aina ollut väärässä ja kuvitellut, että sellaisia äkkilähdöt nimenomaan on vai eikö niitä vain nyt ole tarjolla? Lentoja ja hotelleja taas kun erikseen katselee,niin hinta nousee ihan pilviin. Olisi sitten minne suuntaan tahansa menossa. Elokuun puolella olevat lähdöt (joita oli aika paljonkin) ei hyödytä meitä mitenkään, kun mies on jo takaisin töissä..

Todennäköisesti ei siis mihinkään reissuun olla lähdössä. Harmittaa, että se tosiaan taitaa vain jäädä haaveen tasolle. Syksylläkään reissuun lähtö ei ole ihan yksinkertaista, sillä noita lomapäiviä ei liikaa ole. Yllättäisipä nyt jotkut suuremmat voimat ja antaisi edes muutaman hellepäivän meille tänne Suomeen! Onko muita matkakuumeilijoita?

Syömisjuttuja

Olen monesti aiemminkin maininnut blogissani, että Rasmus ei mikään paras syömäri ole. Voimissaan poika on silti ollut kokoajan, vaikka välillä ruokaa syödään pidemmän aikaa ihan käsittämättömän huonosti. Olen sitä mieltä, ettei lapselle tarvitse tarjota mitään välipaloja, jos ruoka-aikaan ruoka ei maistu. Meillä toimitaan niin, että mikäli syömään ei suostuta, odotellaan seuraavaa ruokailua, eikä totuteta lasta siihen, että kyllä sieltä jossain vaiheessa jotain välipalaa tulee. Lapset, kun oikeasti osaavat pelata aika paljon tuollaisilla asioilla.

Entäs sitten, kun Rasmus ruokailu toisensa jälkeen syö huonosti. Silloin aina aikaistan hieman seuraavaa ruokailua, sillä missään nimessä tarkoitus ei ole pitää lasta millään nälkäkuurilla. Tälläisissä asioissa perheillä on varmasti tapansa toimia, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Näin uskon. Meillä toimii selvästi se, ettei välissä tule mitään välipaloja, niin seuraavassa ruokailussa on selvästi nälkä. Rasmus on hoikka poika ja siksi huono syöminen aiheuttaa välillä todella stressiä. Mitään "ylimääräistä" kun tuon pojan luiden ympärillä ei ole. Miten olisikaan, kun ei syöminen ole Rassen lempipuuhaa. 

On kuitenkin todettava, että syömisessä on tullut aimo harppaus parempaan suuntaan! Välillä tuo poika syö valtavan annoksen. Ihan oikeasti sen verran kuin minäkin ja en todellakaan syö mitään hiiren annoksia :D. Pitkään aikaan ei Rasmuksen paino liikkunut mihinkään, jossain vaiheessa jopa laski. Mutta tiistain sairaalareissulla otettiin totuttuun tapaan pituus ja paino ja Rasse oli lihonnut melkein kilon! Se on paljon se! Tällä hetkellä paino on 9400g. Rasse ei siis ole mikään kevyin keijukainen enää. Suuri taakka putosi harteilta, kun aikaisemmilla kerroilla on lääkäri ollut jo vähän huolissaan siitä, ettei painoa tule.

Tuo painonnousu antoi motivaatiota niihin välillä jopa tunninkin kestäviin ruokailuihin. En olisi ennen Rasmusta osannut kuvitellakkaan, että lapsen syöttäminen voi oikeasti olla stressaavaa ja välillä jopa superärsyttävää hommaa. Tiedän, että vielä tulee varmasti niitä syömättömyysjaksoja, mutta sillehän ei voi mitään. Rasmuksen ravinto menee kuitenkin täysin suun kautta, mikä ei hänen sairaudessaan ole mikään itsestäänselvyys. On iso asia, ettei hän koskaan ole joutunut olemaan letkuruokinnassa (mitä nyt muutaman ensimmäisen viikon nenä-mahaletkulla). Sitä muistuttelen itselleni niinä hetkinä, kun toinen vain kääntelee päätään pois lusikan lähestyessä suuta.

