Talvisia kuvia ja vähän kuulumisia

Viime viikolla meillä oli yökylässä ystäväni Jenna, jonka kanssa päätettiinkin aamulla lähteä ottamaan kuvia. Tajusin, ettei minusta ja Rasmuksesta ole sen suuremmin yhteiskuvia, ainakaan mitään ihan lähiaikoina otettuja. Saatiin korjattua asia ja nyt onkin ikuistettu muutama hetki pihalla tuon söpön poitsun kanssa. Vaikka olikin kylmä, oli ihan eri olla pihalla, kun pakkasta oli "enää" 14 astetta sen 20 asteen jälkeen. 

Meidän päivät ovat olleet taas niin tavallisia kuin olla ja voi. Rasmus leikkii ja äiti siivoaa, noin enimmäkseen. Ollaan myös hoidettu poikaystäväni muuttoa tänne ja voinkin taas todeta, miten vihaan sitä tavaroiden kantamista. Kotonamme on kuitenkin nyt paljon uusia juttuja ja voisinkin päivittää tännekin joku päivä, miltä meillä nykyään näyttää. Vielä ei kuitenkaan ole ihan valmista, joten se postaus saa nyt hetken odotella. Pää on täynnä kivoja sisustusideoita, mutta vielä pitäisi kauppoihinkin raahautua, jotta ne voisi toteuttaa. Pitäisi ostella lähinnä kaikkea pikkutavaraa, joilla kodista saa sitten ihan omannäköisensä ja kodikkaan :).

Lauantaina Rasmus oli yötä mummolassa ja tämä mamma lähti bilettämään. Olihan se taas kivaa vaihtelua tähän elämään ja vaikka sitä onkin väsynyt seuraavana päivänä, antaa se pidemmän päälle kuitenkin voimia pyörittää tätä arkea päivästä toiseen. Ja onhan se Rasmuksellekin kivaa vaihtelua, kun saa huomiota ihan joka sekunti, eikä aina tarvitse hengailla äidin kanssa :D.

Mitä te teette "lapsivapaina" aikoina? :)

Pakkaspäivien Kuulumisia

Viime päivät ovat menneet kokonaan sisällä puuhastellessa, sillä minua ei ulos näissä 20 asteen pakkasissa saa, ellei nyt ihan pakko ole. Ja kun ei ole ollut mitään tarvetta mennä sinne, niin ollaan keksitty tekemistä sisällä. Meillä on tällä viikolla käynyt fyssari jo sen kaksi kertaa, joten loppuviikko on sitten siitäkin vapaata. Rasmus onkin edistynyt paljon taas liikkumisen saralla. Vähän aikaa sitten poitsu meinaan keksi miten sohvalle kiivetään. Nyt viimeistään pitäisikin kasvattaa ne silmät selkäänkin! Mitään onnettomuuksia ei toistaiseksi ole käynyt ja hyvin Rasmus tuntuu tajuavankin, ettei pää edellä sohvalta alas tulla. Tällaisia ei tietenkään ääneen pitäisi sanoa, sillä sitten niin ainakin käy..

Rasmus onkin täällä joka päivä treenaillut paljon kaikkea uutta, kuten tuota sohvalle kiipeämistä. Sen lisäksi hän on pari kertaa noussut ilman tukea seisomaan, mutta tasapaino pettää samantien ylös päästyään. Hyvin kuitenkin yrittää. Treenailusta puheen ollen, sain itse pitkästä aikaa hyvän kuntosalitahdin päälle ja ehdinkin monta kertaa salin puolella pyörähtää, kunnes eilen aamulla heräsin aivan järkyttävään selkäkipuun. En tiedä yhtään mistä kipu johtui, sillä mitään lihaskipua se ei ollut. Koko päivän jomotti kuitenkin ärsyttävästi selkää ja ajattelin jo varaavani lääkärille ajan, mikäli kipu vielä tänään olisi ollut yhtä voimakas, mutta se onneksi helpotti jo. Vieläkin tuntuu jonkin verran, mutta jos huomenna ei satu yhtään, käy matka taas salille. Kuntoilun jälkeen on vain niin hyvä mieli. Toivottavasti selkä nyt ei ala oikuttelemaan tämän enempää, sillä se salin jälkeinen lihaskipu on jo tarpeeksi :D.

