Liinus 1v

Maaliskuun lopussa meidän vauva täytti vuoden. Enää meillä ei siis ole vauvaa, vaan taapero, vaikka ainahan Liinus on äidin vauva. Ihan kuten Rasmuskin. En voi uskoa, miten nopeasti vuosi hujahti ohi. Ihan liian nopeasti.

Liinuksen vauvavuosi oli melko helppo. Vaikka ensimmäiset viikot hän olikin aika itkuinen, eikä vieläkään nuku kunnolla, niin silti vuodesta jäi mieleen se, että helpolla päästiin. Limpusta tuli maailman aurinkoisin pieni ihminen, kun hän itse alkoi liikkumaan. Syömiset sujui alusta asti hyvin. Tuo poitsu kasvoikin pyöreänä ja hyvä niin. Eipähän tarvinnut stressata maidon riittämisestä. Kiinteät ruoatkin alkoi maistumaan puolen vuoden iässä hienosti ja Liinuksella on useita lemppariruokia. Mikään ruoka ei oikeastaan ole aiheuttanut totaalikieltäytymistä, eikä ruokaa ole ikinä tarvinnut yrittääkkään tuputtaa.

Imetys on sujunut hienosti ja sitä jatketaan edelleen. Täällä siis ollaan siirrytty taaperoimetykseen ja olenkin tosi onnellinen siitä. En uskaltanut edes toivoa, että imetys onnistuisi näin hyvin. Edelleen Liinus syö tissiä päivin ja öin, mutta päiväimetysten määrä on vähentynyt muutamaan kertaan. Yleensä siis vain aamuisin, päikkäreille mennessä ja iltaisin. Se sopii hyvin. Yölläkin poika syö vielä useamman kerran, mutta sekään ei haittaa. Tuntuu että jaksan paremmin, kun annan yöllä syödä,sillä itse kuitenkin pystyn imettäessä nukkumaan. Eiköhän se ajan kanssa lopu sekin.

Mitä meidän yksivuotias sitten osaa? No vaikka mitä! Olenkin ollut aivan hämmästynyt miten paljon yksvee ymmärtääkään! Tosi paljon Liinus ymmärtää arkisia ohjeita. Mm. "mennään syömään" ,"vaihdetaan vaippa" , "laita laatikko kiinni", "anna äidille se" yms. Sanoja tulee vasta muutama: äiti, mitä ja tissi. Mutta eiköhän se puheenkehityskin siitä pikkuhiljaa ala. Motorisesti Liinus on ollut alusta asti tosi taitava. Kävelemään hän lähti ollessaan vain kahdeksan kuukautta! Huomaa siis, että sanat ovat jääneet jalan alle. Tällä hetkellä Liinus osaa jo juosta, kiivetä sohvalle ja no oikeastaan melkein mihinkä vaan. Palloakin heitetään ja potkitaan. Taitava pikkumies siis :)

Liinuksen lempparijuttu onkin pallolla leikkiminen. Muita suosikkijuttuja on laatikoiden tyhjentäminen ja täyttäminen, iskän kenkien jalkaan laittaminen ja niillä ympäriinsä kävely, sekä veljen hiusten silittely. Suihkussa käyminen on ihan parasta, eikä sieltä oikein lähdettäisikään pois. Ei vaikka tunnin saisi lotrata ensin.

Liinus ei pidä vaatteiden pukemisesta, vaipan vaihdosta eikä kielloista. Nyt on alkanut oma tahtokin näkymään jo todella selvästi. Kiellosta saatetaan karjaista takaisin ja heittäydytään maahan oikein dramaattisesti. Tavarat lentää kaaressa ja mieltä osoitetaan usein, etenkin äidille ja iskälle. Muutoin Limppu on kyllä ihana, aurinkoinen pieni ihminen. Mutta jos Liinus jotain haluaa tai ei halua, hän sen kyllä ilmoittaa niin, ettei varmasti jää kellekkään epäselväksi :D

Meillä ei ole vielä ollut 1v neuvolakäyntiä, mutta Liinus painaa jotakin 11-12kg. Pituudesta ei ole mitään käryä. Vaatteista sopivat koko 86cm ja joistakin jopa 92cm. Kengänkokokin on jo 23! Hampaita on suussa jo kuusi kipaletta, vaikka näytti kovin siltä, ettei niitä tule ikinä :D No kyllähän niitä tuli ja ensimmäisen hampaan jälkeen niitä ilmestyikin kun sieniä sateella. Olisipa nyt pikkutauko hampaista, sillä viime aikoina ne ovat itkettäneet pikkuista yöllä ja paljon.