Minulta oltiin pyydetty postausta Rassen lemppariruoista, niin kerron ne tässä samalla, kun en siitä oikein omaa postausta saisi tehtyä. Rasmuksella ei oikeastaan ole edes sellaista lempiruokaa, että hän sitä mielellään kilotolkulla söisi (onkohan pienillä lapsilla edes sellaista, kun aikuisilla, että jotakin ruokaa voisi syödä niin paljon, että mahaan sattuu). Kuitenkin jotkut ruoat menee yleisesti ottaen paljon paremmin alas ja ne nyt miellän sitten Rasmuksen lempiruoiksi. Kaikki makaroniruoat (lasagnette, spagetti ja -kastike) syödään aika hyvällä ruokahalulla, sekä nakkikeitto. Rasmus myös tykkää peruna-porkkanamuussista ja itse tehdyistä jauhelihakepakoista. Siinäpä ne oikeastaan olikin. Inhokkejakaan ei juuri ole (paitsi ne purkkiruoat, jotka sisältävät ihan lihanpaloja, eikä jauhelihaa). 

Onko siellä huonoja syömäreitä? Miten toimitte, kun ruokailu ei sitten mitenkään päin onnistu? 

(Kuvat ovat viime maaliskuulta. Kuinka paljon vauvemman näkönen Rasmus silloin olikaan?! <3)

Oodi miehelle

Nyt, kun takana on melkein puoli vuotta saman katon alla asumista mieheni kanssa, ajattelin kertoilla hieman asioista. Siitä, kun en enää ole yksinhuoltaja. Olen niin valtavan onnellinen ja kiitollinen miehestäni. Siitä kuinka hän alusta asti on kohdellut Rasmusta kuin omaa poikaansa. Kuinka hän herää 90% öistä lämmittämään Rasselle maidon, koska ei halua herättää minua (hän kun herää nopeammin Rassen kitinään). Vaikka hän on se, joka meistä töihin lähtee, eli minkäänlaisia päikkärimahdollisuuksia ei hänellä ole.

En koskaan ole tyrkyttänyt Rasmuksen hoitamista miehelleni. En kyllä olisi jäänyt katselemaan, jos hän ei pätkääkään olisi vastuuta ottanut pojasta, mutta en myöskään koskaan osannut odottaa näin suurta apua. Muistan niin hyvin sen, kun vasta ihan hetki oltiin seurusteltu ja hän pyysi, josko voisin opettaa Rasmuksen maidon valmistamisen, että hänkin voisi sitä yöllä herätä tekemään. Muistan sen, kun hän hetken seurailtuaan meidän arkea, osasi kertoa mitä Rasmus milloinkin syö ja mitä hän on milloinkin vailla. Silloin tajusin, että tuo mies on oikeasti ihminen kenen kanssa haluan olla. Se, että hän itse halusi oppia kaiken mitä Rasmuksen hoitamiseen liittyy, tuntui hyvältä.

Puhuttiin ihan suhteen alussa paljon Rasmukseen liittyvistä asioista. Halusin tehdä selväksi, että minulle lapsi tulee aina ensimmäisenä ja että aikalailla koko elämä pyörii Rasmuksen ympärillä. Tietysti. Hän ymmärsi ja halusi olla mukana. Uskoin, mutta samalla mietin, että onkohan tuo nyt ihan tietoinen mihin on oikein lähdössä mukaan. Hänellä kun ei omia lapsia ole, ei hän tietenkään voinut tietää täysin minkälaista lapsiperheessä arki todella on. Vieläpä, kun Rasse on erityislapsi. Nyt voin todeta, että jos ei silloin tiennyt, niin nyt ainakin tietää. Ja edelleen hän kulkee rinnallani ja on täysillä mukana. Paras isäpuoli, mitä lapselleen voi toivoa. Paras avomies, mitä voi itselleen toivoa. Olen onnellinen <3.

