Neuvola

Rasmuksella oli tänään pitkästä aikaa neuvola-aika. Me käydään tosi harvoin neuvolassa, kun on niin paljon käyntejä sairaalan puolelle, missä otetaan aina mitat jne. Nyt kuitenkin oli rokotusten vuoro. Rasmus sai pari piikkiä, jotka olisi pitänyt laittaa jo jonkin aikaa sitten, mutta myöhästytin niitä tarkoituksella, koska ollaan jouduttu rokotteiden jälkeen aina lähtemään sairaalaan. 

neuvolaan lähdössä

Rasmus ei piikeistä paljon piitannut, vähän vain inahti. Pyysin käynnin yhteydessä päästä lääkärin luokse katsomaan Rasmuksen korvat, kun hän on ollut niin itkuinen, eikä ruokakaan ole kovin hyvin maistunut. No, siellähän se korvatulehdus oli, samassa korvassa kuin kolme viikkoa sitten. Uusi antibioottikuuri siis alkoi. Toivottavasti nämä korvatulehdukset päättyisivät nyt tähän. Vaikka Rasmus on päivisin ollut myös ihan iloinen, niin suurin osa ajasta menee kitisten.

Neuvolakorttiin tuli lukemaan: "Kasvaa tasaisesti. Kierii ja laittaa tuttia itse suuhun. Sai rokotukset."

Kotiin tullessa Rasmukselle nousi vähän lämpöä ja annoinkin samantien särkylääkettä. Myös pistoskohdat tuntuvat olevan kipeitä, eikä muutenkaan pojan vointi mikään mainio ole. Tällä hetkellä Rasse kuitenkin nukkuu ja kohta mittaan vielä uudemman kerran kuumetta. Rasmukselle, kun on aloitettava samantien eräs lääkitys mikäli kuume nousee tuosta yhtään. Stressaan tällaisia tilanteita. Toivottavasti tästä selvittäisiin vaan tuolla pienellä lämmöllä ja huomenna poika olisi taas oma ihana itsensä. :)

Tiistain tapahtumia

Aamu alkoi mukavasti vasta kymmenen aikoihin. Meillä oli siskoni Satu ja Alisa yötä ja sen kunniaksi vaivauduin (jopa :D) tekemään aamupuuron ihan liedellä, kun yleensä se tulee tehtyä vaan mikrossa. Rauhassa syödyn aamupalan jälkeen löhöiltiin pitkin poikin olkkaria. Puolen päivän aikaan lähdettiin sitten viemään Satua kotiinsa ja pyörähdettiin samalla Alisan ja Rassen kanssa kirpparilla. En löytänyt yhtään mitään. Yleensä en löydä itselleni mitään, mutta Rasselle löytyy oikeastaan aina jotain, paitsi sitten nyt. Jotenkin tosi kulahtaneita vaatteita oli tällä hetkellä myynnissä Rassen koossa, joten tyhjin käsin lähdettiin. En kyllä käsitä miksi ihmiset tuovat ihan tosi huonokuntoisia ja vanhoja vaatteita edes myyntiin..

Kirpparin jälkeen Alisa lähti kotiinsa ja me Rasmuksen kanssa tultiin kotiin. Rasmus ei suostunut ollenkaan menemään päikkäreille ja kitisi vain minkä ehti. Kokoajan sai olla huomioimassa poikaa ja lähes kokoajan hän keikkuikin sylissä samalla, kun minä yritin saada jotain aikaiseksi. Rasmus on muutenkin viime aikoina jostain syystä ollut melko huonolla tuulella, jos häntä ei kokoajan viihdytä jotenkin. Poika on alkanut määräilemään ihan kamalasti ja kaikki pitäisikin mennä just miten hän haluaa, joten aika alakynnessä tässä tilanteessa ollaan. :D  En olisi ikinä voinut uskoa, että noin nuorena voi ihmisellä olla jo omaa tahtoa, mutta totta se vaan on. Enkä tosiaan tiedä, miten minun tulisi käyttäytyä. Tällä hetkellä vaan tottelen Rasmusta, vaikken tietenkään ihan pienimpiin kitinöihin samantien reagoikkaan. Päiväunillakin voi olla vaikutusta asiaan, koska parina päivänä Rasmus on ollut täysin nukkumatta päikkäreitä ja muina päivinä yleensä vain kerran. Eikä nekään unet pitkiä ole olleet. En vain saa Rasmusta nukkumaan, enkä oikein tiedä minkä verran tuon ikäisen edes kuuluisi nukkua. Voiko hän siis tosiaan pärjätä esim vain yhdillä tunnin päikkäreillä? Kuulostaa minusta ainakin tosi vähältä, vaikkei pikkuvauvasta enää olekaan kyse. Pitänee varmaan alkaa selvittää asiaa, mutta toisaalta minkäs teet, jos toinen ei vain nukahda. Yöunet ovat kuitenkin olleet rauhallisia ja muutenkin normaalin mittaisia.

