päivän asu nro 1

Aiemmin blogissani on ollut Rasmuksen päivän asuja, mutta nyt kun Liinuskin on täällä, on hänenkin asuja kiva kuvailla. Vaihdankin nyt postaussarjan nimeksi vain päivän asu. Välillä saattaa olla vain jommankumman asu, välillä molempien. Aloitetaan molempien asuista nyt tämä sarja! Itse mielelläni katselen muiden lasten asuja, joten siksipä ajattelin tehdä tälläisiä postauksia. Kiinnostaako teitä? Entäs mitäs pidätte poikien asuista? :)

    Liinuksen asu: 

         lakki - lahjaksi saatu

         paita - H&M

         housut - Lindex

         kengät - Zara

 Rasmuksen asu: 

       body - H&M

       housut - Lindex

       kengät - Vans

Kuulumisia blogitauon jälkeen

Moikkamoi!

En ole kirjoittanut toooodella pitkään aikaan, mutta nyt tuli sellainen olo,että bloggaaminen kiinnostaa taas! Itseasiassa ei syy poissaololleni ole pelkästään ollut kiinnostuksen puute, vaan olen lisäksi ollut kiireinen. Kahden lapsen arki on ollut kiireistä ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, ei ensimmäisenä ole mielessäni ollut blogi. Nyt kuitenkin ajattelin taas tulla kirjoittelemaan useammin! Onkohan siellä enää ketään lueskelemassakaan?

No mitä meille kuuluu? No vaikka mitä! Ensinnäkin kerrottakoon, että meidän pieni poikamme sai nimekseen Liinus! Hän onkin jo 4 kuukautta vanha. Melkeinpä neljä ja puoli! Pakko taas todeta, että aika tosiaan juoksee, jopa liian nopeasti. Kohta vauvavuodesta on jo puolet mennyt, vaikka juurihan tuo pikkuinen syntyi. Liinus on oikein ihana tapaus. Ensimmäiset pari kuukautta aika itkuinen, mutta nykyään oikein tyytyväinen, kunhan hänelle pidetään seuraa. Isoveljen leikkien seuraaminen kiinnostaa kaikista eniten. Kaikista parasta on, jos niitä saa seurata sylistä! Liinus osaa kääntyä selälta mahalleen ja vähän pääsee jo eteenpäinkin. Tosin pää kyntää lattiaa ja jalat viuhkovat, mutta jotenkin sentään :D . Leluista tartutaan kiinni ja viedään suuhun. Tutti taas ei kelpaa ollenkaan. Tissillä sen sijaan olisi kokoajan, jos vain voisi. Ihan vain huvikseen. Liinus onkin vielä täysin rintamaidolla <3. Kiinteitä alotellaan todennäköisesti vasta puolen vuoden tienoilla. Hän tykkää höpötellä ja on yhtä hymyä, kun hänelle lässyttää takaisin <3. On se rakas! <3

Toiselle rakkaalle; Rasmukselle, kuuluu myös hyvää. Rasmus on oppinut uusia juttuja. Hän hyräilee nuotilleen vaikka kuinka monia eri lastenlauluja ja se jos mikä on söpöä <3. Kävellä tuo poika ei halua vieläkään. Tai ei uskalla. Seiniä ja muita tukia pitkin kulkee kyllä kaikkialle. Nykyään hän kulkee ulkonakin hienosti, vaikka ennen se pelotti niin kovin. Rasmus onkin rohkaistunut todella paljon! Pikkuveli on Rasmuksesta ihana ja ärsyttävä. Välillä mennään halailemaan veljeä ja välillä äkkiä nipistetään. Kaikista ihaninta onkin katsella noita poikia yhdessä (silloin kun Rasmus ei kiusaa Liinusta :D). Ja mitä muuta Rasmuksen kuulumisiin tulee, niin hän sai taannoin myös kehitysvammadiagnoosin. Osasin jo odottaa sitä ja diagnoosi helpottaakin elämäämme melkoisesti. Rasmukselta ei odoteta liikoja, vaan annetaan kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Rasmus on nykyään oikein vekkuli. Joka päivä hän naurattaa jutuillaan ja rätkättää itse mukana hassutuksissaan. Uhmaa on ja omaa tahtoa, mutta on tuossa lapsessa myös ihana,herkkä puoli. Joka päivä monta kertaa kiipeää syliin halailemaan ja rakastaa sitä, kun häntä hipsutetaan selkään ja käsiin <3.