Levännyt äiti

Meillä on viime aikoina useampi yö mennyt tosi huonosti. Tai väliin mahtuu kyllä niitä ihan ok öitäkin, mutta kuitenkin. Toissayönä Rasmus heräili ties kuinka monta kertaa ja päätti viiden aikaan, että uusi päivä saa alkaa. Olin ihan poikki. En muista milloin meillä olisi viimeksi niin aikaisin herätty. Sinä päivänä päätinkin, että se Moccamaster on nyt kaiken hintansa arvoinen ja marssin giganttiin ostamaan sen. Nyt on sitten uusi kahvinkeitin. Sanoin huonosti nukutusta yöstä myös setäni vaimolle, ihan ohimennen. Hän ehdotti heti, että voisi ottaa Rasmuksen yökylään. Ei olisi parempaan saumaan tuo ehdotus tulla! Kiitos vielä siitä, jos tätä satut lukemaan! <3

Ei sillä, ettenkö olisi pärjännyt muuten, mutta onhan se nyt ihan mahtavaa, että on tuollaisia ihmisiä ympärillä! Illasta vein Rasmuksen hoitoon ja saatiin mieheni kanssa ihana vapaa-ilta. Katseltiin sarjaa, käytiin ostamassa karkkia (se siitä viikolla herkuttelemattomuudesta) ja rentouduttiin. Sain tasaisin väliajoin Rassen kuulumisia ja hyvin heillä oli mennyt ilta ja yökin. Tänään heräsin kuin uutena ihmisenä, vasta puoli kymmeneltä! Laitoin kahvit porisemaan ja join aamukahvini kuumana, ihan kaikessa rauhassa. Sen jälkeen laitoin muusikit soimaan ja aloin siivoamaan. Kodista saa supernopeasti siistin, kun ei ole lasta pyörimässä jaloissa. Nyt ajattelin sipaista meikkiä naamaan ja lähteä hakemaan pikkuiseni kotiin. On vain niin hyvä mieli :)

Rasmuksen huone

Tänne uuteen kotiin (jossa ollaankin asuttu jo yli kuukausi!) muuttaessa päätettiin heti, että Rasmus saa isomman makuuhuoneen, sillä hän sitä tilaa eniten tarvitsee. Makuuhuone kun on myös se leikkihuone, vaikkakin jostain syystä täällä on joka päivä leluja ympäri kämppää. Rassen uusi huone onkin tosi tilava huone, pariovilla. Oviaukko on siis paljon isompi kuin muissa huoneissa ja se on Rassen kannalta hyvä. Ei tarvitse niin suunnistaa, missä oviaukko on, vaikkei se Rasmukselle tunnu olevan mikään ongelma. Hän kulkee täällä asunnossa, kun vanha tekijä. Rassen huoneen ovien ollessa auki, näen hänet oikeastaan kokoajan, joten plussaa sekin.

Kaappitilaa on Rasmuksen huoneessa paljon, joten hänen omien vaatteiden ja tavaroiden lisäksi siellä säilytetään myös lakanat ja pyyhkeet sun muut. Kaappeja on lähestulkoon yksi kokonainen seinä, mutta sinne jää tuollainen pikkuinen reilun metrin levyinen nurkka. En ensiksi meinannut millään keksiä mitä sinne voisi laittaa, mutta pinterestin ihmeellisestä maailmasta sain idean. Käytiin Ikeassa ja ostettiin pari pinnasängyn patjaa, jotka laitoin sitten päällekkäin tuonne nurkkaan. Koska Ikeasta ei löytynyt mieleistä kangasta, jolla patjat olisi voinut päällystää, laitoin Rassen yhden pussilakanan niiden päälle. Ei pahannäköinen minusta! Pitäisi käydä äidin luona ja ommella sitä vähän sopivamman kokoiseksi, niin se ei olisi tuolla tavalla rypyssä. Tyynyt löytyivät jo omasta takaa, joten tuo ei tullut maksamaan kuin sen kolmisen kymppiä, mitä ne patjat maksoivat. Ei mikään kallis juttu. Rasmus on oikein ihastunut omaan pikku löhöilynurkkaukseen. Yläpuolella olevalle hyllylle oli alunperin tarkoitus laittaa kirjoja ja tuo Rasmuksen taulu hengaili siinä vain sen takia, ettei se olisi tiellä, ennenkö sille löytyisi paikka. En kuitenkaan keksinyt mitään hyvää paikkaa sille, joten se sai jäädä tuohon. Kaapissa on kuitenkin tilaa kirjoille.

