Rasmus 4v

Moikka!

Rasmuksen kehityskuulumisia onkin kyselty useamman kerran ja tässä niitä nyt piisaa. Rasmus täytti tällä viikolla neljä vuotta, joten senkin puolesta on kiva tehdä tälläinen postaus. Rassen kehitys on ollut hidasta aina, mutta eteenpäin on menty. Hitaasti, mutta varmasti :)

Suurin kehitysaskel tuli Rasmuksen ollessa 3v10kk. Hän vihdoin ja viimein lähti kävelemään! Se, jos mikä oli hullua. Vaikka onhan sitä tässä odoteltukin. Kävely ei suinkaan lähtenyt perinteisesti ensin parilla askeleella ja siitä vähitellen matka pidentyen. Ei lainkaan. Yksi ilta Rasmus vain päätti, että nyt riittää se konttailu, otti jalat alleen ja käveli ympäri kämppää. Askeleet olivat varmoja, eikä poika kaatuillut juuri lainkaan. Huomasi selvästi, että tasapainoa olisi ollut jo paljon aiemmin, muttei sitä uskallusta. Nyt on molempia ja Rasmus pääosin vain kävelee. Ulkonakin kengät jalassa, ellei päällä ole järkyttävät määrät toppavaatetta. En voisi olla ylpeämpi! :)

Edelleenkään Rasmus ei puhu. Enkä usko, että puhuu hetkeen, jos ikinä. Mutta meillä on muunlaisia kommunikointikeinoja. Kotona ja päiväkodissa käytetään kehoviittomia. Rasmus ei itse niitä vielä ole alkanut käyttämään, mutta varmaan jossain vaiheessa sekin päivä tulee. Rasmus ilmaisee selvästi mistä pitää ja mistä ei ja mitä milloinkin haluaa. Hän kiipeää useasti päivässä syliin halailemaan ja ohjaa kädellään minun kättäni, että mihin pitää piirtää. Rasmus siis nauttii selkään ja jalkoihin piirtämisestä, halailusta ja muutenkin olla lähellä. Kelpaa äidille <3

Musiikki on iso osa meidän päiviä. Rasse sai joululahjaksi soivan laulukirjan, josta siis kuuluu eri lastenlaulujen melodiaa. Sen parissa tuo poika viihtyisi vaikka koko päivän. Rasmus hyräilee kymmeniä eri lastenlauluja tismalleen nuotilleen. Hän nauttii musiikista suuresti ja riemastuu, jos lähden laulamaan mukaan hänen hyräilyihinsä. On tuolla pojalla vain melkoinen sävelkorva. Ties minkälainen muusikko hänestä vielä kuoriutuu!

Pikkuveljen olemassaoloon Rasmus on tietty tottunut jo hyvin ja kestää kokoajan paremmin veljen häiriköinnin. Ennen Rasse ei voinut sietää, jos hänen leikkeihinsä puututtiin, mutta sitkeästi Liinus meni mukaan ja nykyään he voivatkin leikkiä samoilla leluilla. Toki edelleen raivareita tulee ja menee, mutta suuri edistysaskel on havaittu siinäkin. Veljet ovat niin kovin rakkaita toisilleen <3

Ja mitä kasvuun tulee, niin hyvin poika kasvaa! Kasvuhormoni on ollut käytössä nyt vuoden päivät ja sen aikana Rasmus on kasvanut 10 senttiä! Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, kiitos kasvuhormonin. Tällä hetkellä Rasmuksella on pituutta 88cm ja painoa 11kg. Minun iso poika! Lihasmassaa on kerääntynyt huimasti, eikä jalat enää väsy edes jatkuvasta kävelystä. On se vaan mahtavaa, että tuollainenkin aine on keksitty sitä tarvitseville!

Arki Rasmuksen kanssa on ollut viime aikoina melko helppoa. Stressi on vähentynyt huimasti, kun tuo poika syö ja juo hyvin, sekä nukkuu kunnon yöunet. Känkkäränkkä vierailee meillä päivittäin, useampaankin otteeseen, mutta sellaista se nyt vain on. Onneksi kiukut eivät kestä kauaa kerrallaan. Ehtii äidinkin hermot levätä välissä, kunnes uusi kiukunaihe löytyy ;)

Tällä hetkellä Rasmus on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja sillä on ollut vain positiivisia vaikutuksia. Vastikään pidetyssä vasu-keskustelussakin kävi ilmi, että päikyssä on Rasmuksella hyvä olla ja kehitys on sielläkin mennyt aimoharppauksia eteenpäin. Oikein hyvä tilanne siis Rasmuksella kaikin puolin! :)

Kuulumisia blogitauon jälkeen

Moikkamoi!

En ole kirjoittanut toooodella pitkään aikaan, mutta nyt tuli sellainen olo,että bloggaaminen kiinnostaa taas! Itseasiassa ei syy poissaololleni ole pelkästään ollut kiinnostuksen puute, vaan olen lisäksi ollut kiireinen. Kahden lapsen arki on ollut kiireistä ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, ei ensimmäisenä ole mielessäni ollut blogi. Nyt kuitenkin ajattelin taas tulla kirjoittelemaan useammin! Onkohan siellä enää ketään lueskelemassakaan?

No mitä meille kuuluu? No vaikka mitä! Ensinnäkin kerrottakoon, että meidän pieni poikamme sai nimekseen Liinus! Hän onkin jo 4 kuukautta vanha. Melkeinpä neljä ja puoli! Pakko taas todeta, että aika tosiaan juoksee, jopa liian nopeasti. Kohta vauvavuodesta on jo puolet mennyt, vaikka juurihan tuo pikkuinen syntyi. Liinus on oikein ihana tapaus. Ensimmäiset pari kuukautta aika itkuinen, mutta nykyään oikein tyytyväinen, kunhan hänelle pidetään seuraa. Isoveljen leikkien seuraaminen kiinnostaa kaikista eniten. Kaikista parasta on, jos niitä saa seurata sylistä! Liinus osaa kääntyä selälta mahalleen ja vähän pääsee jo eteenpäinkin. Tosin pää kyntää lattiaa ja jalat viuhkovat, mutta jotenkin sentään :D . Leluista tartutaan kiinni ja viedään suuhun. Tutti taas ei kelpaa ollenkaan. Tissillä sen sijaan olisi kokoajan, jos vain voisi. Ihan vain huvikseen. Liinus onkin vielä täysin rintamaidolla <3. Kiinteitä alotellaan todennäköisesti vasta puolen vuoden tienoilla. Hän tykkää höpötellä ja on yhtä hymyä, kun hänelle lässyttää takaisin <3. On se rakas! <3