Me elellään täällä nyt tosiaan ihan perusarkea. Mies tosin palailee ensi viikolla kesälomalta töihin ja jään taas poikien kanssa keskenään kotiin. Onhan tässä jo vähän ehtinyt laiskistua, kun on kokoajan ollut toinen käsipari auttamassa poikien kanssa, mutta äkkiäkös sitä taas tottuu siihen arkeen, että päivät menee yksin lasten kanssa. Pitääkin keksiä kaikkea kivaa puuhaa päiviksi :)

Mielelläni kuulisin postausideoita teiltä! Mistä haluatte lukea?

Arki kahden lapsen kanssa

Tosiaan, nyt voinkin jo vähän kirjoittaa minkälaista arkea meillä vauvan syntymisen myötä on. Kahden lapsen arjen kiireisyys yllätti kyllä täysin. Kuvitelmissanihan se oli sellaista, että pikkuvauva nyt oikeastaan vain nukkuu ja syö. Vain toisinpa on. Meidän vauva on sylissä viihtyvää tyyppiä, kuten aiemminkin olen kertonut. Syli on paikka, jossa hän pysyy tyytyväisenä. Useinmiten. Mutta usein se vaatii myös tissin. Imetys vie siis ison osan päivästä. Ja sitten kun vauvan lisäksi on Rasmus, joka ei vielä kovin omatoiminen ole, niin onhan vuorokaudessa tunteja liian vähän.

Mies palasi takaisin töihin pari viikkoa sitten ja olen ollut poikien kanssa keskenään kotona päivät. Aamusta jompikumpi, yleensä Rasmus, ponkaisee ylös kasin aikaan ja siitäpä meidän päivä lähtee käyntiin. Päivä sisältää aamusta iltaan jotain tekemistä. Molempien syötöt,vaipan vaihdot ja pesut kuluttavat päivästä ison osan. Sitten kun vauva nukkuu, yritän tehdä Rasmuksen kanssa jotain tai sitten siivota. Pakko myöntää, että melkoinen läävä tämä meidän koti on viime aikoina ollut. Mutta niin se kai usein pikkuvauvan kanssa on. Iltaisin, kun molemmat nukkuu, tekee mieli vain itse ottaa rennosti ja katsoa vaikka vähän telkkaria, eikä siivota.

Vaikka onkin paljon tekemistä, on arki oikein mukavaa. Molemmat pojat tykkäävät ulkoilla, joten ulkoilu on melko varma tapa pitää poitsut tyytyväisenä. Sitäpaitsi kyllähän se auringon paiste ja raitis ilma tekee omallekin mielelle hyvää! Sotkuinen koti unohtuu siinä hetkessä, kun painaa ulko-oven kiinni. Meillä on myös käynyt ystäviä kylässä ja se piristää päiviä. Rasmus on niin onnesta soikeana, kun tulee tuttuja,että hän vallan unohtaa kiukutella ja mustistella. Viime aikoina Rassesta on myös huomannut sen, että hän tylsistyy kovin helposti. Siksi onkin hyvä, että päivisin keksitään tekemistä ja nähdään ihmisiä, niin pysyy Rasmuskin iloisena :).

Summa summarum, meidän arki on tapahtumarikasta ja ihanaa! <3

Millaista teidän arki on? Onko muita, jotka totaalisesti yllättyivät kuinka arki on kiireisempää kahden kuin yhden lapsen kanssa? 

Hän on täällä!

