Lapsen sukupuolesta

Kaupoissa lastenvaatteita katsellessa tulee mieleeni aina sama kysymys; miksi tyttölapsille on niin paljon enemmän valikoimaa kuin poikalapsille? Ennen ajattelinkin, ettei pojalle löydy oikein mitään kivaa, mutta nykyään se ajatus on muuttunut, sillä olen löytänyt vaikka mitä kivoja vaatteita Rasmukselle. Toki asiaan vaikuttaa se, että Rasse ei käytä enää niitä pienimpiä kokoja vaatteissa. Vauvojen vaatteita katsellessa tuntui monesti siltä, että pojille on vain niitä tylsiä perusjuttuja, kun taas tytöille oli mitä ihanimpia pikkuisia mekkoja ja muita röyhelöitä.

Siitä päästäänkin itse asiaan eli lapsen sukupuoleen. Kun sain tietää olevani raskaana, toivoin samantien tyttöä. Ehkä se johtui vaan juurikin niistä ihanista pienistä mekoista ja siitä ajatuksesta, että saisi laittaa pienelle tytölle vaikka minkä näköisiä lettejä ja kampauksia. Ja jotenkin olin ihan aina kuvitellutkin, että jos joskus lapsen saan, se on varmasti tyttö. Mielestäni lapsen sukupuolta saa aina toivoa. Eri asia onkin sitten, että pettyykö, jos lapsi ei olekaan se toivoma tyttö tai poika. Silloin ei mielestäni ole valmis saamaan koko lasta. Rasmusta odotellessa olinkin alusta asti varma, että poika siellä on, vaikka tyttöä toivoin saavani. Kun sitten rakenneultrassa kävi ilmi, että poika siellä tosiaan on, en voinut muuta kuin hymyillä. Samantien tuli tunne, että poikahan sen kuuluikin olla. Kertaakaan ei mielessäni käynyt enää, että olisin sen tytön halunnut.

Monet sitten taas sanovat, että ihan sama onko mahassa majaileva vauva tyttö vai poika, kunhan on terve. Omaan korvaan tuo nykyään kuulostaa siltä, että sairas lapsi ei olisi mitenkään tervetullut. Ei kait sitä monikaan niin ajattele, mutta faktahan on sekin, ettei todellakaan aina voi tietää ennen lapsen syntymää, että onko hän täysin terve vai ei. Eikä syntymän jälkeenkään sitä voida heti kertoa varmaksi. Esimerkiksi Rasmus sai ensimmäisen diagnoosin vain muutaman päivän ikäisenä, mutta toinen sairaus kävi ilmi vasta muutaman kuukauden iässä. Jotkin sairaudet ilmenee vasta ehkä vuosienkin päästä. Asian pointti oli kuitenkin se, että vaikka toivoin tyttöä ja tottakai toivoin tervettä lasta, en pettynyt vaikka sain sokean ja lyhytkasvuisen pojan. En voisi kiitollisempi hänestä ollakaan <3. 

Jos nyt kuitenkin olisin uudestaan raskaana, toivoisin tervettä tyttöä, mutta en missään nimessä pettyisi, vaikken saisikaan juuri tuota toivomaani. Loppujen lopuksi kuitenkin uskon, että elämä menee niinkuin se menee ja kaikella on tarkoituksensa. Sitäpaitsi tuon pojan äitinä on ihan mahtava olla! Mitä olette mieltä asiasta? Toivoitteko/toivoisitteko tiettyä sukupuolta raskaana ollessa?