Toiselle rakkaalle; Rasmukselle, kuuluu myös hyvää. Rasmus on oppinut uusia juttuja. Hän hyräilee nuotilleen vaikka kuinka monia eri lastenlauluja ja se jos mikä on söpöä <3. Kävellä tuo poika ei halua vieläkään. Tai ei uskalla. Seiniä ja muita tukia pitkin kulkee kyllä kaikkialle. Nykyään hän kulkee ulkonakin hienosti, vaikka ennen se pelotti niin kovin. Rasmus onkin rohkaistunut todella paljon! Pikkuveli on Rasmuksesta ihana ja ärsyttävä. Välillä mennään halailemaan veljeä ja välillä äkkiä nipistetään. Kaikista ihaninta onkin katsella noita poikia yhdessä (silloin kun Rasmus ei kiusaa Liinusta :D). Ja mitä muuta Rasmuksen kuulumisiin tulee, niin hän sai taannoin myös kehitysvammadiagnoosin. Osasin jo odottaa sitä ja diagnoosi helpottaakin elämäämme melkoisesti. Rasmukselta ei odoteta liikoja, vaan annetaan kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Rasmus on nykyään oikein vekkuli. Joka päivä hän naurattaa jutuillaan ja rätkättää itse mukana hassutuksissaan. Uhmaa on ja omaa tahtoa, mutta on tuossa lapsessa myös ihana,herkkä puoli. Joka päivä monta kertaa kiipeää syliin halailemaan ja rakastaa sitä, kun häntä hipsutetaan selkään ja käsiin <3.

Me elellään täällä nyt tosiaan ihan perusarkea. Mies tosin palailee ensi viikolla kesälomalta töihin ja jään taas poikien kanssa keskenään kotiin. Onhan tässä jo vähän ehtinyt laiskistua, kun on kokoajan ollut toinen käsipari auttamassa poikien kanssa, mutta äkkiäkös sitä taas tottuu siihen arkeen, että päivät menee yksin lasten kanssa. Pitääkin keksiä kaikkea kivaa puuhaa päiviksi :)

Mielelläni kuulisin postausideoita teiltä! Mistä haluatte lukea?

Rasmuksen 3v bileet

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin Rasmuksen 3v-synttäreitä. Jaksan vain ihmetellä, miten tuo kirppu voikaan olla jo noinkin vanha! Ei kolmevuotiasta voi oikein mitenkään sanoa vauvaksi enää. Teen sitä kyllä silti,haha. Meillä oli oikein mukavat juhlat sekä lauantaina, että sunnuntaina. Vaikka karsittiinkin aika paljon ketä kutsutaan. niin kyllähän vieraita silti riitti parille päivälle oikein hyvin. Ja vaikka kuinka ihanaa olisikin ollut kutsua kaikki vähänkin läheisemmät ihmiset, ei se olisi onnistunut, sillä meidän koti on kuitenkin vain kolmio, eikä tänne määräänsä enempää vieraita mahtuisikaan.

Synttäreiden teeman keksin muutama viikko ennen juhlia ja hyvissä ajoin tilailinkin kertakäyttöastiat netistä. Teemana tänä vuonna oli viidakko/safari, kumpi nyt ikinä onkaan :D. Pidän siitä, että synttäreillä on jokin teema ja mikäs sen söpömpi idea kuin eläimet. Budjetin yritin pitää jokseenkin maltillisena ja vaikka halvemmallakin olisi varmasti päässyt, tuli juhlat kuitenkin halvemmaksi kuin ensimmäiset tai toiset Rasmuksen synttärit. Sitäpaitsi onhan synttärit nyt sen verran merkitykselliset juhlat, ettei joka penniä pidäkkään miettiä! :)

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä itse koristeita seinille, sekä tehdä jotain suolaisia tarjottavia, mutta yksinkertaisesti voimat olivat sen verran vähissä, että päätettiin mennä helpoimman kautta. Koristeina oli ainoastaan ilmapalloja ja suolaiseksi tarjottavaksi valitsin coctailpiirakoita munavoilla, sekä patonkia eri makuisten tuorejuustojen kanssa. Simppeliä, mutta hyvää. Makeat tarjottavat taas tuli äitini leipomon kautta, joten niiden puolesta ei tarvinnut edes sitäkään vähää tehdä. Meillä olisi joka juhlissa takuulla paljon huonommat tarjottavat ilman äitiäni. Kiitos äiti siis näistäkin herkuista! <3

Juhlat menivät oikein mallikkaasti. Rasmus oli hyväntuulinen ja nautti saamastaan huomiosta. Iso kiitos kaikille mukana olleille ja muillekkin Rasmusta muistaneille! <3

Minkälaisia synttäreitä teillä on järjestetty? Mitä teemoja vai oliko mitään tiettyä teemaa? :)

helmikuun kuulumisia

Moikka taas, pitkästä aikaa!

Mua suorastaan ärsyttää miten taka-alalle tämä blogi on viime aikoina jäänyt. Ei ole kyse siitä, etteikö olisi ollut aikaa kirjoitella. Enemmänkin kyse on jaksamisesta. Voin kertoa, että väsyttää. Väsyttää välillä niin paljon, että mietin selviänkö päivästä iltaan asti. Rasmus on jättänyt päikkärit pois, enkä siis itsekään päivällä unille pääse. Tämä loppuraskauden väsymys on niin suurta, että pikku päikkärit joka päivä tekisivät varmasti hyvää. No, onneksi ei kovin montaa viikkoa ole enää jäljellä, koska täällähän mennään jo 35.viikolla. Toivoisin enemmän kuin mitään, että vauva syntyisi vähän ennen laskettua aikaa, mutta pelkäänpä, että prinssiä odotellaan saapuvaksi vielä 42.viikollakin. No saapahan nähdä.