Rasmuksen huone on mielestäni ihana. Lapsekas, muttei liian sekamelska. Lelut (ja lelulaatikot) tuovat väriä huoneeseen ja niin tekee mattokin, joten valitsin ikkunaan ihan perus valkoiset verhot. Entisessä kodissa olohuoneessa ollut taulu löysi paikan Rasmuksen huoneesta. Minusta se sopii nyt sinne paremmin, koska meidän perheeseen kuuluu nykyään muitakin kuin vain minä ja Rasmus. Ja taulussa ollaan vain me. En tiedä olisiko kukaan muu edes ajatellut koko asiaa, mutta minua se nyt vain sattui häiritsemään.

Rasmuksen huoneesta tuli juuri sellainen kuin piti. Tälläinen lastenhuone on mieleeni. Mitä tykkäätte? :)

Rassen päivän asu nro 8

Rasmuksella on paljon kesävaatteita ja nyt niitä on sitten saanut vihdoin alkaa käyttämäänkin. Kengät asussa ovat vain rekvisiittaa, sillä a. Rasse ei voi sietää niitä ja b. ne oikeasti ovat varmaan tosi epämukavat ja huonot jalalle. Ostin ne vuosi sitten Kreikasta. Ne vain sopivisat mielestäni superhyvin tuohon shortsihaalariin! Tuo haalari onkin yksi lempparikesävaate Rasmuksen vaatekaapissa. Jotenkin siinä on ihanat värit ja tuo kuviointi, mutta sen lisäksi myös helppo ja mukava asu. Mitäs pidätte? :)

Hattu - H&M

Shortsihaalari - Mini Rodini

Kengät - Kreikasta

Rassen päivän asu nro 7

Rassen asua taas vuorossa. Tällä asulla lähdettiin käymään sairaalassa, muttei se päällä ehtinyt olla kovin kauaa, kuten meidän päivä-postauksessa kerroinkin. Tämä asu on mielestäni ihana! Kivannäköinen, mutta myös oikein mukava päällä. Ulkovaatteista sen verran, että noita kenkiä tulee varmasti nähtyä asuissa ja koko blogissa paljon. Ne ovat Rasmuksen tukisandaalit. Rumat, mutta tärkeät Rasmuksen jalan kannalta. Niimpä ulkonäöstä viis! Mitäs pidätte tästä asusta? :)

Collegetakki, housut ja sukat - H&M

T-paita ja vyö - Zara

Takki - Polarn O Pyret

Pipo - Mini Rodini

Päiväkotijuttuja

Niinkuin aiemmin kerroinkin, niin meidän elämä muuttuu hieman syksyllä. Rasmus lähtee päiväkotiin, tosin vain pariksi päiväksi viikossa. Asia on kuitenkin iso meille, sillä Rasse on ollut vain kotihoidossa. Noin kerran kuukaudessa hän on ollut yötä joko minun äidilläni tai mieheni vanhemmilla. Sen lisäksi jonkun muun kuin minun hoidossa Rasmus ei juurikaan ole ollut.

Päivähoitopaikkaa en itse olisi vielä hakenut, sillä kaikista aiemmista suunnitelmista huolimatta päätin, että haluan olla Rasmuksen kanssa kotona vielä. Poitsu täyttää kolme vuotta ensi vuoden alussa, joten varmaankin vuoden vaihteessa päiväkodista tulee sitten kokopäiväistä, 5 kertaa viikossa. Saapahan nähdä. On tässä tullut muutettua suunnitelmia ties kuinka monesti.

Elokuusta alkaen Rasmukselle on varattu paikka päiväkodissa, 1-2 vuotiaiden ryhmässä. Rasmus menee ryhmään, jossa on erityislapsia, mutta myös "normaaleja" lapsia tukemassa näiden erityislasten kehittymistä. Se tarkoittaa siis sitä, että päiväkodissa on erityislastentarhanopettajia. Rassen kohdalla lisäksi tulee aika varmasti myös oma avustaja. Siitä keskustellaan sitten elokuussa lisää. Meillä on ollut jo päiväkodin tapoihin kuuluva kotikäynti. Mukana oli kolme naista, joista kaksi oli ainakin Rassen tulevia hoitajia. Jokainen heistä vaikutti niin mukavalta, että ainakin tällä hetkellä on tosi luottavainen olo päiväkodin suhteen. Juteltiin Rasmuksesta, meidän arjesta ja kaikesta mikä nyt jotenkin saattaa vaikuttaa päivähoitoon. Jotenkin ihana, että kyseltiin niin paljon Rasmuksen kiinnostuksen kohteista ja tavoista. Tuli sellainen olo, ettei siellä lapsi ole vain lapsi muiden joukossa, vaan oikeasti yksilö, jonka tarpeita mietitään ja hoidosta yritetään tehdä parasta mahdollista.