Meidän pieni poika on syntynyt! Itseasiassa syntyi jo maaliskuun lopussa, mutta nyt vasta ehdin/jaksan tulla kirjoittelemaan. Synnytys oli 18h30min kestävä kidutus, jonka jälkeen olin ihan käsittämättömän kipeä, sekä väsynyt. Kolme päivää meni vauvan kanssa sairaalassa, jonka jälkeen päästiin kotiin, mutta vain pariksi yöksi, sillä bilirubiiniarvot nousivat liian korkealle. Vauva siis kellastui ja joutui vuorokaudeksi sinivalohoitoon. Samoin kävi Rasmukselle aikanaan. Onneksi tosiaan vuorokauden valohoidolla selvittiin ja arvot on sen jälkeen lähtenyt hyvin laskuun.

Kotona on mennyt hyvin, mutta kiire on yllättänyt todenteolla. Vauva on hyvin sylissä viihtyvää tyyppiä, eikä suostuisi missään muualla olemaankaan. Hänen oma sänkynsä on pysynyt hyvin käyttämättä, sillä eihän tuo poika sinne suostu jäämään. Meidän sängyssä on vauvalle vauvanpesä, jossa hänen kuuluisi nukkua, mutta enimmäkseen vauva suostuu nukkumaan vain ihan ihossa kiinni. Hän on siis nukkunut kyljessäni kiinni nyt joka yö. Tosin viime yön oli uni kaukana. Ihan yhtä huutoa oli viime yö.. Toivottavasti ei enteile koliikkia. Rasmus kun on lopettanut päikkärit, niin jos vauva valvoo yöt ja Rasse päivät, en tiedä missä välissä itse muka nukkuisin :D.

Rasmus on hienosti ottanut pikkuveljen vastaan. Eipä hän taida täysin edes ymmärtää vielä, että veli on tullut jäädäkseen, mutta ajan kanssa varmasti ymmärtää koko jutun. Joka päivä Rasmus on kuitenkin muistanut hakea huomiota, edes kerran. Onhan se ymmärrettävää ja huomiota yritetään Rasmukselle antaakkin mahdollisimman paljon. Vauva vain syö pitkään ja usein, joten minun aikani menee hyvin paljolti imettäessä. Toivottavasti pian pitenisi syöntivälit tai edes nopeutuisi syötöt niin ehtisi paremmin tekemään muutakin.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja täällä ollaan ihan onnesta soikeina. Tuo pieni ihme oli samantien niin kovin rakas ja joka päivä entistä rakkaampi <3 .

Blogia olisi kiva ehtiä ja päästä päivittelemään useammin, mutta nyt tärkeintä on antaa aikaa molemmille pojille <3. Palaan kirjoittelemaan, kunhan sopivia hetkiä löytyy!

Rasmuksen 3v bileet

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin Rasmuksen 3v-synttäreitä. Jaksan vain ihmetellä, miten tuo kirppu voikaan olla jo noinkin vanha! Ei kolmevuotiasta voi oikein mitenkään sanoa vauvaksi enää. Teen sitä kyllä silti,haha. Meillä oli oikein mukavat juhlat sekä lauantaina, että sunnuntaina. Vaikka karsittiinkin aika paljon ketä kutsutaan. niin kyllähän vieraita silti riitti parille päivälle oikein hyvin. Ja vaikka kuinka ihanaa olisikin ollut kutsua kaikki vähänkin läheisemmät ihmiset, ei se olisi onnistunut, sillä meidän koti on kuitenkin vain kolmio, eikä tänne määräänsä enempää vieraita mahtuisikaan.

Synttäreiden teeman keksin muutama viikko ennen juhlia ja hyvissä ajoin tilailinkin kertakäyttöastiat netistä. Teemana tänä vuonna oli viidakko/safari, kumpi nyt ikinä onkaan :D. Pidän siitä, että synttäreillä on jokin teema ja mikäs sen söpömpi idea kuin eläimet. Budjetin yritin pitää jokseenkin maltillisena ja vaikka halvemmallakin olisi varmasti päässyt, tuli juhlat kuitenkin halvemmaksi kuin ensimmäiset tai toiset Rasmuksen synttärit. Sitäpaitsi onhan synttärit nyt sen verran merkitykselliset juhlat, ettei joka penniä pidäkkään miettiä! :)