Täällä on oltu aivan haikein mielin, että vauvavuosi on tosiaan ohi. Samalla on kuitenkin ihana nähdä Liinuksen kasvavan ja kehittyvän. Päivittäin hämmästelen tuon pienen uusia juttuja ja tempauksia <3

Rasmus 4v

Moikka!

Rasmuksen kehityskuulumisia onkin kyselty useamman kerran ja tässä niitä nyt piisaa. Rasmus täytti tällä viikolla neljä vuotta, joten senkin puolesta on kiva tehdä tälläinen postaus. Rassen kehitys on ollut hidasta aina, mutta eteenpäin on menty. Hitaasti, mutta varmasti :)

Suurin kehitysaskel tuli Rasmuksen ollessa 3v10kk. Hän vihdoin ja viimein lähti kävelemään! Se, jos mikä oli hullua. Vaikka onhan sitä tässä odoteltukin. Kävely ei suinkaan lähtenyt perinteisesti ensin parilla askeleella ja siitä vähitellen matka pidentyen. Ei lainkaan. Yksi ilta Rasmus vain päätti, että nyt riittää se konttailu, otti jalat alleen ja käveli ympäri kämppää. Askeleet olivat varmoja, eikä poika kaatuillut juuri lainkaan. Huomasi selvästi, että tasapainoa olisi ollut jo paljon aiemmin, muttei sitä uskallusta. Nyt on molempia ja Rasmus pääosin vain kävelee. Ulkonakin kengät jalassa, ellei päällä ole järkyttävät määrät toppavaatetta. En voisi olla ylpeämpi! :)

Edelleenkään Rasmus ei puhu. Enkä usko, että puhuu hetkeen, jos ikinä. Mutta meillä on muunlaisia kommunikointikeinoja. Kotona ja päiväkodissa käytetään kehoviittomia. Rasmus ei itse niitä vielä ole alkanut käyttämään, mutta varmaan jossain vaiheessa sekin päivä tulee. Rasmus ilmaisee selvästi mistä pitää ja mistä ei ja mitä milloinkin haluaa. Hän kiipeää useasti päivässä syliin halailemaan ja ohjaa kädellään minun kättäni, että mihin pitää piirtää. Rasmus siis nauttii selkään ja jalkoihin piirtämisestä, halailusta ja muutenkin olla lähellä. Kelpaa äidille <3

Musiikki on iso osa meidän päiviä. Rasse sai joululahjaksi soivan laulukirjan, josta siis kuuluu eri lastenlaulujen melodiaa. Sen parissa tuo poika viihtyisi vaikka koko päivän. Rasmus hyräilee kymmeniä eri lastenlauluja tismalleen nuotilleen. Hän nauttii musiikista suuresti ja riemastuu, jos lähden laulamaan mukaan hänen hyräilyihinsä. On tuolla pojalla vain melkoinen sävelkorva. Ties minkälainen muusikko hänestä vielä kuoriutuu!

Pikkuveljen olemassaoloon Rasmus on tietty tottunut jo hyvin ja kestää kokoajan paremmin veljen häiriköinnin. Ennen Rasse ei voinut sietää, jos hänen leikkeihinsä puututtiin, mutta sitkeästi Liinus meni mukaan ja nykyään he voivatkin leikkiä samoilla leluilla. Toki edelleen raivareita tulee ja menee, mutta suuri edistysaskel on havaittu siinäkin. Veljet ovat niin kovin rakkaita toisilleen <3

Ja mitä kasvuun tulee, niin hyvin poika kasvaa! Kasvuhormoni on ollut käytössä nyt vuoden päivät ja sen aikana Rasmus on kasvanut 10 senttiä! Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, kiitos kasvuhormonin. Tällä hetkellä Rasmuksella on pituutta 88cm ja painoa 11kg. Minun iso poika! Lihasmassaa on kerääntynyt huimasti, eikä jalat enää väsy edes jatkuvasta kävelystä. On se vaan mahtavaa, että tuollainenkin aine on keksitty sitä tarvitseville!