Päivähoitoa haetaan kuntouttavana ja tämä tarkoittaa sitä, että jos se sellaisena hyväksytään, ei kotihoidontukea katkaista. Päiväkotia on suositeltu sairaalasta, mutta erityisesti sitä suosittelee näönkäytönohjaaja. Sokeilla lapsilla on tapana olla paljon "omassa maailmassaan" ja päiväkoti auttaisi siitä pois. Se kun haittaa kaikkea kehittymistä, eniten ehkä sitä sosiaalisuutta. Päiväkodista on hyötyä Rasmukselle myös monella muulla tavalla. Mikäli kotihoidontuki kuitenkin katkaistaan, on minun oltava töissä kaikki ne ajat mitä Rasse on hoidossa. Ei se olisi mikään maailmanloppu, mutta mielummin pitäisin sen kotihoidontuen. Ajattelen asian niin, että jos voisin viettää ne ajat kotona, olisi se Rassellekin parempi. Näin ehtisin hoitamaan kaikki tärkeät asiat, suuremmat siivoukset ja sen sellaiset silloin, kun Rasmus on hoidossa. Sitten minulla olisi aikaa enemmän Rasselle silloin, kun hän on kanssani kotona. Ja pakko myöntää, että näiden vuosien jälkeen, jos vähän vapaata aikaa saa itselleen, ei sekään haittaa. On sitä minulle sanottukin, että olisin ansainnut ne vapaat. Välillä voisin vaikka nukkua päikkäreitä kaikessa rauhassa, lähteä kiertelemään kauppoja tai vaikka käydä lenkillä. Kuinka luksusta se olisikaan! Vastausta päätöksestä odotellaan vielä, joten ei auta mennä asioiden edelle. Joko menen töihin tai sitten en. Hullua vain, ettei vieläkään tiedä mitä sitä syksyllä tulee tekemään. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Se on tullut huomattua.

Olen siis hyvin luottavaisin mielin päiväkodin suhteen. Elokuun alussa käydään tutustumassa päikkyyn ensin niin, että ulkoillaan muiden lasten kanssa. Seuraavan kerran taas mennään sisälle silloin kun muut lapset ovat pihalla. Näin Rasse saa rauhassa tutustua paikkaan. Sitten seuraavan kerran mennään sisälle hengailemaan niin, että myös muut lapset ovat siellä. Näitä kertoja järjestellään niin monta kuin on tarpeen. Myös näönkäytönohjaaja tulee joillekin kerroille mukaan. Luulenpa silti, että kun ensimmäinen virallinen hoitopäivä koittaa niin lähden itkien pois. En sen takia, että olisin huolissani, vaan siksi, että minun pikkuvauvasta on tullut iso. Melkein alkaa itkettää jo ajatuskin.

Päiväkotia varten on tullut ostettua tarpeellisia juttuja Rasselle. Kuravaatteita ei ole koskaan tarvittu, sillä sadepäivät on vietetty sisällä. Sitäpaitsi Rasmuksen ulkovaatteet ovat vedenpitäviä. Nyt ne tuli kuitenkin ostettua,kun niitä päikystä toivotaan (minkä ymmärrän täysin). Niiden lisäksi ostin perusvaatteita, hyödyntäen osta 3,maksa 2 -tarjouksia. Ja kuinka ihanaa oikeasti, kun mieheni äiti oli käynyt ostamassa Rasmukselle kasan vaatteita kirpparilta. Olin kai jotain puhunut, että Rasmus tarvitsee vaatetta päikkyyn. Ollaan saatu niin ihania ja ajattelevaisia ihmisiä meidän elämään. Ei voi kuin olla onnellinen!