Meillä on siis ollut ihan tavallista arkea tämä elämä nytkin, mutta niin se vain on paras. Tajusin juuri yksi päivä, miten olenkaan alkanut nauttia Rasmuksen kanssa kotona olemisesta. Suoraan sanottuna se ei aina todellakaan ole ollut mitään mukavinta puuhaa. Rasmus kun oli pitkään tosi itkuinen ja sen päälle itse kärsin pidempään tietämättäni kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jonka takia olin harvinaisen väsynyt. Nyt kun sairaus on lääkkeillä hoidossa ja tuo kaikki on muuten historiaa, ei tässä voi muuta kuin olla onnellinen. Tämän kaiken lisäksi vielä, kun sain niin ihanan ihmisen elämääni. Tästä miehestä, kun on tullut niin tärkeä Rasmuksellekin. Vuosi sitten en olisi voinut edes kuvitella, miten onnellinen tulenkaan vielä olemaan. Nyt meillä onkin sen verran elämä muuttumassa, että saan tuon miekkosen saman katon alle asumaankin. On sitä vaan niin voittaja-olo, kun kaikista niistä vaikeista asioista on selvitty ja näin hyvään tilanteeseen päästy. Vaikka tiedänkin, että edessä on vielä vaikeita ja isoja asioita, kuten Rasmuksen sydämen leikkaus yms, aion nyt nauttia täysillä näistä ihanista hetkistä, ihanimpien ihmisten kanssa <3.

Vihersmoothie

Pakko myöntää, että olen ihan käsittämättömän nirso mitä ruokaan tulee. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta kovasti olen viime vuosina yrittänyt opetella pois siitä. Ja onhan tässä tullut opittua syömään vaikka kuinka montaa uutta ruokaa, mutta vieläkin olisi reilusti parantamisen varaa. Siskoni on aivan yhtä nirso kuin minäkin ja kun hän yksi päivä soitti minulle ja ilmoitti tehneensä hyvää vihersmoothieta, en ollut uskoa korviani. Ajattelin kuitenkin kokeilevani itsekin, sillä jos siskoni siitä piti, niin hyvin suuri todennäköisyys oli, että minäkin tykkäisin ja tykkäsinkin! Olen nyt muutaman kerran tätä smoothieta tehnyt ja ajattelinkin jakaa reseptin blogiin. Ehkä siellä on joku toinenkin nirppanokka, joka tähän tykästyy. Tai miksei joku muukin :).

Vihersmoothie

1 pieni banaani
1/2 päärynä
1/2 vihreä omena
1/3 kurkku
1/2 avokado
1 kuutio pinaattia
1 dl maustamatonta jogurttia
jääpaloja

Smoothie sopii hyvin osaksi aamupalaa tai välipalaksi. Minun on yleensäkin vaikea saada syötyä sitä puolta kiloa hedelmiä/kasviksia päivässä, mutta tätä tekemällä päästään vähän lähemmäksi sitä suositusta. Tuolla annoksella tulee pari-kolme isoa lasillista smoothieta ja jos sitä aamupalaksi tekee, jää sitä hyvin vielä välipalaksi tai miksei vaikka iltapalaksikin. Nyt ajattelinkin ryhtyä tekemään enemmän smoothieita, sillä juomien joukkoon saa hyvin piilotettua kaikkea ei-niin-hyvää, mutta terveellistä :).

Koska Rasmus ei voinut maitoallergiansa takia tätäkään maistaa, korvasin asian pilkkomalla hänelle kaikkia hedelmiä kippoon. Niitä hän onneissaan maiskuttelikin. Ensimmäistä kertaa Rasse sai maistettavaksi avokadoa ja voi pojat, miten hän tykkäsikään! :)

Lapsen sukupuolesta

Kaupoissa lastenvaatteita katsellessa tulee mieleeni aina sama kysymys; miksi tyttölapsille on niin paljon enemmän valikoimaa kuin poikalapsille? Ennen ajattelinkin, ettei pojalle löydy oikein mitään kivaa, mutta nykyään se ajatus on muuttunut, sillä olen löytänyt vaikka mitä kivoja vaatteita Rasmukselle. Toki asiaan vaikuttaa se, että Rasse ei käytä enää niitä pienimpiä kokoja vaatteissa. Vauvojen vaatteita katsellessa tuntui monesti siltä, että pojille on vain niitä tylsiä perusjuttuja, kun taas tytöille oli mitä ihanimpia pikkuisia mekkoja ja muita röyhelöitä.