Muutama viikko sitten minulla oli ihanat baby showeritkin. Tarkoitus oli tulla kirjoittelemaan niistäkin, mutta niin se vain jäi sekin. No juhlat oli ihanat! Paljon kivemmat mitä osasin ikinä edes odottaa! Vieraita oli sopivasti, tarjottavat hyviä ja lahjoja tuli valtavasti. En osannut odottaa sellaista lahjavyöryä, mutta nytpähän on vauvalla ainakin kaikkea mahdollista. Ei tarvitse enään ostaa yhtään mitään :). Baby showereille en halunnut paljon ohjelmaa, mutta vieraat saivat arvuutella mahani ympärysmittaa, sekä vauvan syntymäpäivää, -mittoja, sekä nimeä. Hauska nähdä osuuko joku ihan kohdalleen noissa.

Vauvan tuloon ollaan siis kaikin puolin valmiita. Pinnasänky on kasattu ja kaikki tarpeellinen hankittu. Ensi viikolla ajattelin alkaa pesemään pikkuruisia vaatteita ja jossain vaiheessa pitää alkaa myös miettimään, mitä sinne sairaalakassiinkiin pakkaisi. Eilen käytiin varastosta hakemassa Rasmuksen vanhoja vauvajuttuja ja ihanaa onkin, että pikkuveljeä saa pukea Rasmuksen vanhoihin vaatteisiin. Kyllä ne pikkuiset vaatteet tuovat niin paljon ihania muistoja mieleen <3.

Raskaus on mennyt hyvin ja vauva kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Supistuksista en liiemmin ole vielä joutunut kärsimään edes, mutta erinnäisiä puukotuksen tunteita tuntuu yhtäkkiä ja useasti päivässä. Kuulemma täysin normaaleja tuntemuksia, mutta välillä vihlaisee niin kivuliaasti, että meinaa jalat lähteä alta. Vauva on jo reilusti isompi, mitä Rasmus syntyessään, ja onkin todettava, että vauvan myllerrys tekee välillä jo ihan kipeää. Mutta hyvä, että liikuskelee paljon, niin saan mielenrauhan. Aina, kun liikkeitä on vähemmän, tulee huolta ja se ei ole kivaa. Joten kestän kyllä mielelläni kivuliaampiakin potkuja/liikkeitä.

Rasmuksen kuulumisista taas sen verran, että hyvää kuuluu! Syöminen on taas huonompaa, mutta muuten meillä asustelee oikein ihana ja aurinkoinen pikkumies. Sellainen pahin uhmaaminen on jäänyt, ainakin toistaiseksi. On ihanaa, ettei tarvitse vähän väliä olla napit vastakkain. Niin ja suurin asia Rasmuksen kuulumisiin on se, että viimein aloitettiin se kasvuhormoni! Olen nyt 1,5 viikon ajan antanut iltaisin pistoksen reiteen ja on taas todettava, että tuo lapsi on uskomattoman reipas! Ensimmäiset kolme kertaa aiheuttivat itkun ja säikähdyksen, mutta nykyään ei Rasse piikistä edes välitä. Sanon selvästi ennen pistämistä, että nyt tulee piikki, jotta poika ei säikähtäisi. Ja Rasmus on tajunnut, että piikki on tosiaan se piikki reiteen. Turhaan siis jännitin tuotakin asiaa. Olisi pitänyt arvata, että tämäkin asia oli äidille isompi pelko, kuin Rasmukselle.

Väsymystä lukuunottamatta täällä elellään ihanaa arkea. Millään ei jaksaisi enään odotella vauvan syntymistä, mutta samaan aikaan yritän nyt nauttia viimeisistä hetkistä yhden lapsen äitinä ja antaa Rasmukselle kaikki huomio. Pian hänenkin elämä muuttuu kuitenkin suuresti. Jotenkin vähän haikeaa, mutta innolla me odotetaan!

Mitä teille kuuluu?  :)

Mitä kuuluu Rasmukselle?

Rasmuksen kuulumisia on kyselty, sekä toivottu kehityspostauksia. Viimeksi olen sellaisen tehnyt aika kauan aikaa sitten, mutta tuo poika kehittyy niin hitaasti, ettei niitä turhan tiuhaan voi tehdäkkään. Rasselle kuitenkin kuuluu hyvää!

Tällä hetkellä pojalla on ikää 2v10kk, joten 3v-synttärit ovat ihan pian! Missä vaiheessa tuo kirppu kasvoi ja miten hän voi muka täyttää jo 3 vuotta!?! Sitä jaksan ihmetellä. Pituutta Rasmuksella on nyt 77cm ja painoa pikkusen reilu 9kg. Pieni, mutta pippurinen poika <3. Kasvuhormoni aloitetaan ensi kuussa, joten silloin oletettavasti tuo poika kasvaa ja nopeaa.

Kehityksessä ollaan ikätasoa reippaasti jäljessä, kuten on aina ollutkin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Rasmus kehittyy kokoajan omaa tahtiaan. Viimeisin iso kehitysaskel oli ensiaskeleet! Ne tosiaan otettiin vähän ennen joulua. Vaan eipä sen jälkeen ole poikaa kiinnostanut koko homma. Rasmuksen kohdalla yleensäkin on niin, että joku asia kiinnostaa jonkin aikaa ja sitten kiinnostus lopahtaa pitkäksi aikaa, kunnes se taas tulee takaisin. Hänellä ei selvästikkään ole kiire kävelemään, eikä se haittaa yhtään. Poika liikkuu kuitenkin kontaten todella ketterästi ja osaa kiipeillä ties mihin. Välillä se aiheuttaa vaaratilanteita, mutta niin se taitaa olla kaikkien taaperoiden kohdalla. Toinen iso opittu asia on riisuutuminen. Siinä missä ennen tuo poika osasi ottaa pipon, lapaset ja sukat pois, osaa hän nyt riisua joka ikisen vaatekappaleen päältään. Jotkin vaatteet riisutaan omalla taktiikalla, mutta menee se niinkin. Pukeminen sitten taas on asia erikseen. Rasmus kyllä avustaa hieman, esim. ojentamalla kättä, mutta ei itse osaa vielä pukea lainkaan. Sukkia hän yrittää vetää varpaiden väliin ja kuvittelee niiden niin menevän jalkaan, mutta eihän se niin tietenkään onnistu. Pukemista siis harjoitellaan vielä :).