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä itse koristeita seinille, sekä tehdä jotain suolaisia tarjottavia, mutta yksinkertaisesti voimat olivat sen verran vähissä, että päätettiin mennä helpoimman kautta. Koristeina oli ainoastaan ilmapalloja ja suolaiseksi tarjottavaksi valitsin coctailpiirakoita munavoilla, sekä patonkia eri makuisten tuorejuustojen kanssa. Simppeliä, mutta hyvää. Makeat tarjottavat taas tuli äitini leipomon kautta, joten niiden puolesta ei tarvinnut edes sitäkään vähää tehdä. Meillä olisi joka juhlissa takuulla paljon huonommat tarjottavat ilman äitiäni. Kiitos äiti siis näistäkin herkuista! <3

Juhlat menivät oikein mallikkaasti. Rasmus oli hyväntuulinen ja nautti saamastaan huomiosta. Iso kiitos kaikille mukana olleille ja muillekkin Rasmusta muistaneille! <3

Minkälaisia synttäreitä teillä on järjestetty? Mitä teemoja vai oliko mitään tiettyä teemaa? :)

Meidän makkari

En olekaan tainnut esitellä teille meidän makuuhuonetta lainkaan. No vaikka olisinkin, niin ei se mitään, sillä viime aikoina siellä on tapahtunut paljon muutoksia. Puhuttiin miehen kanssa jo yli puoli vuotta sitten siitä, kuinka makkarin seinät olisi kivat harmaina, mutta viikko toisensa jälkeen asia jäi vain puheeksi. Tajuttiin kuitenkin, että nyt jos koskaan pitää ne seinät maalata, sillä pian täällä on yksi pieni ihminen lisää ja sitten tuskin mitään sellaista projektia jaksaa ihan hetkeen.

Niimpä me Rasmuksen kanssa viime viikolla lähdettiin kaupungille pakoon maalihöyryjä ja mies jäi isänsä kanssa maalaamaan huonetta. Varuulta nukuttiin vielä seuraava yö eri huoneessa, kun en raskauden takia halunnut tietenkään turhia hengitellä minkäännäköisiä maalin hajuja. Seinien väri osui ihan nappiin ja tässä monta päivää olenkin ihastellut uusia seiniä. Tekisi mieli laittaa koko kämppä nyt uusiksi, mutta seuraavat projektit saavat nyt odotella.

Makuuhuone on oikeasti aika pieni, eikä sinne juurikaan sängyn lisäksi mitään hirveämmin mahdu, mutta se ei haittaa. Ennen meillä oli siellä lipasto, jonka päällä telkkari, mutta ne saivat nyt väistyä pinnasängyn tieltä. Lipasto muutti olkkariin, josta sille löytyi hyvä paikka ja telkkari myytiin. Olohuoneessa tietysti on telkkari edelleen ja se riittää nyt siksi aikaa, kun vauva on niin pieni, että nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa. Siellä hän tulee nukkumaan kuitenkin niin kauan, kunnes yöheräämiset loppuvat.

Mitäs pidätte huoneesta? Onhan se aika harmaa kaikin puolin. Tosin harmaa on mielestäni ihanan rauhallinen väri ja siksi pidänkin siitä sisustuksessa :).

helmikuun kuulumisia

Moikka taas, pitkästä aikaa!

Mua suorastaan ärsyttää miten taka-alalle tämä blogi on viime aikoina jäänyt. Ei ole kyse siitä, etteikö olisi ollut aikaa kirjoitella. Enemmänkin kyse on jaksamisesta. Voin kertoa, että väsyttää. Väsyttää välillä niin paljon, että mietin selviänkö päivästä iltaan asti. Rasmus on jättänyt päikkärit pois, enkä siis itsekään päivällä unille pääse. Tämä loppuraskauden väsymys on niin suurta, että pikku päikkärit joka päivä tekisivät varmasti hyvää. No, onneksi ei kovin montaa viikkoa ole enää jäljellä, koska täällähän mennään jo 35.viikolla. Toivoisin enemmän kuin mitään, että vauva syntyisi vähän ennen laskettua aikaa, mutta pelkäänpä, että prinssiä odotellaan saapuvaksi vielä 42.viikollakin. No saapahan nähdä.

