Minkälainen äiti olen?

Tässä viime aikoina on ollut puhetta kavereiden kanssa äitiydestä ja siitä millainen äiti sitä itse on. Jos minulta kysyttäisiin minkälainen äiti olen, vastaisin varmasti, että rakastava, huolehtiva ja turvallinen. Olen hyvä äiti. Paras mahdollinen äiti Rasmukselle, sekä vielä masussa olevalle vauvalle.

Meillä on kotona sääntöjä, mutta en ole mikään natsi niiden suhteen. Rasmus tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jos ei tiedä, kerron sen. Kiellän tuota lasta päivittäin, monesti. Yleensä tosin niistä asioista mitkä Rasmus jo valmiiksi tietää olevan kiellettyjä. En kiellä vain kieltämisen ilosta, vaan siksi, että kyseinen asia on esimerkiksi vaarallinen. Ei sähköjohtoja purra, sehän on selvä. Mutta silti tuo uhmis koittaa, josko tänään saisikin puraista siitä. No ei saa. Eikä muuten saa huomennakaan. Kiellosta seuraa uhmiksen puolelta joko naurua, loukkaantumista tai sitten vain asian hyväksyminen ja poistuminen paikalta.

Rytmeistä taas sen verran, ettei mitään tarkkoja rytmejä ole. On suurinpiirteinen aikataulu, jonka mukaan mennään. Olen sen verran tässä vuosien varrella oppinut lukemaan Rasmusta, että tiedän kyllä milloin hänellä on nälkä tai väsy. Päikkärit on esimerkiksi noin puolen päivän aikaan. Jos Rasse vaikuttaa väsyneeltä jo kello 11, silloin päikkäreille mennään kello 11. Jos taas virtaa tuntuu olevan vielä liikaa kello 12, siirretään päikkäreitä vähän eteenpäin. Aikaan, jolloin Rassea väsyttää. Ja on meillä päiviä, jolloin Rasmus ei myöskään nuku. Ne ovat onneksi harvassa, sillä en usko, että hän olisi vielä valmis päiväunista luopumaan. Minä en ainakaan ole :D. Jotkut äidit uskovat tarkan rytmin olevan hyvästä ja sitä se varmaan heidän lapsille ja elämälle on, mutta meillä toimitaan näin. Minäkin uskon siihen, että lapselle on hyötyä, että päivän asiat tehdään aikalailla samassa järjestyksessä. Silloin lapsi pystyy vähän ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän kohdalla olen huomannut, että tiukka aikataulu tuo vain turhaa stressiä, eikä se meillä toimi.

Sitten seuraava paljon puhuttu asia äitien keskuudessa on syöminen. Syökö lapsi kotiruokaa vai kenties kaupan pilttejä. Meillä syödään molempia. Välillä menen sieltä mistä on aita matalin ja lämmitän vain sen piltin. Välillä taas ihan hyvillä mielin teen kotiruokia. Samaa ruokaa Rasmus ei usein meidän vanhempien kanssa syö, sillä maitoallergia rajaa pois 90% meidän syömistä ruoista. Siksi ehkä se piltti onkin niin helppo Rasmukselle. En usko, että lasta saa pilalle kummallakaan tavalla. Syöminen itsessään tapahtuu noin 3 tunnin välein. Aikatauluun vaikuttaa siis se, monelta tuo pieni ihminen on aamulla herännyt. Meillä syödään monipuolisesti. Tai ainakin tarjotaan ruokaa monipuolisesti. Nyt kun Rasmus on tosiaan jatkanut syömistä (hänellä kun oli nenämahaletku syömättömyyden takia), on hänelle tarjottu paljon erilaisia ruokia. Keittoruoat ovat tuon pojan lemppareita! Ja ne maistuvat myös muille perheenjäsenille paremmin kuin hyvin. Ruokaillessa Rasse saa syödä leipää tai muuta sormiruokaa samalla, kun lusikoin lämmintä ruokaa pojan suuhun. Itse lusikalla syöminen ei onnistu, eikä Rasmuksella ole ollut kiinnostusta edes opetella. Ruokailu on meidän perheessä se, mistä eniten tuon lapsen kohdalla joustetaan. Hän saa kyllä ranskalaisia, jos muu perhe syö mäkin ruokia. Jos itse syön karkkia, annan Rasmukselle myös pari. Sokeria tuo lapsi on siis syönyt ja tulee jatkossakin syömään, kohtuudella. Jos taas Rasmukselle ei ruoka maita, ei häntä myöskään pakoteta syömään mitään. Eipä sillä, ei Rassea pystykkään siihen pakottamaan. Niinkuin on huomattu, tuo poika kyllä on syömättä jos haluaa..

Välillä hermostuessaan tämä mamma korottaa pojalleen ääntä. Ja poika riskaa takaisin. En usko, että sekään on tuota lasta vahingoittanut mitenkään. Eri asia olisi, jos jatkuvasti tulisi huudettua lapselle. Tälläisten "riitojen" jälkeen pyydetään anteeksi. Meidän perheessä muutenkin osoitetaan tunteet selvästi. Tuo pieni ihminen kuulee takuulla joka päivä äidin suusta, kuinka paljon äiti rakastaa. Niin paljon, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Ja joka päivä sisältää monta halia ja pusua. Rasmus tietää, että äiti rakastaa häntä aivan yhtä paljon senkin jälkeen kun on uhmattu ja se jos mikä on tärkeää.

Minkälaisia äitejä sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? Niin, ja haluan painottaa, etten usko, että minun tapa on ainut oikea. Jokainen perhe on erilainen, enkä edes usko, että nämä meidän tavat toimisi kaikilla. Kuten ei kaikkien tavat meillä. Onneksi kaikkien ei tarvitsekaan toimia samanlailla. :)