Puhetta ymmärretään jonkin verran. Ainakin silloin, kun halutaan ymmärtää. Välillä taas käskyt ja kiellot menevät ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sekin lienee normaalia. Uhmaa Rasmuksella on ollut jo pidemmän aikaa. mutta nyt parin kuukauden ajan se on välillä ihan jotain mahdotonta! Täällä on äitillä siis välillä hermot hyvinkin kireällä ja niin on Rasmuksellakin. Hän kun haluaisi määrätä kaikesta. Mutta täällä me yritetään parhaamme mukaan ymmärtää toisiamme. Kaikki uhmat kuitenkin unohtuu välillä ja on jotain maailman ihaninta, kun pikkupoika kiirehtii halaamaan äitiä. On hän kuitenkin ihan mammanpoika ja hyvä niin! <3

Päiväkodissa Rasmus on käynyt elokuusta lähtien pari päivää viikossa. Tosin enemmän viikkoja on varmaan oltu kotona kipeänä olemisen takia, kuin siellä päikyssä. Jotenkin Rasse onnistuu tulemaan aina kipeäksi. Tosin päikyssähän ne kaikki pöpöt leviää, vaikka miten pestään käsiä. Päiväkodista on kuitenkin ollut ehdottomasti hyötyä Rasmukselle. Hän on oppinut kärsivällisyyttä ja ohjaamista todella hyvin! Ja tietysti paljon muutakin. Rasmuksella on siellä ihana oma avustaja, josta on selvästi tullut Rasmukselle läheinen. On ihanaa jättää poika hoitoon tietäen, että siellä on ihminen, joka aidosti välittää tuosta pienestä.

Uhmaamista lukuunottamatta Rasmus on ihana, aurinkoinen poika, joka tuntuu sulattavan kaikkien sydämet! Hän osaa hassutella ja naurattaa äitiä omilla höpsöillä jutuillaan ja olenkin niin superonnellinen, että saan olla tuon pikkuisen äiti! Pian tuosta perheen ainokaisesta tulee isoveli ja varmasti paras mahdollinen sellainen <3.

Minkälainen äiti olen?

Tässä viime aikoina on ollut puhetta kavereiden kanssa äitiydestä ja siitä millainen äiti sitä itse on. Jos minulta kysyttäisiin minkälainen äiti olen, vastaisin varmasti, että rakastava, huolehtiva ja turvallinen. Olen hyvä äiti. Paras mahdollinen äiti Rasmukselle, sekä vielä masussa olevalle vauvalle.

Meillä on kotona sääntöjä, mutta en ole mikään natsi niiden suhteen. Rasmus tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jos ei tiedä, kerron sen. Kiellän tuota lasta päivittäin, monesti. Yleensä tosin niistä asioista mitkä Rasmus jo valmiiksi tietää olevan kiellettyjä. En kiellä vain kieltämisen ilosta, vaan siksi, että kyseinen asia on esimerkiksi vaarallinen. Ei sähköjohtoja purra, sehän on selvä. Mutta silti tuo uhmis koittaa, josko tänään saisikin puraista siitä. No ei saa. Eikä muuten saa huomennakaan. Kiellosta seuraa uhmiksen puolelta joko naurua, loukkaantumista tai sitten vain asian hyväksyminen ja poistuminen paikalta.

Rytmeistä taas sen verran, ettei mitään tarkkoja rytmejä ole. On suurinpiirteinen aikataulu, jonka mukaan mennään. Olen sen verran tässä vuosien varrella oppinut lukemaan Rasmusta, että tiedän kyllä milloin hänellä on nälkä tai väsy. Päikkärit on esimerkiksi noin puolen päivän aikaan. Jos Rasse vaikuttaa väsyneeltä jo kello 11, silloin päikkäreille mennään kello 11. Jos taas virtaa tuntuu olevan vielä liikaa kello 12, siirretään päikkäreitä vähän eteenpäin. Aikaan, jolloin Rassea väsyttää. Ja on meillä päiviä, jolloin Rasmus ei myöskään nuku. Ne ovat onneksi harvassa, sillä en usko, että hän olisi vielä valmis päiväunista luopumaan. Minä en ainakaan ole :D. Jotkut äidit uskovat tarkan rytmin olevan hyvästä ja sitä se varmaan heidän lapsille ja elämälle on, mutta meillä toimitaan näin. Minäkin uskon siihen, että lapselle on hyötyä, että päivän asiat tehdään aikalailla samassa järjestyksessä. Silloin lapsi pystyy vähän ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän kohdalla olen huomannut, että tiukka aikataulu tuo vain turhaa stressiä, eikä se meillä toimi.

Sitten seuraava paljon puhuttu asia äitien keskuudessa on syöminen. Syökö lapsi kotiruokaa vai kenties kaupan pilttejä. Meillä syödään molempia. Välillä menen sieltä mistä on aita matalin ja lämmitän vain sen piltin. Välillä taas ihan hyvillä mielin teen kotiruokia. Samaa ruokaa Rasmus ei usein meidän vanhempien kanssa syö, sillä maitoallergia rajaa pois 90% meidän syömistä ruoista. Siksi ehkä se piltti onkin niin helppo Rasmukselle. En usko, että lasta saa pilalle kummallakaan tavalla. Syöminen itsessään tapahtuu noin 3 tunnin välein. Aikatauluun vaikuttaa siis se, monelta tuo pieni ihminen on aamulla herännyt. Meillä syödään monipuolisesti. Tai ainakin tarjotaan ruokaa monipuolisesti. Nyt kun Rasmus on tosiaan jatkanut syömistä (hänellä kun oli nenämahaletku syömättömyyden takia), on hänelle tarjottu paljon erilaisia ruokia. Keittoruoat ovat tuon pojan lemppareita! Ja ne maistuvat myös muille perheenjäsenille paremmin kuin hyvin. Ruokaillessa Rasse saa syödä leipää tai muuta sormiruokaa samalla, kun lusikoin lämmintä ruokaa pojan suuhun. Itse lusikalla syöminen ei onnistu, eikä Rasmuksella ole ollut kiinnostusta edes opetella. Ruokailu on meidän perheessä se, mistä eniten tuon lapsen kohdalla joustetaan. Hän saa kyllä ranskalaisia, jos muu perhe syö mäkin ruokia. Jos itse syön karkkia, annan Rasmukselle myös pari. Sokeria tuo lapsi on siis syönyt ja tulee jatkossakin syömään, kohtuudella. Jos taas Rasmukselle ei ruoka maita, ei häntä myöskään pakoteta syömään mitään. Eipä sillä, ei Rassea pystykkään siihen pakottamaan. Niinkuin on huomattu, tuo poika kyllä on syömättä jos haluaa..