Arki Rasmuksen kanssa on ollut viime aikoina melko helppoa. Stressi on vähentynyt huimasti, kun tuo poika syö ja juo hyvin, sekä nukkuu kunnon yöunet. Känkkäränkkä vierailee meillä päivittäin, useampaankin otteeseen, mutta sellaista se nyt vain on. Onneksi kiukut eivät kestä kauaa kerrallaan. Ehtii äidinkin hermot levätä välissä, kunnes uusi kiukunaihe löytyy ;)

Tällä hetkellä Rasmus on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja sillä on ollut vain positiivisia vaikutuksia. Vastikään pidetyssä vasu-keskustelussakin kävi ilmi, että päikyssä on Rasmuksella hyvä olla ja kehitys on sielläkin mennyt aimoharppauksia eteenpäin. Oikein hyvä tilanne siis Rasmuksella kaikin puolin! :)

Kuulumisia blogitauon jälkeen

Moikkamoi!

En ole kirjoittanut toooodella pitkään aikaan, mutta nyt tuli sellainen olo,että bloggaaminen kiinnostaa taas! Itseasiassa ei syy poissaololleni ole pelkästään ollut kiinnostuksen puute, vaan olen lisäksi ollut kiireinen. Kahden lapsen arki on ollut kiireistä ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, ei ensimmäisenä ole mielessäni ollut blogi. Nyt kuitenkin ajattelin taas tulla kirjoittelemaan useammin! Onkohan siellä enää ketään lueskelemassakaan?

No mitä meille kuuluu? No vaikka mitä! Ensinnäkin kerrottakoon, että meidän pieni poikamme sai nimekseen Liinus! Hän onkin jo 4 kuukautta vanha. Melkeinpä neljä ja puoli! Pakko taas todeta, että aika tosiaan juoksee, jopa liian nopeasti. Kohta vauvavuodesta on jo puolet mennyt, vaikka juurihan tuo pikkuinen syntyi. Liinus on oikein ihana tapaus. Ensimmäiset pari kuukautta aika itkuinen, mutta nykyään oikein tyytyväinen, kunhan hänelle pidetään seuraa. Isoveljen leikkien seuraaminen kiinnostaa kaikista eniten. Kaikista parasta on, jos niitä saa seurata sylistä! Liinus osaa kääntyä selälta mahalleen ja vähän pääsee jo eteenpäinkin. Tosin pää kyntää lattiaa ja jalat viuhkovat, mutta jotenkin sentään :D . Leluista tartutaan kiinni ja viedään suuhun. Tutti taas ei kelpaa ollenkaan. Tissillä sen sijaan olisi kokoajan, jos vain voisi. Ihan vain huvikseen. Liinus onkin vielä täysin rintamaidolla <3. Kiinteitä alotellaan todennäköisesti vasta puolen vuoden tienoilla. Hän tykkää höpötellä ja on yhtä hymyä, kun hänelle lässyttää takaisin <3. On se rakas! <3

Toiselle rakkaalle; Rasmukselle, kuuluu myös hyvää. Rasmus on oppinut uusia juttuja. Hän hyräilee nuotilleen vaikka kuinka monia eri lastenlauluja ja se jos mikä on söpöä <3. Kävellä tuo poika ei halua vieläkään. Tai ei uskalla. Seiniä ja muita tukia pitkin kulkee kyllä kaikkialle. Nykyään hän kulkee ulkonakin hienosti, vaikka ennen se pelotti niin kovin. Rasmus onkin rohkaistunut todella paljon! Pikkuveli on Rasmuksesta ihana ja ärsyttävä. Välillä mennään halailemaan veljeä ja välillä äkkiä nipistetään. Kaikista ihaninta onkin katsella noita poikia yhdessä (silloin kun Rasmus ei kiusaa Liinusta :D). Ja mitä muuta Rasmuksen kuulumisiin tulee, niin hän sai taannoin myös kehitysvammadiagnoosin. Osasin jo odottaa sitä ja diagnoosi helpottaakin elämäämme melkoisesti. Rasmukselta ei odoteta liikoja, vaan annetaan kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Rasmus on nykyään oikein vekkuli. Joka päivä hän naurattaa jutuillaan ja rätkättää itse mukana hassutuksissaan. Uhmaa on ja omaa tahtoa, mutta on tuossa lapsessa myös ihana,herkkä puoli. Joka päivä monta kertaa kiipeää syliin halailemaan ja rakastaa sitä, kun häntä hipsutetaan selkään ja käsiin <3.