Muutama viikko sitten minulla oli ihanat baby showeritkin. Tarkoitus oli tulla kirjoittelemaan niistäkin, mutta niin se vain jäi sekin. No juhlat oli ihanat! Paljon kivemmat mitä osasin ikinä edes odottaa! Vieraita oli sopivasti, tarjottavat hyviä ja lahjoja tuli valtavasti. En osannut odottaa sellaista lahjavyöryä, mutta nytpähän on vauvalla ainakin kaikkea mahdollista. Ei tarvitse enään ostaa yhtään mitään :). Baby showereille en halunnut paljon ohjelmaa, mutta vieraat saivat arvuutella mahani ympärysmittaa, sekä vauvan syntymäpäivää, -mittoja, sekä nimeä. Hauska nähdä osuuko joku ihan kohdalleen noissa.

Vauvan tuloon ollaan siis kaikin puolin valmiita. Pinnasänky on kasattu ja kaikki tarpeellinen hankittu. Ensi viikolla ajattelin alkaa pesemään pikkuruisia vaatteita ja jossain vaiheessa pitää alkaa myös miettimään, mitä sinne sairaalakassiinkiin pakkaisi. Eilen käytiin varastosta hakemassa Rasmuksen vanhoja vauvajuttuja ja ihanaa onkin, että pikkuveljeä saa pukea Rasmuksen vanhoihin vaatteisiin. Kyllä ne pikkuiset vaatteet tuovat niin paljon ihania muistoja mieleen <3.

Raskaus on mennyt hyvin ja vauva kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Supistuksista en liiemmin ole vielä joutunut kärsimään edes, mutta erinnäisiä puukotuksen tunteita tuntuu yhtäkkiä ja useasti päivässä. Kuulemma täysin normaaleja tuntemuksia, mutta välillä vihlaisee niin kivuliaasti, että meinaa jalat lähteä alta. Vauva on jo reilusti isompi, mitä Rasmus syntyessään, ja onkin todettava, että vauvan myllerrys tekee välillä jo ihan kipeää. Mutta hyvä, että liikuskelee paljon, niin saan mielenrauhan. Aina, kun liikkeitä on vähemmän, tulee huolta ja se ei ole kivaa. Joten kestän kyllä mielelläni kivuliaampiakin potkuja/liikkeitä.

Rasmuksen kuulumisista taas sen verran, että hyvää kuuluu! Syöminen on taas huonompaa, mutta muuten meillä asustelee oikein ihana ja aurinkoinen pikkumies. Sellainen pahin uhmaaminen on jäänyt, ainakin toistaiseksi. On ihanaa, ettei tarvitse vähän väliä olla napit vastakkain. Niin ja suurin asia Rasmuksen kuulumisiin on se, että viimein aloitettiin se kasvuhormoni! Olen nyt 1,5 viikon ajan antanut iltaisin pistoksen reiteen ja on taas todettava, että tuo lapsi on uskomattoman reipas! Ensimmäiset kolme kertaa aiheuttivat itkun ja säikähdyksen, mutta nykyään ei Rasse piikistä edes välitä. Sanon selvästi ennen pistämistä, että nyt tulee piikki, jotta poika ei säikähtäisi. Ja Rasmus on tajunnut, että piikki on tosiaan se piikki reiteen. Turhaan siis jännitin tuotakin asiaa. Olisi pitänyt arvata, että tämäkin asia oli äidille isompi pelko, kuin Rasmukselle.

Väsymystä lukuunottamatta täällä elellään ihanaa arkea. Millään ei jaksaisi enään odotella vauvan syntymistä, mutta samaan aikaan yritän nyt nauttia viimeisistä hetkistä yhden lapsen äitinä ja antaa Rasmukselle kaikki huomio. Pian hänenkin elämä muuttuu kuitenkin suuresti. Jotenkin vähän haikeaa, mutta innolla me odotetaan!

Mitä teille kuuluu?  :)

Mitä kuuluu Rasmukselle?