Tässä tälläinen pitkä postaus tästä päiväkotiasiasta. Jos jotain kysyttävää jää niin kysy ihmeessä! Ostoslistalla on vielä reppu ja tossut. Mitä muuta päiväkotiin tarvitsee? Vai tarvitseeko mitään? Pitääkö ottaa jotain huomioon päikkyä varten, mitä en luultavasti ole tajunnut? Onko muita samassa tilanteessa syksyllä olevia? Jos on, niin miltä tuntuu? 

Meidän päivä

7.30 Herätyskello soi. Jäisin oikein mielelläni nukkumaan vielä, mutta pakko herätä. Mies lähtee töihin ja minä käyn ottamassa lääkkeeni ja menen takaisin sänkyyn. Aamulla haluan aina rauhassa selata instagramin, facebookin yms. Sen jälkeen on kivempi nousta ylös aamun puuhiin.

7.40 Pakko nousta kokonaan sängystä ylös ja mennä herättelemään Rasmusta. Rasse herää paljon varmemmin kiukuttelematta, jos häntä käy herättämässä pikkuhiljaa. Toivotan hänelle hyvät huomenet ja avaan sälekaihtimet. Rasmus vaan kääntää kylkeä ja minä siirryn kahvin keittoon. Meillähän ei ole kahvinkeitintä, mutta nyt on luksusta, kun äidin kahvinkeitin on lainassa. Se tuotiin tupareita varten ja vähän niinkuin unohtui sitten meille. Palautan sen vasta, kun on pakko :D. Moccamaster tekee ehdottomasti parhainta kahvia, mutta ne ovat niin kalliita, ettei ole viitsinyt ostaa sellaista ainakaan vielä.

7.50 Rasmukselle aamupalaksi maitoa, sillä muuta hän ei munuaisten ultran takia saa syödä. Itse alan meikkailemaan ja juon kahvia.

8.15 Rasmukselle aamupesut ja vaatteiden vaihto. Illalla katson yleensä Rassen vaatteet valmiiksi, mutta omia en koskaan muista/jaksa, joten äkkiä valitsemaan jotain päällepantavaa itselle. Ja taas tulee kiire. Mikä siinä onkaan, että aina onnistun aiheuttamaan kiireen. Ihan sama kuinka aikasin herää niin aina sama tilanne. Olenko ainut?

8.45 Sitten menoksi! Aina tuntuu, että joka liikennevalot sattuu olemaan punaiset, kun olisi vähän kiire. Onneksi sairaalan edessä on yksi vapaa paikka, eikä aikaa mene parkkihalliin ajamiseen ja sieltä kävelyyn. Se kun ei sijaitse pääoven lähettyvillä. Sairaalan edessä olevat parkkipaikat ovat aina täynnä, mutta tällä kertaa lykästää ja sen takia ei myöhästyttykään!

9.00 Odottelua... Mikä siinä on, ettei nuo ajat pidä koskaan paikkaansa. Nytkin päästiin vasta parikymmentä minuuttia myöhemmin itse ultraan kuin olisi pitänyt. En silti valita. Ei meillä mikään kiire kuitenkaan ollut mihinkään.

10.00 Ultrasta päästy. Tilanne on parantunut onneksi. Kystia oli poistunut useampi, mutta seuranta jatkuu. On vaipanvaihdon aika ja Rasse päättää tehdä yllärin ja pissaa kaikki vaatteensa sillä sekunnilla, kun vaippaa ei ole. Onneksi on vaihtovaatteet mukana ja koko asu vaihtuu. Sen jälkeen matka jatkuu sairaalan kahvioon, sillä Rasmuksen aamupala oli vain se maito. Ruoka-aika on siis normaalia aikaisemmin. Rasmus saa ruoaksi broileria ja kasviksia ja itse ostan karjalanpiirakan.

10.30 Sitten autolle ja kauppan. Kaupan vieressä on kahvila, jossa siskoni on töissä, joten käydään nopeasti moikkaamassa häntä. Samalla otan mukaani vähän evästä, sillä saan ystäväni tänään kylään. Sitten matka jatkuukin kotiin.