Siitä päästäänkin itse asiaan eli lapsen sukupuoleen. Kun sain tietää olevani raskaana, toivoin samantien tyttöä. Ehkä se johtui vaan juurikin niistä ihanista pienistä mekoista ja siitä ajatuksesta, että saisi laittaa pienelle tytölle vaikka minkä näköisiä lettejä ja kampauksia. Ja jotenkin olin ihan aina kuvitellutkin, että jos joskus lapsen saan, se on varmasti tyttö. Mielestäni lapsen sukupuolta saa aina toivoa. Eri asia onkin sitten, että pettyykö, jos lapsi ei olekaan se toivoma tyttö tai poika. Silloin ei mielestäni ole valmis saamaan koko lasta. Rasmusta odotellessa olinkin alusta asti varma, että poika siellä on, vaikka tyttöä toivoin saavani. Kun sitten rakenneultrassa kävi ilmi, että poika siellä tosiaan on, en voinut muuta kuin hymyillä. Samantien tuli tunne, että poikahan sen kuuluikin olla. Kertaakaan ei mielessäni käynyt enää, että olisin sen tytön halunnut.

Monet sitten taas sanovat, että ihan sama onko mahassa majaileva vauva tyttö vai poika, kunhan on terve. Omaan korvaan tuo nykyään kuulostaa siltä, että sairas lapsi ei olisi mitenkään tervetullut. Ei kait sitä monikaan niin ajattele, mutta faktahan on sekin, ettei todellakaan aina voi tietää ennen lapsen syntymää, että onko hän täysin terve vai ei. Eikä syntymän jälkeenkään sitä voida heti kertoa varmaksi. Esimerkiksi Rasmus sai ensimmäisen diagnoosin vain muutaman päivän ikäisenä, mutta toinen sairaus kävi ilmi vasta muutaman kuukauden iässä. Jotkin sairaudet ilmenee vasta ehkä vuosienkin päästä. Asian pointti oli kuitenkin se, että vaikka toivoin tyttöä ja tottakai toivoin tervettä lasta, en pettynyt vaikka sain sokean ja lyhytkasvuisen pojan. En voisi kiitollisempi hänestä ollakaan <3. 

Jos nyt kuitenkin olisin uudestaan raskaana, toivoisin tervettä tyttöä, mutta en missään nimessä pettyisi, vaikken saisikaan juuri tuota toivomaani. Loppujen lopuksi kuitenkin uskon, että elämä menee niinkuin se menee ja kaikella on tarkoituksensa. Sitäpaitsi tuon pojan äitinä on ihan mahtava olla! Mitä olette mieltä asiasta? Toivoitteko/toivoisitteko tiettyä sukupuolta raskaana ollessa?

Kuopion ostokset

Kuopion reissulla käytiin myös shoppailemassa, niinkuin edellisessä postauksessa kerroinkin. Rasmukselle löytyy yleensä aina kaikkea kivaa, mutta itselleni ei niinkään. En myöskään todellakaan aina jaksa alkaa sovittelemaan vaatteita, joten monet kivat jutut jäävät kauppaan senkin takia. Nyt kuitenkin oli intoa sovitella ja muutenkin katsella rekkejä eri tavalla, kun kyseessä ei ollut ne samat tutut kaupat mitä täällä Jyväskylässä on tottunut käymään. Tai no samoja liikkeitä tottakai, mutta kuitenkin.

housut - Gina Tricot   paita - H&M

takki - H&M

Kengät - Skopunkten

Uudet mustat farkut tulivat todellakin tarpeeseen, nimittäin edelliset ovat käyneet hieman isoiksi. Uusi talvitakkikin lähti mukaan, sillä minulla ei ollut entuudestaan mitään siistimpää, mutta lämmintä takkia. Vielä kun alennusten jälkeen takille jäi hintaa 20e, ei tarvinnut miettiä edes kahdesti. Kenkiin ei sinänsä ollut mitään tarvetta, mutta ihastuin vain niin paljon noihin yksilöihin, että nappasin ne samantien mukaani. Eikä shoppailureissulla paljon rahaa edes mennyt, sillä käytettävissä oli joululahjaksi saamiani lahjakortteja :).

