Pompulapäinen poika

Ihan ensimmäisenä pakko sanoa, miten ylpeä olen Rasmuksesta! Eilen meillä kävi fysioterapeutti kolmen viikon tauon jälkeen ja Rasmus sai hirveästi kehuja. Olen itsekin huomannut, että hän on ottanut isoja kehitysharppauksia viime aikoina. Muutama päivä sitten Rasmus alkoi konttaamaan, tosin peruuttaen, mutta kuitenkin. En tiedä miksi hän ei kulje eteenpäin, mutta toisaalta onhan se turvallisempaa törmäillä jalat kuin pää edellä. Parin päivän sisällä Rasmus on myös alkanut seisomaan tukea vasten aika hienosti. Vähän autettuna hän kapuaa sohvan reunaa vasten seisomaan. Alas tuleminen käykin sitten vain pyllähtämällä lattialle, ei siis mikään kovin pehmeä lasku, mutta ei se tunnu Rasmukseen sattuvankaan. Olen silti ollut aina istumassa hänen takanaan, sillä välillä Rasse päästää irti sohvasta ja eihän hänellä tasapainoa vielä seisomiseen ole. Mutta eikös se sanontakin mene niin, että hiljaa hyvä tulee. :)

Fysioterapeutin lähdettyä saimme ihania vieraita; kummityttöni Rouskun perheineen. Oli taas niin kiva nähdä heitä, viime kerrasta kun oli jonkin aikaa. Kummityttö oli taas kasvanut niin paljon! Rasmus oli taas ihmeissään toisen vauvelin ääntelyistä ja säikkyi jopa hieman, kun Rousku tarrasi häntä kädestä. Kunhan nuo vähän kasvavat, niin hyvät leikkikaverit niistä vielä tulee! Rousku onkin ainut Rasmuksen vauvakaveri, joten Rasse ei ihan hirveästi muihin lapsiin ole tottunut. Vain yhdellä ystävälläni on vauva, enkä ole oikein tutustunut uusiin ihmisiin. Kivahan se olisi, mutta vielä minusta ei ole oikein ollut lähtemään mihinkään äiti-vauva-kerhoihin tms. Jotenkin ajattelen, etten tiedä mihin me Rasmuksen kanssa oikein edes menisimme. Rasmus, kun ei ole mikään ihan vauva enää, mutta ei kuitenkaan vastaa ikäistään kehitykseltä. En halua Rasmusta muihin vertailla, eikä minusta lapsia pitäisi koskaan vertaillakaan keskenään. Eikä sillä iällä tai kehityksellä ole sen suuremmin merkitystä, kunhan olisi niitä vauva/lapsikavereita, mutta vähän olen tällaisia asioita pohdiskellut.

No, sitten tähän päivään, mistä otsikkokin kertoo. Tänään ei ole muuta tehty kuin käyty kaupassa ja viety postiin Rasmuksen vanhoja vaatteita seuraavan lapsosen käytettäväksi. Olen monesti miettinyt, kun Rassen hiukset ovat tuosta päältä niin pitkät, että miltähän ne näyttäisi kiinni. Päätin sitten laittaa pompulan poitsun päähän ja sehän näytti hauskalta. Minusta se ei tehnyt Rasmuksesta tytön näköistä, eikä kaverinikaan niin ajatellut, kun häneltä mielipidettä kysyin. En itse laittaisi Rasmuksen päälle esimerkiksi vaaleanpunaista tai röyhelöä, mutta en siltikään tuomitse muita, jos jonkun pojan päällä vaaleanpunaista näänkin. Joka tapauksessa kaupassa sitten Rasmus istuskeli ostoskärryissä ja eräs nainen tuli kehumaan Rasmusta ihanaksi tytöksi. Hymyilin vain ja mielessäni ihmettelin sitä, kun Rasmuksella oli kuitenkin ihan poikamaiset vaatteet. Rasmuksella voi silti olla jatkossakin joskus pompula päässään. :)

Mitä mieltä olette siitä, että pojan hiukset ovat näin? :)

Pikkusiskon Rippijuhlat

Tänään oltiin juhlimassa pikkusiskoni Alisan rippijuhlia. Hän on minun toisiksi nuorin pikkusiskoni, meitä sisaruksia kun on kaiken kaikkiaan viisi. Hullua, miten aika meneekään nopeasti! Vastahan Alisa oli ihan pikkuinen napero ja nyt on hänenkin rippijuhlansa juhlittu.