Sitten taas asiaan. Illemmalla tein ruokaa, ja kun kaupassa en jaksanut tänään käydä, oli vähän sovellettava ja tehdä ruokaa mitä kaapista nyt sattui löytymään. Ruokailun jälkeen pikkusiskoni tuli käymään ja leikkasin hänen hiuksensa. Hän vain luottaa minuun parturina ja olenkin viime aikoina leikannut ja värjännyt hänen tukkaansa useampaan otteeseen. Kaippa on tullut ihan kelpo tuloksia kerran uudelleenkin on vielä uskaltautunut tulla käsittelyyni. :D

Illalla sain vielä ystäväni Jennan pyörähtämään täällä. Viime aikoina, kun ei ollakaan niin paljon ehditty nähdä. Nyt kuitenkin ehdittiin hyvin vaihtaa kuulumiset ja sen semmoista. Tällä hetkellä odottelen, että Rasmus nukahtaisi tuonne sänkyynsä ja sen jälkeen otan kyllä pitkän, lämpöisen suihkun. Voi että, miten tuollaistakin voi odottaa! Sitten onkin vielä siivoiltava hieman, että on mukavampi herätä huomenna. Aamulla meille tulee fysioterapeutti ja näönkäytönohjaaja, jonka jälkeen suuntaan kyllä vaunulenkille raikkaaseen ulkoilmaan, pakkasta kun ei pitäisi ihan järkyttävästi olla. :)

Meidän koti

Sain tänään aikaiseksi kuvata meidän kotia ja nyt onkin sitten vuorossa tämä kotipostaus. Ihan ensimmäiseksi ajattelin, että teen sen sitten, kun kotimme on ihan valmis. Tällä hetkellä tuntuu meinaan siltä, että tämä ei ihan vastaa sellaista minkälaiseksi kotini haluan. Kyllä tämä kuitenkin kelpaa ja sisustusjutut tuntuvat kuitenkin olevan sellainen ikuisuusprojekti, että aina löytäisi jotain mitä muuttaa. Eikä sitä rahaakaan kuitenkaan ole sillä tavalla, että kerralla saisi kaiken kuntoon. Sisustaminen, kun ei ihan ilmaista ole.. Mutta sitten niihin kuviin.

makuuhuone:

erittäin ryppyinen sängynpeite pesun jäljiltä...

Siinäpä meidän makkari. Aika pieni, mutta tuo on ehkäpä kuitenkin kivoin huone meidän kodissa, ainakin omasta mielestäni. Vaaleanharmaat seinät sopivat oikein hyvin valkoisen kanssa yhdistettynä ja vähän väriä tuo Rasmuksen sänky, joka me parin kaverini kanssa raskaana ollessani maalattiin. Lopputulos onkin epätasainen ja muutenkin hieman hutiloitu, mutta ei sitä huomaa, kunhan ei kovin lähelle mene. :D

Olohuone:

Olohuone näyttää mun mielestä näissä kuvissa jotenkin hieman sekavalta, mutta ei se sitä ole. Tai sitten silmä on vain tottunut.. Tuo telkkaritaso olisi ainakin kiva saada valkoiseksi. Se vähän ehkä hyppii silmille, kun mikään muu huoneessa ei kuitenkaan ole puunväristä tai minkäänlaista ruskeeta.