Välillä hermostuessaan tämä mamma korottaa pojalleen ääntä. Ja poika riskaa takaisin. En usko, että sekään on tuota lasta vahingoittanut mitenkään. Eri asia olisi, jos jatkuvasti tulisi huudettua lapselle. Tälläisten "riitojen" jälkeen pyydetään anteeksi. Meidän perheessä muutenkin osoitetaan tunteet selvästi. Tuo pieni ihminen kuulee takuulla joka päivä äidin suusta, kuinka paljon äiti rakastaa. Niin paljon, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Ja joka päivä sisältää monta halia ja pusua. Rasmus tietää, että äiti rakastaa häntä aivan yhtä paljon senkin jälkeen kun on uhmattu ja se jos mikä on tärkeää.

Minkälaisia äitejä sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? Niin, ja haluan painottaa, etten usko, että minun tapa on ainut oikea. Jokainen perhe on erilainen, enkä edes usko, että nämä meidän tavat toimisi kaikilla. Kuten ei kaikkien tavat meillä. Onneksi kaikkien ei tarvitsekaan toimia samanlailla. :)

Hyvä päivä neljän seinän sisällä

Tämä päivä on alkanut oikeinkin hyvin. Heräsin pirteänä, vaikkei yö edes mennyt kovin hyvin Rasmuksen osalta. Rasmus on nyt pari päivää ollut taas flunssainen ja koko jutun kruunasi eilinen oksentaminen. Ihan yhtäkkiä Rasse alkoi oksentaa, enkä edelleenkään tiedä miksi. Liittyisikö flunssaan, en tiedä. Pelkäsin jo oksennustautia, sillä itsehän pelkään oksentamista yli kaiken. No, en usko että kyse olisi siitä, kun kaikki ravinto on tuon yhden kerran jälkeen pysynyt Rassen sisällä, eikä poika muutenkaan vaikuta pahoinvoivalta. Raahattiin kuitenkin Rassen sänky yöksi meidän makkarin ovelle, jotta pienimpäänkin ääneen havahtuisi. Sehän sitten aiheutti Rasmukselle levottomuutta, eikä hän nukahtanut millään. Aamullakin oltiin jo kukonlaulun aikaan hereillä, vaikka normaalisti nukutaan sinne kahdeksaan asti.

Mutta tosiaan, tänään on mennyt hyvin. Rasmus on selvinnyt aamuisista kiukuistaan ja on ollut ihanan hyväntuulinen pikkuinen. Tälläkin hetkellä hän leikkii huoneessaan ja sieltä kuuluu iloinen "puheen" pulputus. Minä taas olen siivonnut koko kämpän. Itseasiassa eilen aloitin ja tänään jatkoin loppuun. Kävi yksinkertaisesti niin, että siivoaminen loppui kesken! Pyykkikorikin ammottaa tyhjyyttään. Tälläistä tilannettahan meillä ei ole ollut aikoihin. Alkuraskauden ajan varsinkin meidän koti oli usein kun pommin jäljiltä, mutta nyt olen ottanut menetetyn siivousajan takaisin, haha. Tosin tuskin tälläistä tilaa tulee jatkumaan enää sen jälkeen, kun Rasse on täysin terve ja päästään menemäänkin ympäriinsä. Siivottua tulee paljon lapsen ollessa kipeä, sillä päivät pitää olla vain kotona.

Sitten vielä ihan asiasta viidenteen. Blogiani pidempään lukeneet varmaankin tietää, etten todellakaan ole mikään jouluhullu. En siis kuulu siihen porukkaan, jotka aloittaa joulusta hehkuttamisen jo lokakuussa. Enpä viime vuosina edes juurikaan laittanut kotia mitenkään joulukuntoon. No, tänä vuonna siinäkin on tapahtunut jotain! Odotan joulua kuin kuuta nousevaa! Olen ostanut jo muutamille läheisille lahjat ja eilen illalla jopa selailin nettiä etsien meille joulukuusta. Siis sellaista pientä muovista, pöytäkuusiko sen nimi on. Ajattelin myös ostaa sohvatyynyille jouluiset tyynynpäälliset! En tiedä mitä minulle on käymässä, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka suurinpiirtein jo lokakuussa koristelee joulukuusen. Ihanaa, että nyt on paljon juttuja mitä odottaa! Pysyy mieli virkeänä, eikä pistä tämä marraskuu masentamaan kuten yleensä sillä on tapana tehdä.

Ootetaanko siellä jo joulua? :)

Rasmuksen hyvät ja huonot kuulumiset

Kerrotaas ensin huonot kuulumiset. Tosiaan, meidän ruokataistelut päättyi lopulta siihen, ettei Rasmus suostunut syömään paria keksiä enempää päivässä ja paino putosi minkä ehti. Ihan taisteluksi sitä nyt ei sinänsä voi kutsua, sillä ruokailusta ei missään vaiheessa tehty epämiellyttävää. Tarjottiin kaikkea mahdollista, mutta turhaan. Rasse heitti ruoat joko suoraan lattialle tai käytti suussa ja sylkäisi. Inhottavaa. Oltiin yksi yö sairaalassakin, kun Rasmukselle asennettiin nenämahaletku ja siellä sitten tarkkailtiin miten Rasmuksen maha reagoi letkusta laitettaviin suurempiin ruokamääriin. Pikkuhiljaa lisättiin ruokamäärää ja hyvin meni. Seuraavana päivänä kotiuduttiin sitten nenämahaletkun, sekä siihen kuuluvan masiinan kanssa. Minulle annettiin iso pino papereita, joista sitten selvitin miten laite toimii. Helppokäyttöinenhän se on. Ainakin niin kauan, kun mitään ongelmaa ei ilmene. Laite alkaa hälyttämään joka pienimmästäkin asiasta, mutta hyvä niin. Sitten papereista vain selvitän, missä vika. 