Juhlat olivat ihanat, ruoka hyvää ja Rasmuskin oli koko pirskeiden ajan tyytyväinen. Paremmin ei siis olisi voinutkaan mennä. Monesti juhlat ja muut paikat missä on paljon ihmisiä, saa Rasmuksen hermostumaan, sillä se hälinä käy turhan raskaaksi. Se on melko yleistä näkövammaisille vauvoille/taaperoille.

Lahjaa mietin pitkään ja pyörin kaupungille mietiskellen, mitä Alisalle ostaisi. En itse halunnut antaa rahaa tai lahjakorttia, sillä niitä yleensä tulee lahjaksi muutenkin aika paljon, ihan niinkuin tälläkin kertaa. Päädyin lopulta ostamaan Alisalle nahkatakin. Ei ehkä se perinteisin lahja, mutta kyllä tyttö ainakin vaikutti tykkäävän siitä. :)

Ihana oli olla taas juhlissa, nähdä sukulaisia ja juhlistaa Alisaa. Ensi vuonna olisi vielä Annan juhlat ja sitten onkin koko meidän sisaruskatraan rippijuhlat juhlittu!

Ihana ihana kesä!

Huh hellettä! Me ollaan viimeisenä parina päivänä vietetty paljon aikaa rannalla. Rasmus on molempina päivinä päässyt järveen uiskentelemaan ja siitähän se tykkää! Itsekin heitin tänään talviturkin, viimeksi sen olen tehnyt varmaan kymmenen vuotta sitten. En tykkää yhtään kylmästä, mutta tällä hetkellä ei järvivettä voi edes kylmäksi enää sanoa. Vedessä pulahtaminen on ihan parasta näillä helteillä.

Aiemmin olen stressannut Rasmuksen kanssa auringossa oloa, nestehukkaa ja sen semmoista. Viime päivinä hän on kuitenkin juonut paljon vettä ja pillimehuja, niin ei ole tarvinnut olla huolissaan. Sen lisäksi Rasmus on tosiaan päässyt järveen vilvoittelemaan, niin ei varmasti ole niin tukala olo ollut. Vielä jokin aika sitten vesi tuntui niin kylmältä etten viitsinyt Rasmusta sinne edes päästää. Toivottavasti nämä kelit jatkuisivat vielä pitkään, sillä nyt me vasta tosissaan päästiin rannalla olemisen makuun!

Ainut miinuspuoli näissä helteissä on tämä hiostavuus. Meidän koti on kuin pätsi nykyään, autosta puhumattakaan. Ei ihan hirveästi ole sillä edes viitsinyt kulkea mihinkään, sillä se on kuin saunassa istuisi. Mutta pitää nyt nauttia vielä kun voidaan! Kyllä sitä sadetta ja kylmyyttä tulee vielä olemaan ihan riittämiin..

Monen päivän tapahtumat

Meillä on ollut tosi hauskoja päiviä viime aikoina. On ollut paljon kaikkea mielekästä tekemistä, muttei kuitenkaan liikaa. Tykkään, että on tekemistä, mutta jos sitä on enemmän kuin tarpeeksi, se ei ole enään niin kivaa. Muutenkin, kun minulla on tapana stressata esimerkiksi siivoamisesta. Sille pitää olla aikaa monta kertaa viikossa, että saan kaiken järjesteltyä jne. En meinaan ole mikään kovin tehokas, mitä siivoamiseen tulee.