Keittiö:

Keittiö on tietääkseni valmistettu vuonna -93 ja sitä ei kait olla sen jälkeen remppailtu, ainakaan suuremmin. Joten se ei tosiaan ole mitään uusinta uutta ja hienointa, mutta ajaa asiansa kuitenkin. Eikä sitä oikein sisustamallakaan saa miksikään, joten ainut mikä siellä on erityisen kivaa, on tuo ylläoleva taulu Rasmuksesta. Äitini oli teettänyt sellaisen tuonne, kun tietää minun juovan melko paljon limsaa. :D

Eteistä enkä kylppäriä kuvannut, koska niissä nyt ei ole mitään nähtävää oikeastaan. Meillä on tosi iso kylppäri, joka on kyllä kieltämättä ruma.. Plussaa siellä on kuitenkin sauna, vaikken mikään hirmu suuri saunan ystävä olekaan. Tämä asunto on juuri sopiva meidän tarpeisiin, mutta kyllä jossain vaiheessa on tietysti muutettava asuntoon, jossa Rassekin saa oman makuuhuoneensa. Toistaiseksi kuitenkin mennään näin.

Meikkijuttuja

Mun on pitänyt tehdä meikkipostaus jo jonkin aikaa sitten, mutten oo vaan saanut aikaiseksi. En tosiaan meikkaa läheskään joka päivä, mutta viime aikoina olen vähän ryhdistäytynyt asian kanssa. On vaan itsellä jotenkin paljon virkeämpi olo, kun vaivautuu välillä meikkaamaan. Aikaa perus meikin tekemiseen minulla menee sellanen 10-15 minuuttia, joten se ei tosiaan ole paljon päivästä pois.

Aloitan laittautumisen pesemällä kasvot, ihan vain vedellä. Rasvoja enkä mitään muutakaan levitä naamaani ollenkaan, koska en ole kokenut tarvitsevani. Tosin nyt ihan vastikään kasvojeni iho on kuivunut huomattavasti ja pitäisi varmaan jonkinlainen kasvorasva käydä hommaamassa. Samoiten yleensä minulla on ollut todella tasainen ja hyvä iho, mutta nyt siihen on ilmestynyt jotain pientä näppylää. Toivottavasti tämä on vain joku vaihe ja ne olisivat pian poissa. Tietty talvellakin voi olla osuutta asiaan.

Sitten takaisin itse meikkaamiseen. Tässä on siis lähtökohta, täysin ilman meikkiä.

Ihan ensimmäisenä sekoitan Lorealin meikkivoidetta ja tuota Lumenen primeriä keskenään. Meikkivoide tuo vähän peittävyyttä ja primer taas sitten tekee ihosta kuulaan. Loistavia siis yhdessä! Sen jälkeen sipaisen silmien alle Garnierin roll-on-puikkoa peittämään tummat silmänaluset. Sitten vielä peitän epäpuhtaudet ja punoittavat kohdat edessä olevalla Lorealin peitevoiteella.

Seuraavaksi laitan Lumenen irtopuuteria. Tuo on mielestäni paras irtopuuteri mitä olen kokeillut! Ja sen jälkeen laitankin Rimmelin aurinkopuuteria. Tuota olen ostanut vuodesta toiseen ja näköjään pitäisi ostaa pian taas uusi. Sitten laitan aavistuksen poskipunaa ja pohjameikki on valmis.

Silmiini laitan ensimmäiseksi Estee Lauderin luomiväripaletin vaaleinta väriä, koko luomelle kulmaan asti. Sitten laitan hieman "kissamaiset" rajaukset wetnwild-eyelinerilla. Sen olen ostanut Seppälästä,kerta toisensa jälkeen, koska olen todennut sen oikein hyväksi. Parasta eyelinerissä on, että se pysyy hyvin, vaikka silmäni vuotavat aina jossain vaiheessa päivää. Eikä tosiaan ole hinnalla pilattu, sillä se maksaa hiukan alle 4 euroa muistaakseni. Huono puoli on kyllä se, että sitä saa ihan tosissaan pestä pois. No, se siitä. Seuraavaksi taivutan ripset ja laitan ripsiväriä. Tällä hetkellä käytössäni on Lancomen hypnose drama-ripsari, joka on mielestäni oikein hyvä. Sitten siirrynkin kulmakarvoihin ja teen niistä hieman tummemmat Lumenen kynällä. Ja valmista on silmienkin osalta.

Huulimeikkiosioon kokosin kolme eri huulimeikkiä, mitä useinmiten käytän. Tällä kertaa laitoin tuota Lumenen punaista huulipunaa, mutta jos en halua punaisia huulia, niin laitan yleensä joko We Care Iconin vaaleanpunaista huulipunaa, tai ihan vain Maybellinen huulikiiltoa.

