Tosiaan, meille kuuluu hyvää. Rasmus on nyt muutaman päivän ollut päiväkodissa ilman minua. Hän on siellä parina päivänä viikossa. Ja siellä on mennyt oikein hyvin! Mitä nyt aamulla jäänyt vähän itkeskelemään ja iltapäivällä onnesta hihkunut, kun äiti palasikin. Illat on tullut huomioitua Rasmusta sitten ihan superpaljon, sillä sitä hän on selvästi ollut vailla. Oma pinnakin on kaikki kiukut kestänyt huomattavasti paremmin, kun on joutunut olemaan vähän erossa tuosta pojasta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä päikkyasiat on niin hyvin, kun voi olla. Rassella on oikein ihana henkilökohtainen avustajakin siellä. Ja kaikki hoitotädit vaikuttaa ihanilta ihmisiltä. Enempää en voisikaan toivoa päiväkodin suhteen.
On ollut niin pitkä tauko kuulumisten päivittelystä, etten oikein tiedä mitä edes kertoisin. Niin, nykyään meillä nukutaan myös kokonaiset yöunet. Vihdoin! Olihan se jo aika vieroittaa Rasmus yömaidosta ja tutista. Olisin tehnyt sen paljon aiemmin, jos olisin tiennyt siitä seuraavan näin hyvät unet. Tosin nyt Rasmus oli ainakin valmis luopumaan niistä.
Päiväkodin aloittamista lukuunottamatta ollaan elelty ihan sitä normiarkea, kuten ennenkin. Oltu kotona, käyty leikkipuistoissa ja kaupungilla. Ei mitään kummempaa siis. Jokunen viikko takaperin oltiin kuitenkin Helsingissä Rasmuksen kuntoutuksessa. Ollaan siellä oltu aiemmin kerran, mutta tämä kerta tuntui huomattavasti hyödyllisemmältä. Kyseessä oli siis kuntoutusta Rasmuksen sokeuden takia ja tällä kertaa siellä olikin kaksi muutakin sokeaa lasta. Viimeksi oli vain näkövammaisia. Mielenkiinnolla kuuntelinkin heidän elämästään, kun lapset sattuivat olemaan Rassea hieman vanhempia. Tietää siis jotakin, mitä ehkä odottaa tulevaisuudessa tapahtuvan tai että missä voi olla hankaluuksia. Rasmuksen kehityksen kannalta kuitenkin eletään päivä kerrallaan ja katsotaan miten se etenee.
Sellaista siis tänne! Mitä teille kuuluu? Onko muiden arki muuttunut päiväkodin aloittamisella? Miten on mennyt? :)