11.00 Kotona taas. Rasmus potalle, jonka aikana tyhjennän kauppakassin ja lämmitän maidon. Sitten Rasmus lähteekin maidon kanssa päikkäreille ja mamman oma-aika alkaa. Poika nukahtaa vasta puoli kahdentoista aikaan.

12.00 Ystäväni Jenna tulee. Taas on paljon juteltavaa, kun ei hetkeen ole tullut nähtyä. Keitän kahvit ja samalla syödään kahvilasta hakemani kanarieskat. Tässä vaiheessa kai normaalisti olisi lämpimän ruoan aika, mutta tällä kertaa on aamupala nro 2. Katsellaan telkkaria ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Ihania hetkiä tälläiset!

14.00 Rasmus herää päikkäreiltä. Siitä vien hänet suoraan potalle ja sillä välin siivoan keittiön. Laitan poitsulle välipalan valmiiksi ja haen potalta. Vaipanvaihto ja syömään. Välipalana on jogurttia,leipää ja maitoa. Rassen mielestä kaikki juomat maistuu pillillä juotuna paremmilta, joten olen ostanut pillejä sitä varten. Nyt menee maitoa ja vettä paljon enemmän, kun pillistä saa juoda. Pillimehujen juonti on siis jäänyt vähemmälle. Rasmus juo aika niukasti, joten pillimehuista sun muista epäterveellisyyksistä en tässä vaiheessa ole niin välittänyt. Pääasia on, että juo tarpeeksi.

14.30 Rasse kävelee kärryllä ja leikkii. Me Jennan kanssa jutellaan (ja juorutaan :D). Juttua riittää aina ja paljon.

16.00 Jenna lähtee ja me jäädään Rasmuksen kanssa kahdestaan. Leikitään, hassutellaan ja lueskellaan kirjoja. Rassella on lainassa näkövammaisten kirjastosta ihan mahtava eläinkirja. Ehdoton suosikki! Tutkitaan samoja eläimiä päivästä toiseen. Rassen lemppari on lehmä. Kirjan eläimet tuntuu ihan samalta kuin oikeastikin ne eläimet.

16.30 Alan tekemään ruokaa ja Rasmus leikkii sillä aikaa. Yritän tehdä ruoan aina siten, että kun mieheni tulee töistä, on ruoka valmista. Ajoitus on tällä kertaa sopiva, sillä mies tulee ovesta juuri, kun otan ruoat pois liedeltä.

17.00 Syödään koko perhe yhdessä. Meillä on tapana syödä kerran päivässä kaikki samaan aikaan. Haluaisin pitää tästä kiinni aina. Se on jotenkin kiva tapa, kun kaikki on saman pöydän ääressä ja vaihdellaan päivän kuulumisia. Tosin Rasmuksen osalta ruokailu menee huonosti tällä kertaa. Hän syökin tunnin..

18.30 Lähdetään nopeasti piipahtamaan mieheni vanhemmilla. Sen jälkeen matka jatkuu kauppaan. Tänään kävin jo aiemmin kaupassa, mutten ostanut kaikkea tarvittavaa. Rassen lisäksi ei oikein innosta kantaa kuin se yksi kauppakassi. Tämän takia teemme isommat ruokaostokset yhdessä. Yksi lisäpari käsiä ei meinaan siinä haittaa yhtään.

20.00 Rassen iltapalan aika. Ruoaksi on puuroa, kuten yleensä aina iltaisin. Sen jälkeen iltapesut,yökkäreiden vaihto ja poika sänkyynsä odottelemaan unta. Rasmus on siitä helppo lapsi, että jää aina itsekseen sänkyynsä, eikä tarvitse minkäänlaista nukuttamista.

20.30 Rasmus nukahtaa ja meillä alkaa "vapaa-aika". Teen iltapalan ja aletaan katsomaan taas Orange is the new blackiä. Ei muuten ole enää montaa jaksoa, että kolmas kausi loppuu. Onhan sitä tullut katsottua monena iltana.

23.00 Hampaiden pesu ja nukkumaan. Eipä tälläisen päivän jälkeen tarvitse unta odottaa ollenkaan.