Letku on tähän hätään loistava, sillä se poistaa kaikki stressit syömättömyydestä. Toivoisin silti enemmän kuin mitään, että Rasmus tuosta vielä tokenisi ja suostuisi syömään kuten ennenkin. Huonolta kuitenkin näyttää. Positiivisena yllätyksenä tuli kuitenkin se, että Rasmus antaa letkun olla paikoillaan, eikä juurikaan revi sitä. Aluksi pidettiin verkkolakkia päässä, kun se jostain syystä auttoi Rassea unohtamaan letkun olemassaolon. Tänään sitten onkin eka päivä, kun tuota lakkia ei ole ja hyvin on mennyt! Yöksi laitetaan vielä varmuudeksi lakki päähän, kun silloin ei Rasmusta pysty niin vahtia. Letkuruokinnan ehdoton suurin miinus on taas se, että joudun jokaisen ruokailun ajaksi laittamaan Rasmuksen sänkyynsä. Ihan vain siksi, ettei hän pääsisi liikkumaan suurella alueella, sillä eihän se letku loputtomiin jatku. Sänkyyn ollaan sitten laitettu Rasmuksen mieleisiä leluja, jotta hän voi syöttämisen ajan leikkiä. Joka syöttö kestää puoli tuntia ja ruokailuja on 4 kertaa päivässä. Viimeisen syötön hoidan Rasmuksen ollessa jo unessa ja yhden päiväsyötön hoidan päikkäreiden aikaan. Näin tilanne on mukavampi Rasselle. 

Sitten hyviin uutisiin. Sairaalassa meillä oli myös silmälääkäri. Rasmukselta löydettiin näköä, etenkin vasemmasta silmästä! Ollaan sitä näönkäytönohjaajan kanssa epäilty jo pidemmän aikaa, mutta nyt saatiin selvä varmuus. Ihanaa, sillä pienikin näkö auttaa elämässä paljon! Rasmukselle ei koskaan pitänyt kehittyä minkäänlaista näköä, mutta niin vain tämä poika kuuluu taas näihin superharvoihin ryhmiin, Tuntuu, että aina Rasmus on siellä harvinaisessa porukassa. Niin sairauksien kuin sitten tälläisten tilanteiden kanssa. Nyt ollaan sitten melkein joka ilta treenailtu näönkäyttöä ja tuo poika rakastaakin metsästää valopallo-lelua. Pimeässä huoneessa hän hihkuu aivan onneissaan ja kaappaa pallon käsiinsä melkein mistä vain. Olen niin onnellinen Rasmuksen puolesta <3. 

Syömättömyyttä

Moikka!

Kello on tällä hetkellä puoli yhdeksän ja päätin tulla päivittelemään kuulumisia. Rasmus nukkuu vielä, vaikka normisti hän herää siinä puoli kahdeksan tai viimeistään kahdeksan aikaan. En ihmettele, että nukkuu, sillä hänellä oli viime yönä sellanen huutokonsertti, ettei tosikaan. Parin viikon ajan meidän yöt on siis mennyt heräillessä ja koko perhe on aika väsynyt siihen. Siihen, kun ei ole enää mitenkään tottunut. Syy näihin heräilyihin on todennäköisesti Rasmuksen syömättömyys. Voitteko uskoa,että tuo lapsi lopetti syömisen pari viikkoa sitten. Tai no leipää, keksiä ja mehua suostuu syömään. Niillä hän on nyt elellyt. Mitkään maailman konstit ei toimi, että hänelle saisi jotain muutakin uppoamaan. Siitä seuraa vain itku, yökkiminen ja jopa oksentaminen. Rassella on käytössä kuitenkin monivitamiinitabletit, että edes jotain vitamiineja saisi.

Sairaalassa on tullut ravattua tämän tästä, juurikin tuon syömättömyyden takia. Rasmuksen paino oli pudonnut lähes kilon! Se on paljon tuolta jo valmiiksi pieneltä mieheltä. Koska nestettä kuitenkin menee ihan riittävästi (5dl päivässä), on seuraava painokontrolli perjantaina ja katsotaan mitä se vaaka sanoo silloin. Minulle esiteltiin jo mahaan laitettavaa peg-nappia, josta saisi sitten ruoan letkutettua suoraan vatsalaukkuun. Tilanne meinaan tällä hetkellä taitaa olla se, että Rasse on sairastunut syömishäiriöön. Se ei olekaan mikään ihme sinänsä, sillä Rasmuksen lyhytkasvuisuus-sairaudessa se on suht yleinen. En vain tiennyt, että se tuolla tavalla voi puhjeta yhden yön aikana!

Syömättömyyden seurauksena Rasmuksesta otettiin hurja määrä verikokeita ja niistä selviteltiin vaikka mitä. No, mitään muuta ihmeellistä ei selvinnyt kuin se, että nyt tuo poikakin sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Nyt me alotellaan molemmat aamut aina tyroksiinilla. Ei kiva asia, mutta minkäs teet. Onneksi lääkkeen Rasmus on suostunut ottamaan mukisematta. Toivottavasti niin menisi jatkossakin.

Tästä kaikesta huolimatta Rasmus on päivisin valtavan aurinkoinen poika. Nauraa minkä ehtii ja tekee tuhoja ihan samaan malliin kuin aiemminkin. Ei näytä syömättömyys vaikuttavan häneen muuten kuin yöllä. Päivät tuon pikkuisen kanssa on siis olleet tosi hauskoja ja naurua on riittänyt tilanteesta huolimatta. Viime viikonloppuna käytiin jopa Tampereellakin, kun Rasmuksen vointi matkustamisen kuitenkin salli. Lääkäriltä varmistelin asiaa, sillä pelotti lähteä muualle, jos tarvitsisi sairaalaa. Siellä, kun Rasmuksen tilanteesta ei niin tiedettäisi. Lääkäri oikein käski mennä, joten mehän mentiin! Käytiin moikkaamassa isääni ja yö vietettiin mieheni vanhempien mökillä. Meillä oli ihan superhauska reissu! Reissu itsestään oli lomaa meille, sillä mieheni äiti hoiti Rasmuksen kokonaan siellä mökillä. Ei tarvinnut kertaakaan olla syöttämässä tai vaihtamassa vaippaa, kun kaikki hoidettiin puolesta. Ruoka tuli valmiina pöytään ja petikin oli laitettu valmiiksi. Se pikkuvisiitti piristi niin paljon, ettei uskoisikaan!