Me elellään täällä nyt tosiaan ihan perusarkea. Mies tosin palailee ensi viikolla kesälomalta töihin ja jään taas poikien kanssa keskenään kotiin. Onhan tässä jo vähän ehtinyt laiskistua, kun on kokoajan ollut toinen käsipari auttamassa poikien kanssa, mutta äkkiäkös sitä taas tottuu siihen arkeen, että päivät menee yksin lasten kanssa. Pitääkin keksiä kaikkea kivaa puuhaa päiviksi :)

Mielelläni kuulisin postausideoita teiltä! Mistä haluatte lukea?

Mitä kuuluu Rasmukselle?

Rasmuksen kuulumisia on kyselty, sekä toivottu kehityspostauksia. Viimeksi olen sellaisen tehnyt aika kauan aikaa sitten, mutta tuo poika kehittyy niin hitaasti, ettei niitä turhan tiuhaan voi tehdäkkään. Rasselle kuitenkin kuuluu hyvää!

Tällä hetkellä pojalla on ikää 2v10kk, joten 3v-synttärit ovat ihan pian! Missä vaiheessa tuo kirppu kasvoi ja miten hän voi muka täyttää jo 3 vuotta!?! Sitä jaksan ihmetellä. Pituutta Rasmuksella on nyt 77cm ja painoa pikkusen reilu 9kg. Pieni, mutta pippurinen poika <3. Kasvuhormoni aloitetaan ensi kuussa, joten silloin oletettavasti tuo poika kasvaa ja nopeaa.

Kehityksessä ollaan ikätasoa reippaasti jäljessä, kuten on aina ollutkin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Rasmus kehittyy kokoajan omaa tahtiaan. Viimeisin iso kehitysaskel oli ensiaskeleet! Ne tosiaan otettiin vähän ennen joulua. Vaan eipä sen jälkeen ole poikaa kiinnostanut koko homma. Rasmuksen kohdalla yleensäkin on niin, että joku asia kiinnostaa jonkin aikaa ja sitten kiinnostus lopahtaa pitkäksi aikaa, kunnes se taas tulee takaisin. Hänellä ei selvästikkään ole kiire kävelemään, eikä se haittaa yhtään. Poika liikkuu kuitenkin kontaten todella ketterästi ja osaa kiipeillä ties mihin. Välillä se aiheuttaa vaaratilanteita, mutta niin se taitaa olla kaikkien taaperoiden kohdalla. Toinen iso opittu asia on riisuutuminen. Siinä missä ennen tuo poika osasi ottaa pipon, lapaset ja sukat pois, osaa hän nyt riisua joka ikisen vaatekappaleen päältään. Jotkin vaatteet riisutaan omalla taktiikalla, mutta menee se niinkin. Pukeminen sitten taas on asia erikseen. Rasmus kyllä avustaa hieman, esim. ojentamalla kättä, mutta ei itse osaa vielä pukea lainkaan. Sukkia hän yrittää vetää varpaiden väliin ja kuvittelee niiden niin menevän jalkaan, mutta eihän se niin tietenkään onnistu. Pukemista siis harjoitellaan vielä :).

Puhetta ymmärretään jonkin verran. Ainakin silloin, kun halutaan ymmärtää. Välillä taas käskyt ja kiellot menevät ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sekin lienee normaalia. Uhmaa Rasmuksella on ollut jo pidemmän aikaa. mutta nyt parin kuukauden ajan se on välillä ihan jotain mahdotonta! Täällä on äitillä siis välillä hermot hyvinkin kireällä ja niin on Rasmuksellakin. Hän kun haluaisi määrätä kaikesta. Mutta täällä me yritetään parhaamme mukaan ymmärtää toisiamme. Kaikki uhmat kuitenkin unohtuu välillä ja on jotain maailman ihaninta, kun pikkupoika kiirehtii halaamaan äitiä. On hän kuitenkin ihan mammanpoika ja hyvä niin! <3

Päiväkodissa Rasmus on käynyt elokuusta lähtien pari päivää viikossa. Tosin enemmän viikkoja on varmaan oltu kotona kipeänä olemisen takia, kuin siellä päikyssä. Jotenkin Rasse onnistuu tulemaan aina kipeäksi. Tosin päikyssähän ne kaikki pöpöt leviää, vaikka miten pestään käsiä. Päiväkodista on kuitenkin ollut ehdottomasti hyötyä Rasmukselle. Hän on oppinut kärsivällisyyttä ja ohjaamista todella hyvin! Ja tietysti paljon muutakin. Rasmuksella on siellä ihana oma avustaja, josta on selvästi tullut Rasmukselle läheinen. On ihanaa jättää poika hoitoon tietäen, että siellä on ihminen, joka aidosti välittää tuosta pienestä.