kesän lemppari, itsetehty mansikkapirtelö <3

En muista mitä on tehty minäkin päivänä, mutta tässä niitä nyt tulee vähän epäjärjestyksessä. Saatiin yksi päivä ystäväni Laura yökylään Saarijärveltä asti ja meillä oli tosi hauskaa. Lauran koirakin oli mukana ja Rasmus oli taas ihan hämmästyneenä, että mikä se oikein on. Rasmus ei pelkää koiria, mutta hämmästelee aina aluksi, jos koira alkaa vaikka haukkumaan tai nuolemaan. Hetken ihmettelyn jälkeen Rasse on kuitenkin mielissään repimässä koiran turkista ja työntämässä käsiä nuoltavaksi. :D

Muitakin kavereita ollaan saatu kylään ja onkin ollut tosi mukavaa, mutta ollaan myös oltu jonkin verran Rasmuksen kanssa kaksistaan. Välillä on ihana antaa kaikki huomionsa vain tuolle pienelle ihmiselle ja seurata hänen tekemisiään. Rasmuksesta on tullut ihan mahdoton liikkuja. Ennenkin hän tykkäsi pyöriskellä paljon, mutta nykyään hänellä on myös tapana tunkea itsensä mahdollisimman pieniin paikkoihin ja huutaa sitten äitiä pelastamaan, sillä itse ei niistä vielä pois pääse. Ottipa Rasmus myös muutaman konttausaskeleenkin muutama päivä sitten! Fysioterapeutin mukaan Rasse olisi osannut kontata jo pitkään, muttei vain jostain syystä tee sitä. Fyssari on kuitenkin tällä hetkellä muutaman viikon lomalla niin ei olekaan vielä päässyt kuulemaan asiasta. Ehkä Rasmus jo konttaa vähäsen, kun hän palaa lomaltaan. Eihän siihen mikään kiire ole, mutta on se vain ihana huomata pojan oppineen uutta. :)

Sen lisäksi Rasmus on alkanut syömään enemmän itse. Lusikka löytää suuhun aika hyvin jo, mutta usein kuitenkin väärinpäin, jolloin ruoat on sitten lattialla. Leipä, keksit ja muut sormin syötävät ruoat menee jo sellaisenaan. Aiemmin niitä monesti pilkoin pieniksi palasiksi, koska pelkäsin pojan tukehtuvan, mutta Rasmus on nyt tajunnut, ettei sitä ruokaa tarvitse suuhun laittaa ihan mahdottomia määriä kerrallaan.

Kotona on tullut oltua paljon, vaikka säät ovatkin olleet suurimmaksi osaksi mahtavia. Tekemistä on kuitenkin riittänyt hyvin ja sain jopa tilattua paperisia kuvia ifolorilta. Sekin oli pitänyt tehdä jo vuoden päivät, mutta eilen sitten vihdoin tartuin itseäni niskasta kiinni sen asian suhteen. Monen monta tuntia siinä kuvia lataillessa meni, mutta ei se ihmekään ole, sillä puolentoista vuoden kuvat piti käydä läpi. Kuvia kuitenkin tuli tilattua noin viitisensataa. Onneksi se homma on ohi ja kohta pääseekin sitten vihdoin laittamaan niitä vauvakirjaan ja kehyksiin jne. 

Tänään huonosti nukutun yön jälkeen päätin lähteä Rasmuksen kanssa heti aamupalan jälkeen ulkoilemaan, kun aurinko paistoi ja lämpöasteita oli mukavasti. Mentiin puistoon ja Rasmus pääsi hiekkalaatikolle ja keinumaan. Voi sitä riemua keinussa! Hiekkalaatikko ei niin ollut Rassen mieleen,se taisi vähän jopa pelottaa. Varovasti Rasmus vähän kosketti hiekkaa ja vetäisi käden kiireesti pois ja vähän ajan kuluttua uudestaan ja uudestaan. Seuraavan kerran puistoillessa hiekkalaatikolle taas, niin Rasmus tottuu pikkuhiljaa hiekkaankin. Puistoilun jälkeen käytiin vielä kävelyllä ja poika nukahti rattaisiin. Ja samoja unia hän nukkuu vieläkin. Siinäpä meidän kuulumiset viime ajoilta, harvinaisen pitkästi selitettynä. :D