Valmis ! Näin minä meikkaan itselleni arkimeikin. Iltamenoista, jos olisi kyse, niin laittaisin tummempia luomivärejä, mutta nämä menevät arkena.

Sunnuntai

Meidän päivä alkoi tänään ihan harvinaisen aikaisin. Rasmus päätti jo kuuden aikoihin, että nukkuminen on yliarvostettua ja siispä minunkin oli vain noustava tekemään aamupuuroja. Ei se muuten ehkä olisi niin kauheaa ollutkaan, mutta viime yönä pyörin sängyssä monen monta tuntia, kun en vain nukahtanut. Väsytti kyllä, mutta unenpäästä oli vaikea saada kiinni.

Syömisen jälkeen leikittiin ja vähän jumppailtiin fysioterapeutin antamilla ohjeilla. Rasmus nykyään jopa vähän tykkääkin jumpata, eikä ala heti huutamaan, kuten aiemmin. Parin tunnin kuluttua poikaa alkoi kuitenkin väsy painamaan ja hän lähtikin ensimmäisille päikkäreilleen. Sillä aikaa minä laittauduin valmiiksi päivää varten.

Puolen päivän aikoihin siskoni Alisa ja Juliaana-serkku tulivat luokseni ja lähdimme yhdessä brunssille Wilhelmiinan konditoriaan. Siellä taas syötiin mahat pullolleen kaikkia herkkuruokia. En tiedä mitään parempaa kuin mangopersikka-smoothie siellä! Olen koittanut kotona tehdä vastaavia ja hyviä onkin tullut, mutta ei kuitenkaan lähellekkään yhtä hyviä.

Kerran keskustaan mentiin, niin päätimme pyörähtää forumissa. Alunperin takkiostoksille, koska siskoni oli löytänyt alennusmyynneistä hienon takin, eikä minulla ole talvitakkeja liikaa, joten halusin samanlaisen. No, se löytyi, mutta eihän se minun päällä yhtä hyvältä näyttänytkään. Löysin kuitenkin toisen mielestäni yhtä kivan takin ja se olikin -40% , joten nappasin sen mukaani.

Tietty shoppailukierroksella piti samalla käydä katselemassa lastenvaatteita (niinkuin aina) ja etsiskelin Rasselle vähän ns. siistimpiä housuja isommassa koossa, koska niitä hänellä ei juurikaan ole. Useinmiten tulee ostettua trikoita ja muita olohousuja, koska luulen niiden olevan mukavempia vauvan päällä, mutta toki joitain farkkujakin pitää pojalla olla ;).

molemmat housut - name it

Housujen oston jälkeen päätin vielä nopeasti pyörähtää Polarn o Pyretillä ja sieltä löytyi aivan ihana neulepaita Rasmukselle. Eikä haitannut yhtään, että se oli alennuksessa -50%. Sen ostettuani lähdimmekin kiireesti autoa kohti, ettei tulisi enempää rahanmenoa ;).

Kotona saatiin vieraaksi ystäväni Sussu ja hänen kanssaan vaihdoimme kuulumisia kahvikupposten äärellä. Myöhemmin vielä Rasmuksen isi tulee moikkaamaan ja sitten olisikin taas yksi päivä pulkassa. Huomenna meillä on luvassa taas fyssaria ja ehkäpä kuntosalia, taikka sitten ihan vaan vaunulenkkiä, kun tänään ei tullut ulkoiltua ollenkaan.

Meidän päivä

Minulta pyydettiin postausta meidän päivästä. Tämä päivä oli periaatteessa aika normaali, vaikkei tietenkään joka päivä olekaan samoja menoja.

Herätyskello soi jo aamulla klo 7:00, meillä oli Rasmuksen sairaalakäynti, joten piti herätä hyvissä ajoin. Heti ensimmäisenä kipitinkin autolle laittamaan se lämmitykseen. Ulkona oli -15 astetta, sellainen pakkanen herätteli kyllä samantien. Takaisin tullessa Rasse oli yhä unessa, joten kiiruhdin suihkuun ja valmistauduin muutenkin päivään. Pikkuhiljaa Rasmus alkoi heräillä ja aloinkin tekemään hänelle aamupalaa. Ystäväni Mirka oli meillä yökylässä, joten hän auttoi minua syöttämällä Rasmuksen samalla, kun pakkasin tavaroita ja valitsin Rasmukselle vaatteita.