Sellaista kuuluu tänne. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuli taas halu tulla kirjoittelemaan kuulumisia. Jospa tämä blogi tästä nyt taas heräisi eloon. Mitäs teille kuuluu? :)

Kuukauden kuulumiset

Pitkästä aikaa istuskelin tähän koneelle ja päätin nyt vihdoin päivittää kuulumiset. Peräänikin alettiin jo kyselemään. Monesti olen miettinyt, että pitäisi kirjoitella, mutten sitten ole jaksanut. Eihän tämän mitään pakkopullaa kuulukkaan olla. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoitella, kun siltä tuntui :).

Tosiaan, meille kuuluu hyvää. Rasmus on nyt muutaman päivän ollut päiväkodissa ilman minua. Hän on siellä parina päivänä viikossa. Ja siellä on mennyt oikein hyvin! Mitä nyt aamulla jäänyt vähän itkeskelemään ja iltapäivällä onnesta hihkunut, kun äiti palasikin. Illat on tullut huomioitua Rasmusta sitten ihan superpaljon, sillä sitä hän on selvästi ollut vailla. Oma pinnakin on kaikki kiukut kestänyt huomattavasti paremmin, kun on joutunut olemaan vähän erossa tuosta pojasta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä päikkyasiat on niin hyvin, kun voi olla. Rassella on oikein ihana henkilökohtainen avustajakin siellä. Ja kaikki hoitotädit vaikuttaa ihanilta ihmisiltä. Enempää en voisikaan toivoa päiväkodin suhteen.

On ollut niin pitkä tauko kuulumisten päivittelystä, etten oikein tiedä mitä edes kertoisin. Niin, nykyään meillä nukutaan myös kokonaiset yöunet. Vihdoin! Olihan se jo aika vieroittaa Rasmus yömaidosta ja tutista. Olisin tehnyt sen paljon aiemmin, jos olisin tiennyt siitä seuraavan näin hyvät unet. Tosin nyt Rasmus oli ainakin valmis luopumaan niistä.

Päiväkodin aloittamista lukuunottamatta ollaan elelty ihan sitä normiarkea, kuten ennenkin. Oltu kotona, käyty leikkipuistoissa ja kaupungilla. Ei mitään kummempaa siis. Jokunen viikko takaperin oltiin kuitenkin Helsingissä Rasmuksen kuntoutuksessa. Ollaan siellä oltu aiemmin kerran, mutta tämä kerta tuntui huomattavasti hyödyllisemmältä. Kyseessä oli siis kuntoutusta Rasmuksen sokeuden takia ja tällä kertaa siellä olikin kaksi muutakin sokeaa lasta. Viimeksi oli vain näkövammaisia. Mielenkiinnolla kuuntelinkin heidän elämästään, kun lapset sattuivat olemaan Rassea hieman vanhempia. Tietää siis jotakin, mitä ehkä odottaa tulevaisuudessa tapahtuvan tai että missä voi olla hankaluuksia. Rasmuksen kehityksen kannalta kuitenkin eletään päivä kerrallaan ja katsotaan miten se etenee.

Sellaista siis tänne! Mitä teille kuuluu? Onko muiden arki muuttunut päiväkodin aloittamisella? Miten on mennyt? :)

Villikili ja ihana lauantai

Viime viikon lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, joten päätimme heti aamupäivästä lähteä Laukaassa sijaitsevalle kotieläintilalle. Tämä tila, Villikili, on ihan mahtava paikka pikkulapsille ja miksei vanhemmillekin. Erityisen hyvä paikka myös Rasmukselle. Sokealle lapselle, kun ei perus eläintarhat ole kovin hyviä paikkoja. Siellä, kun ei eläimiin voi koskea, kuten Villikilissä. Rasse ystävystyi samantien ensimmäisenä paikalle tulleeseen possuun (taisi possu haistaa vain rattaiden alakorissa olevat eväät,haha). Tilan omistaja kertoi myös hauskoja juttuja eri eläimistä. Esimerkiksi tämä possu oli kuulemma tilan diiva. Possujen lisäksi tilalla oli muunmuassa kanoja,kukkoja,pupuja,marsuja,poni,lehmä,vuohia, lampaita ja kilpikonna. Varmasti moni eläin jäi vielä mainitsematta, joten paljon oli siis nähtävää ja koettavaa. Rasmuksen sokeuden kannalta tila olikin mahtava elämys. Sen lisäksi, että eläimiin sai koskea, piti ne kunnolla ääntä ja haisivat. Paljon eri aistikokemuksia pikkumiehelle siis.

Mukaan lähti meidän pikkuperheen lisäksi kaksi siskoani. He kun ovat eläinrakkaimpia ihmisiä mitä tiedän, eivät he halunneet missata tälläistä reissua. Niimpä me siellä kaikki yhdessä ihmeteltiin eläimiä. Hinta oli 5e/hlö, eli ei kallista huvia ollenkaan! Vaikkakin kuulin, kuinka yksi vanhempi rouva päivitteli, miten kallis sisäänpääsy oli.. Parisen tuntia meillä vierähti aikaa siellä. Lopuksi Rasmus alkoi kaivata päiväunille, joten syötiin eväät siellä ja lähdettiin takaisin kotia kohti. Rasse nukkuikin koko automatkan.

Tämän hauskan retken jälkeen, ystäväni laittoi minulle viestiä ja kertoi olevansa Jyväskylässä perheensä kanssa. Tottakai mielelläni keitin heille kahvit ja sain nähdä ystävääni ja hänen lastaan, minun kummityttöäni. Meillä oli tosi hauska iltapäivä heidän kanssaan. Rasmus ja kummityttöni leikkivät yhdessä ja nauraa rätkättivät! On se vain niin ihana nähdä nuo kaksi niin rakasta pikkuista leikkimässä yhdessä. Pian meidän olisikin tarkoitus mennä heille päin kylään. En edes malta odottaa!

Meillä oli siis oikein mukava lauantai. Haluan tarjota Rasmukselle mahdollisimman paljon ihania elämyksiä ja Villikili oli ehdottomasti yksi sellainen! Suosittelen siis käymään siellä, jos vain on mahdollisuus.