Rasmuksen kuulumisia on kyselty, sekä toivottu kehityspostauksia. Viimeksi olen sellaisen tehnyt aika kauan aikaa sitten, mutta tuo poika kehittyy niin hitaasti, ettei niitä turhan tiuhaan voi tehdäkkään. Rasselle kuitenkin kuuluu hyvää!

Tällä hetkellä pojalla on ikää 2v10kk, joten 3v-synttärit ovat ihan pian! Missä vaiheessa tuo kirppu kasvoi ja miten hän voi muka täyttää jo 3 vuotta!?! Sitä jaksan ihmetellä. Pituutta Rasmuksella on nyt 77cm ja painoa pikkusen reilu 9kg. Pieni, mutta pippurinen poika <3. Kasvuhormoni aloitetaan ensi kuussa, joten silloin oletettavasti tuo poika kasvaa ja nopeaa.

Kehityksessä ollaan ikätasoa reippaasti jäljessä, kuten on aina ollutkin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Rasmus kehittyy kokoajan omaa tahtiaan. Viimeisin iso kehitysaskel oli ensiaskeleet! Ne tosiaan otettiin vähän ennen joulua. Vaan eipä sen jälkeen ole poikaa kiinnostanut koko homma. Rasmuksen kohdalla yleensäkin on niin, että joku asia kiinnostaa jonkin aikaa ja sitten kiinnostus lopahtaa pitkäksi aikaa, kunnes se taas tulee takaisin. Hänellä ei selvästikkään ole kiire kävelemään, eikä se haittaa yhtään. Poika liikkuu kuitenkin kontaten todella ketterästi ja osaa kiipeillä ties mihin. Välillä se aiheuttaa vaaratilanteita, mutta niin se taitaa olla kaikkien taaperoiden kohdalla. Toinen iso opittu asia on riisuutuminen. Siinä missä ennen tuo poika osasi ottaa pipon, lapaset ja sukat pois, osaa hän nyt riisua joka ikisen vaatekappaleen päältään. Jotkin vaatteet riisutaan omalla taktiikalla, mutta menee se niinkin. Pukeminen sitten taas on asia erikseen. Rasmus kyllä avustaa hieman, esim. ojentamalla kättä, mutta ei itse osaa vielä pukea lainkaan. Sukkia hän yrittää vetää varpaiden väliin ja kuvittelee niiden niin menevän jalkaan, mutta eihän se niin tietenkään onnistu. Pukemista siis harjoitellaan vielä :).

Puhetta ymmärretään jonkin verran. Ainakin silloin, kun halutaan ymmärtää. Välillä taas käskyt ja kiellot menevät ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sekin lienee normaalia. Uhmaa Rasmuksella on ollut jo pidemmän aikaa. mutta nyt parin kuukauden ajan se on välillä ihan jotain mahdotonta! Täällä on äitillä siis välillä hermot hyvinkin kireällä ja niin on Rasmuksellakin. Hän kun haluaisi määrätä kaikesta. Mutta täällä me yritetään parhaamme mukaan ymmärtää toisiamme. Kaikki uhmat kuitenkin unohtuu välillä ja on jotain maailman ihaninta, kun pikkupoika kiirehtii halaamaan äitiä. On hän kuitenkin ihan mammanpoika ja hyvä niin! <3

Päiväkodissa Rasmus on käynyt elokuusta lähtien pari päivää viikossa. Tosin enemmän viikkoja on varmaan oltu kotona kipeänä olemisen takia, kuin siellä päikyssä. Jotenkin Rasse onnistuu tulemaan aina kipeäksi. Tosin päikyssähän ne kaikki pöpöt leviää, vaikka miten pestään käsiä. Päiväkodista on kuitenkin ollut ehdottomasti hyötyä Rasmukselle. Hän on oppinut kärsivällisyyttä ja ohjaamista todella hyvin! Ja tietysti paljon muutakin. Rasmuksella on siellä ihana oma avustaja, josta on selvästi tullut Rasmukselle läheinen. On ihanaa jättää poika hoitoon tietäen, että siellä on ihminen, joka aidosti välittää tuosta pienestä.