Kun Rasse oli syönyt, tein hänelle aamupesut, vaihdoin vaatteet ja päästin hänet lattialle leikkimään hetkeksi. Sillä aikaa pyöräytin minulle ja Mirkalle smoothiet, jonka jälkeen lähdimmekin sairaalaa kohti.

Sairaalassa Rasmusta katsoi lääkäri, fysioterapeutti ja näönkäytönohjaaja. Tällä kertaa Rasmusta kehuttiinkin oikein paljon. Motorisessa kehityksessä ollaan menty hienosti eteenpäin, mikä oli aivan mahtavaa kuulla. Kyllähän sen Rassesta näkeekin, että paljon on viime aikoina opittu.

Yhdentoista aikaan pääsimme lähtemään kotiin. Kotona syötin Rassen ja aloimme kaikki (minä, Mirka ja Rasmus) päikkäreille. Olisi ehkä pitänyt jäädä siivoilemaan Rasmuksen päikkäreiden ajaksi, mutta tällä kertaa nukkuminen vei voiton. Siivottavaa kun olisi aina..

Parin tunnin päiväunien jälkeen leikin hieman Rasmuksen kanssa, jonka jälkeen olikin taas ruoka-aika. Rassen syötyä, söimme Mirkan kanssa eilisen ruoan tähteitä. Rasmus antoi mielellään ruokarauhan, kun sai itse istua pöydässä maiskuttelemassa kurkkua.

Syötyämme, lähdimme kävellen viemään yhtä pakettia postiin, sekä käymään apteekissa. Liian usein sitä tulee mentyä autolla, vaikka matka ei olekaan pitkä, joten nyt kun oli seuraakin, niin päätimme lähteä reippailemaan. Ylireagoin taas Rasmuksen pukemisen suhteen ja puin hänelle vaatekertaa toisensa päälle, jonka jälkeen sujautin hänet vielä toppapussiin. Jotenkin ajattelin, että ulkona on aivan järkyttävä pakkanen, kun itse aamulla oli mennyt ihan liian vähillä vaatteilla ja kylmähän siellä tuli. Nyt kuitenkin, kun itsekin puki lapaset ja pipon, niin eihän siellä tullut yhtään kylmä. Lopputulos olikin siis se, että Rasmus oli melkoisen hiessä takaisin päästyämme.

Loppuilta menikin Rasmuksen kanssa leikkiessä, kunnes hän iltapuuron ja pesujen jälkeen lähti nukkumaan, jo ennen yhdeksää. Korvatulehdus taitaakin olla selätetty, tai ainakin Rassen nukkumaanmeno on taas helppoa kuin heinän teko.

Minun ja Mirkan ilta kuitenkin jatkui mutakakun syönnillä, koneella oleskelulla ja telkkaria katsellen. Nukkumaankin pitäisi varmaan mennä tässä piakkoin, mutta vielä pitänee ainakin pyykit käydä ripustamassa kuivumaan ja muuta pikku hommaa.

Pienenpieni Rasmus

Joku teistä lukijoista ehdotti, että tekisin postauksen Rasmuksesta ihan pienenä. Joten tässäpä se nyt tulee. :)

tämän kuvan sain sairaalassa itselleni ennen kuin olin edes ehtinyt nähdä Rasmusta kunnolla

Rasmus syntyi keskosena ja oli syntyessään vain 41.7cm ja 1970g. Keskosuuden lisäksi Rassella on sairaus, jonka takia hän kasvaa todella hitaasti, eikä tule koskaan olemaankaan mikään isokokoinen. Hänelle meni 44 senttiset vaatteet kolmen kuukauden ikäiseksi asti. Kaupoissa käydessä Rasmuksen kanssa, ei voinut välttyä ihmisten ihmetyksiltä. Ensimmäisten kuukausien aikana vastailinkin monet kerrat kaikenlaisiin kysymyksiin. Eniten kysyttiin,että onko vauva keskonen. Ja siihen vastattuani alettiinkin kysellä syntymäpainoa ja millä viikoilla Rasmus oikein syntyi. Kysymykset eivät haitanneet oikeastaan ollenkaan, mutta välillä tuntui hieman jopa pahalta, kun jotkut alkoivat olettaa Rasmuksen ikää. Esimerkiksi kerran Rasmuksen ollessa vähän vajaa puolivuotias, tuli kaupassa eräs nainen ja tokaisi, että tuo vauva on varmasti nolla viikkoa vanha.

