Mitä kuuluu Rasmukselle?

Rasmuksen kuulumisia on kyselty, sekä toivottu kehityspostauksia. Viimeksi olen sellaisen tehnyt aika kauan aikaa sitten, mutta tuo poika kehittyy niin hitaasti, ettei niitä turhan tiuhaan voi tehdäkkään. Rasselle kuitenkin kuuluu hyvää!

Tällä hetkellä pojalla on ikää 2v10kk, joten 3v-synttärit ovat ihan pian! Missä vaiheessa tuo kirppu kasvoi ja miten hän voi muka täyttää jo 3 vuotta!?! Sitä jaksan ihmetellä. Pituutta Rasmuksella on nyt 77cm ja painoa pikkusen reilu 9kg. Pieni, mutta pippurinen poika <3. Kasvuhormoni aloitetaan ensi kuussa, joten silloin oletettavasti tuo poika kasvaa ja nopeaa.

Kehityksessä ollaan ikätasoa reippaasti jäljessä, kuten on aina ollutkin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Rasmus kehittyy kokoajan omaa tahtiaan. Viimeisin iso kehitysaskel oli ensiaskeleet! Ne tosiaan otettiin vähän ennen joulua. Vaan eipä sen jälkeen ole poikaa kiinnostanut koko homma. Rasmuksen kohdalla yleensäkin on niin, että joku asia kiinnostaa jonkin aikaa ja sitten kiinnostus lopahtaa pitkäksi aikaa, kunnes se taas tulee takaisin. Hänellä ei selvästikkään ole kiire kävelemään, eikä se haittaa yhtään. Poika liikkuu kuitenkin kontaten todella ketterästi ja osaa kiipeillä ties mihin. Välillä se aiheuttaa vaaratilanteita, mutta niin se taitaa olla kaikkien taaperoiden kohdalla. Toinen iso opittu asia on riisuutuminen. Siinä missä ennen tuo poika osasi ottaa pipon, lapaset ja sukat pois, osaa hän nyt riisua joka ikisen vaatekappaleen päältään. Jotkin vaatteet riisutaan omalla taktiikalla, mutta menee se niinkin. Pukeminen sitten taas on asia erikseen. Rasmus kyllä avustaa hieman, esim. ojentamalla kättä, mutta ei itse osaa vielä pukea lainkaan. Sukkia hän yrittää vetää varpaiden väliin ja kuvittelee niiden niin menevän jalkaan, mutta eihän se niin tietenkään onnistu. Pukemista siis harjoitellaan vielä :).

Puhetta ymmärretään jonkin verran. Ainakin silloin, kun halutaan ymmärtää. Välillä taas käskyt ja kiellot menevät ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sekin lienee normaalia. Uhmaa Rasmuksella on ollut jo pidemmän aikaa. mutta nyt parin kuukauden ajan se on välillä ihan jotain mahdotonta! Täällä on äitillä siis välillä hermot hyvinkin kireällä ja niin on Rasmuksellakin. Hän kun haluaisi määrätä kaikesta. Mutta täällä me yritetään parhaamme mukaan ymmärtää toisiamme. Kaikki uhmat kuitenkin unohtuu välillä ja on jotain maailman ihaninta, kun pikkupoika kiirehtii halaamaan äitiä. On hän kuitenkin ihan mammanpoika ja hyvä niin! <3

Päiväkodissa Rasmus on käynyt elokuusta lähtien pari päivää viikossa. Tosin enemmän viikkoja on varmaan oltu kotona kipeänä olemisen takia, kuin siellä päikyssä. Jotenkin Rasse onnistuu tulemaan aina kipeäksi. Tosin päikyssähän ne kaikki pöpöt leviää, vaikka miten pestään käsiä. Päiväkodista on kuitenkin ollut ehdottomasti hyötyä Rasmukselle. Hän on oppinut kärsivällisyyttä ja ohjaamista todella hyvin! Ja tietysti paljon muutakin. Rasmuksella on siellä ihana oma avustaja, josta on selvästi tullut Rasmukselle läheinen. On ihanaa jättää poika hoitoon tietäen, että siellä on ihminen, joka aidosti välittää tuosta pienestä.

Uhmaamista lukuunottamatta Rasmus on ihana, aurinkoinen poika, joka tuntuu sulattavan kaikkien sydämet! Hän osaa hassutella ja naurattaa äitiä omilla höpsöillä jutuillaan ja olenkin niin superonnellinen, että saan olla tuon pikkuisen äiti! Pian tuosta perheen ainokaisesta tulee isoveli ja varmasti paras mahdollinen sellainen <3.