Uhmaamista lukuunottamatta Rasmus on ihana, aurinkoinen poika, joka tuntuu sulattavan kaikkien sydämet! Hän osaa hassutella ja naurattaa äitiä omilla höpsöillä jutuillaan ja olenkin niin superonnellinen, että saan olla tuon pikkuisen äiti! Pian tuosta perheen ainokaisesta tulee isoveli ja varmasti paras mahdollinen sellainen <3.

Tuparijuttuja ja ylpeä äiti

Ajattelin pikaisesti tulla kirjottelemaan vähän kuulumisia, kun Rasmus on päikkäreillä. Meidän oli tarkoitus lähteä kipaisemaan kahvilassa ja kaupassa, mutta Rasse päätti toisin ja meni nukahtamaan. Mennään sitten, kun poitsu herää. Se onkin parempi idea, kuin väsyneen lapsen kanssa meneminen. Ne kiukuttelut.. 

Meillä on tänään (ja huomenna) pienimuotoiset tuparikahvittelut ja eilen leivottiinkin mieheni kanssa sitä varten pätkis-kakku. Se on ainut kakku, minkä osaan (jotenkuten) tehdä, mutta mitä parhaimman makuinen! Mutta kun kaksi ihan leivontataidotonta ihmistä alkaa yhdessä kakun tekoon, siinä vain hermot kiristyy. Kumpikaan ei oikein tiennyt mitä piti tehdä ja se aiheuttikin melkein riidan, haha. Kakku on yön yli ollut hyytymässä jääkaapissa ja onnistumisesta ei siis ole mitään takeita. Ainakin ihan hyvältä se näyttää :D. 

Koska kakun tekemisessä oli jo ihan tarpeeksi haastetta, haen muut tarjottavat sitten kahvilasta. Muutenkin tekemistä tänään riittää ilman mitään leipomisia. Pitäisi siivoilla, silittää makkarin verhot ja laittaa ikkunaan, meikkailla, käydä hakemassa sitä tarjottavaa ja vielä hoitaa Rasmusta siinä sivussa, niin pakostihan tässä kiire tulee. Tietty tälläkin hetkellä voisin tehdä jotain järkevämpää (esim. siivota), mutta mielummin tulin nyt kirjoittelemaan tätä postausta. Sitäpaitsi kiireessä olen paljon tehokkaampi! Siivoaminen sujuu paaaljon nopeampaa, kun tietää vieraiden saapuvan hetkenä minä hyvänsä.

Viimeiset pari päivää ovat olleet aika mukavia, sillä Rasmus on vihdoin yli kuukauden tauon jälkeen alkanut kävelemään kärryn kanssa. Eilenkin tuo poitsu ravasi olkkari-eteinen väliä kymmeniä kertoja, aivan innoissaan. Vaikka fyssari sanoi, ettei se taito mihinkään ollut kadonnut, niin alkoi jo usko loppumaan, kun ei Rassea saanut kävelemään millään pitkään aikaan. Nyt olenkin superonnellinen, että tuo poika taas näytti miten sitä kävellään. Täällä on siis tälläkin hetkellä äiti tosi ylpeä pojastaan. 

Nyt pitääkin tosissaan alkaa toimimaan ja laittamaan tätä kämppää kuntoon. Pakko oli vain välissä tulla kehumaan Rassea ja kertomaan vähän muitakin kuulumisia :).