Home Sweet Home

Aiemmin esittelin kodistamme jo Rasmuksen huoneen ja nyt onkin vuorossa olkkari ja makuuhuone. Keittiötä tuntui turhalta sen suuremmin edes kuvailla, koska siellä ei tosiaan ole mitään nähtävää, vain kaappeja ja kodinkoneita. Ruokapöytäkin sijaitsee olohuoneen puolella. Yksi kiva juttu keittiössä kuitenkin oli, josta otinkin kuvan. En kokenut myöskään tarpeelliseksi kuvata kylppäriäkään, sillä suoraan sanoen se on ruma huone. Antaa kuitenkin kuvien puhua puolestaan. :)

Olohuoneesta tykkään tosi paljon. Jos voisin, vaihtaisin lattian samantien, mutta kyllä tuokin kelpaa. Tällä hetkellä mietin vain, että pitäisikö ostaa uusi matto, verhoissa olevan harmaan sävyinen karvamatto. Tai sitten ihan vain valkoinen karvamatto. Ei tuo mustakaan mielestäni pahalta näytä, mutta täytyy vähän mietiskellä asiaa. Ne, kun eivät kuitenkaan mitään ilmaisia ole ja tämän hetkinen matto on ainakin todella helppo pitää puhtaana.

Makuuhuone on lähes tismalleen samanlainen kuin edellisessä asunnossamme, tapettia myöten. Tähän huoneeseen olen myös tyytyväinen. Joitain uusia koristetyynyjä voisin tosin hommata. Ja siinä vaiheessa, kun Rasmus siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, ajattelin ostaa jonkin senkin tai vastaavan, jonka päälle saisi ihania kynttilöitä ja sen sellaisia koristeeksi. Tällä hetkellä huoneeseen ei mitään ylimääräistä mahtuisikaan. Kaikenkaikkiaan kotimme näyttää juuri meidän kodilta ja täällä viihdymme oikein loistavasti! :)

Viikonlopun kuulumisia

Moikkamoi! Meillä on tämä viikonloppu siitä ihan erilainen kuin yleensä, koska Rasmus lähti koko viikonlopuksi äidin luokse. Tai oikeastaan äidin miehen luokse, jonka talo sijaitseekin parin tunnin ajomatkan päässä. Ensin olin vähän jopa kauhuissani ajatuksesta, sillä Rasmus ei ole koskaan ollut niin kaukana minusta, eikä kahta päivääkään erossa minusta. Hyvin niillä on kuitenkin mennyt ja ikävää helpottaa kuvat, joita äiti on minulle päivän mittaan lähettänyt. Minulla, kun tulee ihan tosi nopeasti ikävä Rasmusta. Siltikin on ollut ihanaa saada vähän latailla akkuja ja viettää äiti-vapaata. 

Rasmus lähti jo eilen puolenpäivän aikoihin ja sen jälkeen riensinkin hoitelemaan asioita, lähinnä kaupassa käyntiä ja sen sellaista. Kaverini Mirka tuli luokseni ja hänen kanssaa alettiinkin laittautumaan iltaa varten. Myöhemmin vielä toinen kaverini liittyi seuraamme ja pelailtiin muuttuvaa labyrinttiä, jonka jälkeen lähdettiinkin kohti Jyväskylän yöelämää. Tuon pelin ostin eilen kaupasta, koska lapsuudessa se oli ihan mun lemppari. Ja olihan se vieläkin ihan hauska, ainut vaan, että se maksoi aika paljon. No, onpahan nyt ainakin jokin lautapeli. :D

Kaikenkaikkiaan ilta oli todella hauska, oli menoa ja meininkiä ja aamuyöstä me Mirkan kanssa vasta palattiinkin  takas. Tänään sitten nukuinkin puoli kolmeen, mitä ei ole tapahtunut vuosiin! Ihan säikähdin katsoessani kelloa. Koko loppupäivä onkin mennyt sohvalla makoillessa ja vähän olen onnistunut myös siivoomaan. Vielä tässä mietiskellään, että lähtisikö sitä johonkin, kun kerran on se mahdollisuus, mutta saapahan nähdä. En malta kuitenkaan odottaa huomista, kun saan pienen miehen kotiin! <3