Kaikki vaatteet - H&M

Kuopiosta en Rasmukselle ostanut yhtään mitään, mutta ennen sitä pari juttua. Rasmus ei olisi tarvinnut mitään, mutta löysin nuo pari ihanaa paitaa hänelle kuitenkin. Rasse on mahtunut samaan vaatekokoon jo reippaasti yli vuoden ja vaikka se onkin siinä mielessä hyvä, ettei ole tarvinnut ostaa uusia vaatteita hänelle, on se kuitenkin tylsää pukea samoja kappaleita hänen päälleen kuukaudesta toiseen. Normaalisti, kun lapsi kasvaa tuossa ajassa useamman vaatekoon, ainakin tässä iässä, mitä Rasmus nyt on. Satu-kummi kävi vielä eilen tuomassa ihanat farkut poitsulle ja nyt onkin piristävää, kun Rasmuksen vaatekaapista löytyy muutama uusi juttu :).

Mitäs piditte ostoksista? :)

Kuopion reissu

Meidän alkuvuosi on alkanut vähän epäonnekkaasti. Rasmuksella oli korvatulehdus, kuumetta ja yskää, mutta onneksi ne kaikki on nyt takanapäin ja olen saanut ihanan poikani takaisin. Kipeenä ollessaan Rasmus kiukutteli niiiin paljon ja nukkui tosi tosi huonosti. Täällä oltiin siis aika väsyneitä, sekä äiti että poika. Mutta jospa nyt olisi sitten sairasteltu niin, ettei mitään tulisi ainakaan ennen kevättä.

Eilen lähdettiin Kuopioon, sillä Rasmuksella oli silmien tutkimus siellä sairaalassa. Aamusta ajeltiin pari tuntia sinne ja voi että miten sai ollakkin sydän kurkussa vähän väliä, sillä tiet olivat käsittämättömän liukkaita. Ehjinä selvittiin perille ja ajoissakin vieläpä. Tutkimus itsessään ei mennytkään sitten niin kovin hyvin. Rasmusta ei tarvinnutkaan nukuttaa, toisin kuin aiemmin minulle oli kerrottu. Syynä siihen oli kuulemma se, että Rasse oli tarpeeksi vanha olemaan hereillä. Tutkimuksessa Rasmuksen päähän laitettiin viisi piuhaa ja silmille jotkin lasit, missä oli punaisia valoja. Sen jälkeen vielä joku toinen laite työnnettiin hänen naamalleen. En oikein ymmärtänyt, mitä tapahtui, mutta ei kai sitä aina noista perillä ollakkaan. Tutkimus kesti tunnin ja koko sen ajan Rasmus huusi täyttä kurkkua. Niin paljon, että haukkoi henkeään ja yökki minkä ehti. Tuntui kyllä kurjalta, että pientä ihmistä jouduttiin noin "kiduttamaan" ja itse ajattelen näin jälkikäteen, että se nukutus olisi ollut parempi vaihtoehto. Seuraavan yön Rasmus nukkui tosi levottomasti ja varmaan näki painajaisia tapahtumasta, sillä hän säpsähteli kummallisesti ja alkoi itkemään monta kertaa yöllä.

Jäätiin Kuopioon siskoni luokse yöksi ja se olikin kiva. Käytiin shoppailemassa ja pääsin pitkästä aikaa Ikeaankin. Löysin itselleni paljon kivoja juttuja ja niitä ajattelinkin tulla esittelemään erillisessä postauksessa. Reissu oli siis lopunviimein kuitenkin ihan kiva, vaikkei nuo sairaalakäynnit koskaan mitään hauskoja olekaan. Samalla kuitenkin aina pääsee katselemaan toista kaupunkia ja shoppailemaan :). Tänään ajeltiin kotiin ja matka meni paljon paremmin, sillä tiet oliva sulia. Nyt ei onneksi tarvitse taas vähään aikaan ajella minnekään kauemmas minkäänlaisiin sairaalajuttuihin. Mutta semmoista siis tänne. Mitä teille kuuluu? Onko vuosi alkanut hyvin?:)