Oletteko käyneet Villikilissä? Tiedättekö jotain muita hyviä paikkoja, missä käydä pikkuisen kanssa? :)

Syömisjuttuja

Olen monesti aiemminkin maininnut blogissani, että Rasmus ei mikään paras syömäri ole. Voimissaan poika on silti ollut kokoajan, vaikka välillä ruokaa syödään pidemmän aikaa ihan käsittämättömän huonosti. Olen sitä mieltä, ettei lapselle tarvitse tarjota mitään välipaloja, jos ruoka-aikaan ruoka ei maistu. Meillä toimitaan niin, että mikäli syömään ei suostuta, odotellaan seuraavaa ruokailua, eikä totuteta lasta siihen, että kyllä sieltä jossain vaiheessa jotain välipalaa tulee. Lapset, kun oikeasti osaavat pelata aika paljon tuollaisilla asioilla.

Entäs sitten, kun Rasmus ruokailu toisensa jälkeen syö huonosti. Silloin aina aikaistan hieman seuraavaa ruokailua, sillä missään nimessä tarkoitus ei ole pitää lasta millään nälkäkuurilla. Tälläisissä asioissa perheillä on varmasti tapansa toimia, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Näin uskon. Meillä toimii selvästi se, ettei välissä tule mitään välipaloja, niin seuraavassa ruokailussa on selvästi nälkä. Rasmus on hoikka poika ja siksi huono syöminen aiheuttaa välillä todella stressiä. Mitään "ylimääräistä" kun tuon pojan luiden ympärillä ei ole. Miten olisikaan, kun ei syöminen ole Rassen lempipuuhaa. 

On kuitenkin todettava, että syömisessä on tullut aimo harppaus parempaan suuntaan! Välillä tuo poika syö valtavan annoksen. Ihan oikeasti sen verran kuin minäkin ja en todellakaan syö mitään hiiren annoksia :D. Pitkään aikaan ei Rasmuksen paino liikkunut mihinkään, jossain vaiheessa jopa laski. Mutta tiistain sairaalareissulla otettiin totuttuun tapaan pituus ja paino ja Rasse oli lihonnut melkein kilon! Se on paljon se! Tällä hetkellä paino on 9400g. Rasse ei siis ole mikään kevyin keijukainen enää. Suuri taakka putosi harteilta, kun aikaisemmilla kerroilla on lääkäri ollut jo vähän huolissaan siitä, ettei painoa tule.

Tuo painonnousu antoi motivaatiota niihin välillä jopa tunninkin kestäviin ruokailuihin. En olisi ennen Rasmusta osannut kuvitellakkaan, että lapsen syöttäminen voi oikeasti olla stressaavaa ja välillä jopa superärsyttävää hommaa. Tiedän, että vielä tulee varmasti niitä syömättömyysjaksoja, mutta sillehän ei voi mitään. Rasmuksen ravinto menee kuitenkin täysin suun kautta, mikä ei hänen sairaudessaan ole mikään itsestäänselvyys. On iso asia, ettei hän koskaan ole joutunut olemaan letkuruokinnassa (mitä nyt muutaman ensimmäisen viikon nenä-mahaletkulla). Sitä muistuttelen itselleni niinä hetkinä, kun toinen vain kääntelee päätään pois lusikan lähestyessä suuta.

Minulta oltiin pyydetty postausta Rassen lemppariruoista, niin kerron ne tässä samalla, kun en siitä oikein omaa postausta saisi tehtyä. Rasmuksella ei oikeastaan ole edes sellaista lempiruokaa, että hän sitä mielellään kilotolkulla söisi (onkohan pienillä lapsilla edes sellaista, kun aikuisilla, että jotakin ruokaa voisi syödä niin paljon, että mahaan sattuu). Kuitenkin jotkut ruoat menee yleisesti ottaen paljon paremmin alas ja ne nyt miellän sitten Rasmuksen lempiruoiksi. Kaikki makaroniruoat (lasagnette, spagetti ja -kastike) syödään aika hyvällä ruokahalulla, sekä nakkikeitto. Rasmus myös tykkää peruna-porkkanamuussista ja itse tehdyistä jauhelihakepakoista. Siinäpä ne oikeastaan olikin. Inhokkejakaan ei juuri ole (paitsi ne purkkiruoat, jotka sisältävät ihan lihanpaloja, eikä jauhelihaa). 

Onko siellä huonoja syömäreitä? Miten toimitte, kun ruokailu ei sitten mitenkään päin onnistu? 

(Kuvat ovat viime maaliskuulta. Kuinka paljon vauvemman näkönen Rasmus silloin olikaan?! <3)

Levännyt äiti

Meillä on viime aikoina useampi yö mennyt tosi huonosti. Tai väliin mahtuu kyllä niitä ihan ok öitäkin, mutta kuitenkin. Toissayönä Rasmus heräili ties kuinka monta kertaa ja päätti viiden aikaan, että uusi päivä saa alkaa. Olin ihan poikki. En muista milloin meillä olisi viimeksi niin aikaisin herätty. Sinä päivänä päätinkin, että se Moccamaster on nyt kaiken hintansa arvoinen ja marssin giganttiin ostamaan sen. Nyt on sitten uusi kahvinkeitin. Sanoin huonosti nukutusta yöstä myös setäni vaimolle, ihan ohimennen. Hän ehdotti heti, että voisi ottaa Rasmuksen yökylään. Ei olisi parempaan saumaan tuo ehdotus tulla! Kiitos vielä siitä, jos tätä satut lukemaan! <3

Ei sillä, ettenkö olisi pärjännyt muuten, mutta onhan se nyt ihan mahtavaa, että on tuollaisia ihmisiä ympärillä! Illasta vein Rasmuksen hoitoon ja saatiin mieheni kanssa ihana vapaa-ilta. Katseltiin sarjaa, käytiin ostamassa karkkia (se siitä viikolla herkuttelemattomuudesta) ja rentouduttiin. Sain tasaisin väliajoin Rassen kuulumisia ja hyvin heillä oli mennyt ilta ja yökin. Tänään heräsin kuin uutena ihmisenä, vasta puoli kymmeneltä! Laitoin kahvit porisemaan ja join aamukahvini kuumana, ihan kaikessa rauhassa. Sen jälkeen laitoin muusikit soimaan ja aloin siivoamaan. Kodista saa supernopeasti siistin, kun ei ole lasta pyörimässä jaloissa. Nyt ajattelin sipaista meikkiä naamaan ja lähteä hakemaan pikkuiseni kotiin. On vain niin hyvä mieli :)