rv 30

Niin se vain on raskauden viimeinen kolmannes menossa. Toisaalta tuntuu, että vastahan sitä teki sen positiivisen raskaustestin, mutta toisaalta tässä ollaan oltu jo ikuisuus raskaana. En vain malttaisi millään odottaa enää pikkuisen syntymistä. Hyvä olisi, että hän viihtyisi mahassa vielä 9 viikkoa, mutta ei hirveästi sen enempää. Vaikka uskon, että tällä kertaa se on niin, että vauvaa saa odottaa vielä syntyväksi vielä 42.viikollakin. Toivottavasti ei!

Tämä raskaus on mennyt ihan hyvin. Enemmän on kaikkea fyysistä vaivaa, kuin ensimmäisestä raskaudesta. Uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä ei ole se ensimmäinen raskaus, sekä siitä, että tämän raskauden alkaessa paino oli jo 20kg enemmän mitä ensimmäisen raskauden alussa. Sen lisäksi, että painoa oli jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi, on tässä tullut kiloja kerättyä raskauden aikanakin. Hirvityttää jo valmiiksi kuinka paljon työtä niiden pudottelun eteen saakaan tehdä. Jalat ja takapuoli ovat täynnä raskausarpia, mutta vatsan ihossa niitä ei ole vielä lainkaan, vaikka masu onkin jo iso! Näköyhteys varpaisiin on menetetty jo aikaa sitten ja vatsa alkaakin jo olemaan tiellä. Kenkien laitto/nauhojen sitominen aiheuttaa kunnon puuskutuksen eikä esimerkiksi selällään tarvitse enää kuvitellakkaan makoilevansa.

Masulla tosiaan alkaa olemaan sen verran kokoa, että Rasmuksen perässä pysyminen vaatii välillä kunnon ponnisteluja. Mutta vielä tässä selvitään. Saapahan nähdä miltä tilanne näyttää kuukauden tai parin päästä! Tosiaan helmikuun lopussa pitäisi järjestää Rassen synttärikekkeritkin. Voipi olla, että tämä mamma on jo melko tuhdissa kunnossa siinä vaiheessa. Rasmuksen kantaminen aiheuttaa helposti supistelua, mutta ne eivät onneksi ole tehneet mitään. Eilen tunsin ekan kerran kunnon kivuliaat supistukset, mutta nekin rauhoittuivat siitä hyvin pian. Ei siis minkäänlaista huolta sen saralla. Mies yleensä kantelee ja tekee kaikki raskaat hommat. Siinä vaiheessa, kun häneltä loppuu kädet, niin minä vasta osallistun raskaampiin hommiin.

Pääkoppa on edelleenkin peloissaan tästä koko raskaudesta. Menettämisen pelko on niin valtava. Meillä oli toissapäivänä ultra, jossa pääsi onneksi kurkkaamaan vauvaa ja toteamaan, että vauva voi hyvin, kasvaa normaalisti ja kaikki toimii kuten pitää. Se rauhoitti hieman mieltä. Muutama päivä sitten vauva kääntyi pää alaspäin ja koska minulla on istukka ylhäällä,hieman edessä, tuntuu liikkeitä nyt paljon vähemmän kuin mitä vielä silloin, kun pikkuinen oli pää ylöspäin. Olen tehnyt jo joitain liikelaskentoja ja niissä kyllä olen onnistunut saamaan tarpeeksi liikkeitä tuntiin. Turhia huolia siis, näin uskoisin.

Masuasukille kuuluu siis kaikinpuolin hyvää! Kokoarvio oli vähän päälle 1200g, hieman siis keskikäyrän alapuolella, mutta täysin normaali kuitenkin. Nähtiin myös pikkuisen kasvoja 4D-kuvassa ja onhan hän ihana <3