Rasmuksen kuulumisia ja taitoja

En ole aika pitkään aikaan kirjottanut kunnon kuulumisia Rasmuksesta ja ajattelin nyt korjata asian. Rasmus on tällä hetkellä kahden vuoden ja yhden kuukauden ikäinen, iloinen pikkupoika. Pituutta löytyy jo 75 senttiä ja painoa pikkusen reilu 8 ja puoli kiloa. Uhmaa ja omaa tahtoa löytyy, välillä jopa vaikka muille jakaa, mutta useinmiten Rasmus on oikein iloinen ja utelias pikkuinen. Vastikään on myös tullut paljon uusia taitoja. Ilman tukea seisomaan nouseminen tapahtui tässä jokin aika sitten ja siitä lähtien sitä on pitänyt harjoitella joka päivä. Ongelmana on se, että Rassella on niin paljon halua ja sisua opetella kokoajan, mutta lihasheikkous pistää jalat tärisemään niin kovin. Onhan se harmi, kun toinen niin kovasti haluaisi seisoskella, muttei voimat riitä vielä. Tämän kevään aikana on kuitenkin tarkoitus aloittaa kasvuhormoni, joka sitten kasvattaa myös lihasta.Pari päivää sitten Rasmus alkoi ensimmäistä kertaa ikinä kävelemään taaperokärryllä. Sohvan reunoja ja sen sellaisia pitkin on liikuttu jo pidempään, mutta tämä eteenpäin kävely alkoi tosiaan toissapäivänä. Niin vain äiti sai taas olla ylpeä pojastaan <3. 

Näin parin vuoden iässä Rasmus osaa :

-seisoa ilman tukea noin kymmenen sekuntia

-kävellä taaperokärryn kanssa

-juoda itse mukista

-riisua pipon,lapaset,kengät ja sukat. Kerran myös sukkahousutkin

-kiivetä sohvalle ja tulla alas sieltä

-liikkua kotona joka paikkaan ja löytää aina ne kielletyt jutut (sähköjohdot yms)

Rasmuksen tämän hetken lempparijuttuja on keinuminen, musiikki, pureminen (ei niin kiva juttu), Nöpö-koiran kanssa leikkiminen, ruokailun jälkeinen suun pyyhkiminen, itse mukista juominen, tavaroiden kolistelu lattiaan, imurin letkun kanssa pelleily, ikkunoiden pussailu ja aurinko.

Rasmus ei tykkää kokkareisesta ruoasta, kielloista, tukisandaaleista, sukista, sateesta eikä tuulesta. 

Joka päivä tuon pojan kanssa on vähän erilainen, mutta ihana. Nautin niin paljon kotona olemisesta hänen kanssaan, etenkin nykyään, kun päivät ei ole täynnä itkua, kuten vauvana. En sano, että silloin en hänen kanssaan olisi viihtynyt, mutta on nykyään vain kivempaa. Päivät, jolloin huomaa Rasmuksen oppineen jotain, ovat aivan mahtavia. Jokainen uusi taito on niin iso juttu. Joka päivä jaksan olla kiitollinen siitä, että Rasmuksen olen elämääni saanut. En tiedä mitään parempaa kuin oman lapsen ilo ja nauru. Ja sitä meillä kuuluu joka päivä :).

Uhmaikä

Kai se on vain vihdoin tajuttava, että Rasmuksella on alkanut kunnon uhmaikä. Nyt muutaman viikon tuon pojan raivareita seuranneena, ei voi edes muuta epäillä. Iänkin puolesta alkaa olla loistava aika uhmaiälle ja onkin ihan outoa huomata, miten lähes joka asia saa pienen pojan ihan raivon valtaan. Tämä on uusi tilanne meille molemmille, enkä oikein tiedä miten reagoida tuohon uhmaamiseen. 

Kaikki pakolliset asiat ovat Rasmuksesta hirveitä. Vaipan ja vaatteiden vaihto aiheuttaa raivoa, samoin kuin syöminen ja nukkuminenkin. Meillä ei kuitenkaan lapsi määrää tuollaisia, vaan asiat hoidetaan, vaikka kuinka Rasmus laittaisi vastaan. Tässä kuitenkin oli vasta osa hermostumisen syitä. Siihen kun riittää vain, että jokin tavara on väärässä paikassa Rasmuksen mielestä. 