Uhmaamista lukuunottamatta Rasmus on ihana, aurinkoinen poika, joka tuntuu sulattavan kaikkien sydämet! Hän osaa hassutella ja naurattaa äitiä omilla höpsöillä jutuillaan ja olenkin niin superonnellinen, että saan olla tuon pikkuisen äiti! Pian tuosta perheen ainokaisesta tulee isoveli ja varmasti paras mahdollinen sellainen <3.

rv 30

Niin se vain on raskauden viimeinen kolmannes menossa. Toisaalta tuntuu, että vastahan sitä teki sen positiivisen raskaustestin, mutta toisaalta tässä ollaan oltu jo ikuisuus raskaana. En vain malttaisi millään odottaa enää pikkuisen syntymistä. Hyvä olisi, että hän viihtyisi mahassa vielä 9 viikkoa, mutta ei hirveästi sen enempää. Vaikka uskon, että tällä kertaa se on niin, että vauvaa saa odottaa vielä syntyväksi vielä 42.viikollakin. Toivottavasti ei!

Tämä raskaus on mennyt ihan hyvin. Enemmän on kaikkea fyysistä vaivaa, kuin ensimmäisestä raskaudesta. Uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä ei ole se ensimmäinen raskaus, sekä siitä, että tämän raskauden alkaessa paino oli jo 20kg enemmän mitä ensimmäisen raskauden alussa. Sen lisäksi, että painoa oli jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi, on tässä tullut kiloja kerättyä raskauden aikanakin. Hirvityttää jo valmiiksi kuinka paljon työtä niiden pudottelun eteen saakaan tehdä. Jalat ja takapuoli ovat täynnä raskausarpia, mutta vatsan ihossa niitä ei ole vielä lainkaan, vaikka masu onkin jo iso! Näköyhteys varpaisiin on menetetty jo aikaa sitten ja vatsa alkaakin jo olemaan tiellä. Kenkien laitto/nauhojen sitominen aiheuttaa kunnon puuskutuksen eikä esimerkiksi selällään tarvitse enää kuvitellakkaan makoilevansa.

Masulla tosiaan alkaa olemaan sen verran kokoa, että Rasmuksen perässä pysyminen vaatii välillä kunnon ponnisteluja. Mutta vielä tässä selvitään. Saapahan nähdä miltä tilanne näyttää kuukauden tai parin päästä! Tosiaan helmikuun lopussa pitäisi järjestää Rassen synttärikekkeritkin. Voipi olla, että tämä mamma on jo melko tuhdissa kunnossa siinä vaiheessa. Rasmuksen kantaminen aiheuttaa helposti supistelua, mutta ne eivät onneksi ole tehneet mitään. Eilen tunsin ekan kerran kunnon kivuliaat supistukset, mutta nekin rauhoittuivat siitä hyvin pian. Ei siis minkäänlaista huolta sen saralla. Mies yleensä kantelee ja tekee kaikki raskaat hommat. Siinä vaiheessa, kun häneltä loppuu kädet, niin minä vasta osallistun raskaampiin hommiin.

Pääkoppa on edelleenkin peloissaan tästä koko raskaudesta. Menettämisen pelko on niin valtava. Meillä oli toissapäivänä ultra, jossa pääsi onneksi kurkkaamaan vauvaa ja toteamaan, että vauva voi hyvin, kasvaa normaalisti ja kaikki toimii kuten pitää. Se rauhoitti hieman mieltä. Muutama päivä sitten vauva kääntyi pää alaspäin ja koska minulla on istukka ylhäällä,hieman edessä, tuntuu liikkeitä nyt paljon vähemmän kuin mitä vielä silloin, kun pikkuinen oli pää ylöspäin. Olen tehnyt jo joitain liikelaskentoja ja niissä kyllä olen onnistunut saamaan tarpeeksi liikkeitä tuntiin. Turhia huolia siis, näin uskoisin.

Masuasukille kuuluu siis kaikinpuolin hyvää! Kokoarvio oli vähän päälle 1200g, hieman siis keskikäyrän alapuolella, mutta täysin normaali kuitenkin. Nähtiin myös pikkuisen kasvoja 4D-kuvassa ja onhan hän ihana <3