rakas kenguruhoidossa

Ensimmäiset kolme viikkoa Rasmus oli sairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla. Syitä oli muunmuassa lievät hengitysongelmat (ensimmäisinä päivinä) ja huono syöminen. Rasmuksella oli käytössä syöttöletku, koska hän ei millään jaksanut syödä tarvittavaa määrää. Myös keltaisuutta oli pojalla ja sinivalohoito jouduttiin aloittaa kolme kertaa uudestaan, koska aina bilirubiiniarvojen laskettua ja hoidon lopetettua, ne nousivat uudestaan.

Pikkuhiljaa syöminen parantui ja kaikki muukin alkoi olla kunnossa ja minulle alettiin puhumaan kotiinlähdöstä. Odotin sitä todella malttamattomana, vaikka tiesinkin, että sairaala on varmasti parempi paikka Rasmukselle niin kauan, kun hän sitä yhtään tarvitsee. Oli kuitenkin tosi raskasta jättää pikkuinen sairaalaan ja lähteä itse kotiin nukkumaan. Joka ilta se tuntui yhtä pahalta ja itkinkin sitä monesti. Ikävä oli aina vaan niin valtava. Halusinkin olla Rassen luona niin paljon kuin mahdollista, joten joka aamu herättyäni lähdin suoraan sairaalalle ja poistuin vasta ihan illalla kotiin nukkumaan.

Rasmus kotona ensimmäistä päivää

Kun koitti Rasmuksen kotiin pääsyn aika, oli olo ihan uskomaton. Vaikka kolme viikkoa onkin lopulta lyhyt aika, tuntui se siinä tilanteessa pitkältä. Siitä alkoikin ympärivuorokautinen huolehtiminen pikkuisesta. Rasmusta piti syöttää öisinkin kolmen tunnin välein, joten ensimmäisistä kuukausista en väsymyksen takia ihan hirveästi muista. Aluksi kävimme joka toinen päivä sairaalassa lähinnä painokontrolleissa ja verikokeissa. Kontrollien vähennyttyä muutamiin kertoihin kuukaudessa, aloin oikeasti tuntea, että mekin elämme aikalailla normaalia vauva-arkea.

Rasmus 1kk

Rasmus 1kk

Rasmus 2kk

Rasmuksen ollessa parin kuukauden ikäinen, aloitettiin hänelle fysioterapia. Fysioterapeutti alkoi käymään luonamme pari kertaa viikossa, joten siinä tulikin taas lisää ohjelmaa viikkoihin. Onneksi fyssari kävi kotona, ettei aina tarvinnut olla menossa johonkin. Ensimmäisiin kuukausiin mahtui myös jokunen osastojakso sairaalassa syystä taikka toisesta, mutta onneksi ne olivat yleensä vain muutaman päivän reissuja.

Rasmus 3kk

Rasmuksen ensimmäiset kuukaudet olivat siis aika täynnä kaikkea sairaalaa ja muuta kuntouttavaa ohjelmaa, mutta kyllä sinne mahtui paljon myös ihan sitä perus elämää. Nykyään meillä ei ole läheskään yhtä paljon sairaalakäyntejä. Fysioterapia on siis ainut mikä on täysin samanlailla kuin alussakin. Enään en ole niin huolissani tai peloissani Rasmuksen voinnista, vaikka sekin tietysti vaihtelee kausittain. Tällä hetkellä Rasmusta kiusaakin korvatulehdus, mutta se on pikku juttu verrattuna aiempiin. Eilen sairaalakäynnillä sain myös uudet mitat pojasta. Rasmus on siis tällä hetkellä 10 kuukautta, pituutta 64cm ja painoa jo hieman reilut seitsemän kiloa. Iso vauva jo, sillä onhan pojan paino triplaantunut, ylikin.

Rasmus 10kk

Toivottavasti tekstistä saa edes jotain selvää, vaikka se hyppiikin asiasta toiseen. Teki kyllä hyvää muistella Rasmuksen alkuaikoja. Kyllä sitä taas tajusi miten onnellinen saa tuosta pienestä olla ja kuinka hyvässä tilanteessa sitä tällä hetkellä ollaankaan. <3