Parhaani mukaan yritän ymmärtää uhmaamista ja ymmärränkin. Sehän on tärkeä asia kehityksessä. En vain oikein tiedä, miten reagoida. Luin jopa netistä ohjeita ja siinä kehotettiin juttelemaan lapselle ja pysymään itse rauhallisena. Joo-o, mutta Rasmuksen kohdalla juttelu vain pahentaa asiaa. Välillä en reagoi ollenkaan, sillä syliin ottaminen aiheuttaa kunnon rimpuilun, eikä se ainakaan auta. Välillä Rasmus lähtee myös sänkyynsä rauhottumaan ja se auttaa jonkin verran. Rasmus ei koe sitä hylkäämisenä, sillä puhun hänelle ja käyn vähän väliä hänen luonaan. Välillä taas vain taannun lapsen tasolle ja alan itsekin huutamaan. Tiedän, että se on väärin, mutta välillä vain tuntuu, ettei mitään muuta pysty. Ja se ei ainakaan auta asiaa yhtään, päinvastoin. Minulla ei vain ole mikään maailman paras pinna. Kyllähän se jälkikäteen harmittaa, kun tulee huudettua, mutta kai sitä muutkin äidit joskus hermostuu?  Toivottavasti en ole ainut.. Rasmuksen rauhoituttua jatketaan elämää taas oikein hyvillä mielin ja kaikki se kiukuttelu unohtuu samantien, kunnes pian tuleekin uusi syy uhmata :D.

Tiedän, että tämä kaikki kuuluu kehitykseen, mutta jos jollain on hyviä vinkkejä kuinka hoitaa tällaiset tilanteet, niin kerro ihmeessä! Onko se juttelu vain ainut tapa, vaikka se menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Onko teillä uhmaa ja menetättekö siihen hermonne? 

Vuosi 2014

Tammikuu

-Vietettiin paljon aikaa kavereiden kanssa
-Rasmus oppi istumaan ilman tukea
-Näin ensimmäistä kertaa pienenpienen kummityttöni Rosalien <3

Helmikuu

-Oltiin Rosalien ristiäisissä
-Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta
-Käytiin ottamassa Rasmuksen elämän ensimmäiset passikuvat

Maaliskuu

-Juhlittiin Rasmuksen 1-vuotis synttäreitä! <3
-Rasmus siirtyi istumaan normaaliin syöttötuoliin, erikoissyöttötuolin sijaan
-Tiemme erkanivat Rasmuksen isän kanssa

Huhtikuu

-Kilpirauhaslääkkeen vaikutus alkoi ja oloni koheni huomattavasti
-Odoteltiin jo malttamattomana kesää ja shoppailtiin kesävaatteita
-Nähtiin paljon sukulaisia

Toukokuu

-Nautittiin hellekeleistä ja grillasin ensimmäistä kertaa itse
-Muutettiin uuteen kotiin ja Rasmus sai oman leikkihuoneen
-Rasmus alkoi tosissaan näyttämään omaa tahtoaan

Kesäkuu

-Oltiin Kreikassa viikko, joka olikin Rasmuksen ensimmäinen ulkomaanmatka
-Käytiin Helsingissä lastenklinikalla, jolloin Rasmuksen sydämessä huomattiin olevan vähän ongelmaa
-Rasmus sai oman pallomeren, joka taisikin olla hänelle kesän kohokohta

Heinäkuu

-Rasmus oli ensimmäistä kertaa koko viikonlopun erossa minusta
-Juhlittiin pikkusiskoni rippijuhlia
-Rasmus pääsi ensimmäistä kertaa järveen uimaan, muutamaankin otteeseen

Elokuu

-Rasmus oppi konttaamaan ja seisomaan tukea vasten!
-Kävin kavereiden kanssa juhlimassa ralleja
-Käytiin juhlimassa yhden kummityttöni 6-vuotis synttäreitä

Syyskuu

-Jouduin sairaalaan järkyttävien mahakipujen takia
-Elämäämme tupsahti ihana mies, josta tuli heti tärkeä sekä minulle, että Rasmukselle
-Nöpö oli meillä hoidossa ja Rasmuksesta ja siitä alkoi tulla jopa ystävät

Lokakuu

-Käytiin lastenklinikalla Rasmuksen sydämen takia ja samalla vietettiin pieni miniloma Helsingissä
-Ravattiin muutenkin sairaalassa eri tutkimuksissa monta kertaa viikossa
-Nautittiin ihanan kirpsakoista syyssäistä

Marraskuu

-Rasmuksella oli maitoaltistus, joka meni hyvin huonosti
-Ihmeteltiin ensilunta ja leivottiin ekat piparit
-Vietettiin paljon rauhallisia kotipäiviä

Joulukuu

-Rasmus siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan
-Juhlittiin ihana joulu äitini luona
-Kirjoitin tämän 100. postauksen blogiini

Hyvää uutta vuotta kaikille! <3