Liinus 1v

Maaliskuun lopussa meidän vauva täytti vuoden. Enää meillä ei siis ole vauvaa, vaan taapero, vaikka ainahan Liinus on äidin vauva. Ihan kuten Rasmuskin. En voi uskoa, miten nopeasti vuosi hujahti ohi. Ihan liian nopeasti.

Liinuksen vauvavuosi oli melko helppo. Vaikka ensimmäiset viikot hän olikin aika itkuinen, eikä vieläkään nuku kunnolla, niin silti vuodesta jäi mieleen se, että helpolla päästiin. Limpusta tuli maailman aurinkoisin pieni ihminen, kun hän itse alkoi liikkumaan. Syömiset sujui alusta asti hyvin. Tuo poitsu kasvoikin pyöreänä ja hyvä niin. Eipähän tarvinnut stressata maidon riittämisestä. Kiinteät ruoatkin alkoi maistumaan puolen vuoden iässä hienosti ja Liinuksella on useita lemppariruokia. Mikään ruoka ei oikeastaan ole aiheuttanut totaalikieltäytymistä, eikä ruokaa ole ikinä tarvinnut yrittääkkään tuputtaa.

Imetys on sujunut hienosti ja sitä jatketaan edelleen. Täällä siis ollaan siirrytty taaperoimetykseen ja olenkin tosi onnellinen siitä. En uskaltanut edes toivoa, että imetys onnistuisi näin hyvin. Edelleen Liinus syö tissiä päivin ja öin, mutta päiväimetysten määrä on vähentynyt muutamaan kertaan. Yleensä siis vain aamuisin, päikkäreille mennessä ja iltaisin. Se sopii hyvin. Yölläkin poika syö vielä useamman kerran, mutta sekään ei haittaa. Tuntuu että jaksan paremmin, kun annan yöllä syödä,sillä itse kuitenkin pystyn imettäessä nukkumaan. Eiköhän se ajan kanssa lopu sekin.

Mitä meidän yksivuotias sitten osaa? No vaikka mitä! Olenkin ollut aivan hämmästynyt miten paljon yksvee ymmärtääkään! Tosi paljon Liinus ymmärtää arkisia ohjeita. Mm. "mennään syömään" ,"vaihdetaan vaippa" , "laita laatikko kiinni", "anna äidille se" yms. Sanoja tulee vasta muutama: äiti, mitä ja tissi. Mutta eiköhän se puheenkehityskin siitä pikkuhiljaa ala. Motorisesti Liinus on ollut alusta asti tosi taitava. Kävelemään hän lähti ollessaan vain kahdeksan kuukautta! Huomaa siis, että sanat ovat jääneet jalan alle. Tällä hetkellä Liinus osaa jo juosta, kiivetä sohvalle ja no oikeastaan melkein mihinkä vaan. Palloakin heitetään ja potkitaan. Taitava pikkumies siis :)

Liinuksen lempparijuttu onkin pallolla leikkiminen. Muita suosikkijuttuja on laatikoiden tyhjentäminen ja täyttäminen, iskän kenkien jalkaan laittaminen ja niillä ympäriinsä kävely, sekä veljen hiusten silittely. Suihkussa käyminen on ihan parasta, eikä sieltä oikein lähdettäisikään pois. Ei vaikka tunnin saisi lotrata ensin.

Liinus ei pidä vaatteiden pukemisesta, vaipan vaihdosta eikä kielloista. Nyt on alkanut oma tahtokin näkymään jo todella selvästi. Kiellosta saatetaan karjaista takaisin ja heittäydytään maahan oikein dramaattisesti. Tavarat lentää kaaressa ja mieltä osoitetaan usein, etenkin äidille ja iskälle. Muutoin Limppu on kyllä ihana, aurinkoinen pieni ihminen. Mutta jos Liinus jotain haluaa tai ei halua, hän sen kyllä ilmoittaa niin, ettei varmasti jää kellekkään epäselväksi :D

Meillä ei ole vielä ollut 1v neuvolakäyntiä, mutta Liinus painaa jotakin 11-12kg. Pituudesta ei ole mitään käryä. Vaatteista sopivat koko 86cm ja joistakin jopa 92cm. Kengänkokokin on jo 23! Hampaita on suussa jo kuusi kipaletta, vaikka näytti kovin siltä, ettei niitä tule ikinä :D No kyllähän niitä tuli ja ensimmäisen hampaan jälkeen niitä ilmestyikin kun sieniä sateella. Olisipa nyt pikkutauko hampaista, sillä viime aikoina ne ovat itkettäneet pikkuista yöllä ja paljon.

Täällä on oltu aivan haikein mielin, että vauvavuosi on tosiaan ohi. Samalla on kuitenkin ihana nähdä Liinuksen kasvavan ja kehittyvän. Päivittäin hämmästelen tuon pienen uusia juttuja ja tempauksia <3

Kuulumisia blogitauon jälkeen

Moikkamoi!

En ole kirjoittanut toooodella pitkään aikaan, mutta nyt tuli sellainen olo,että bloggaaminen kiinnostaa taas! Itseasiassa ei syy poissaololleni ole pelkästään ollut kiinnostuksen puute, vaan olen lisäksi ollut kiireinen. Kahden lapsen arki on ollut kiireistä ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, ei ensimmäisenä ole mielessäni ollut blogi. Nyt kuitenkin ajattelin taas tulla kirjoittelemaan useammin! Onkohan siellä enää ketään lueskelemassakaan?

No mitä meille kuuluu? No vaikka mitä! Ensinnäkin kerrottakoon, että meidän pieni poikamme sai nimekseen Liinus! Hän onkin jo 4 kuukautta vanha. Melkeinpä neljä ja puoli! Pakko taas todeta, että aika tosiaan juoksee, jopa liian nopeasti. Kohta vauvavuodesta on jo puolet mennyt, vaikka juurihan tuo pikkuinen syntyi. Liinus on oikein ihana tapaus. Ensimmäiset pari kuukautta aika itkuinen, mutta nykyään oikein tyytyväinen, kunhan hänelle pidetään seuraa. Isoveljen leikkien seuraaminen kiinnostaa kaikista eniten. Kaikista parasta on, jos niitä saa seurata sylistä! Liinus osaa kääntyä selälta mahalleen ja vähän pääsee jo eteenpäinkin. Tosin pää kyntää lattiaa ja jalat viuhkovat, mutta jotenkin sentään :D . Leluista tartutaan kiinni ja viedään suuhun. Tutti taas ei kelpaa ollenkaan. Tissillä sen sijaan olisi kokoajan, jos vain voisi. Ihan vain huvikseen. Liinus onkin vielä täysin rintamaidolla <3. Kiinteitä alotellaan todennäköisesti vasta puolen vuoden tienoilla. Hän tykkää höpötellä ja on yhtä hymyä, kun hänelle lässyttää takaisin <3. On se rakas! <3

Toiselle rakkaalle; Rasmukselle, kuuluu myös hyvää. Rasmus on oppinut uusia juttuja. Hän hyräilee nuotilleen vaikka kuinka monia eri lastenlauluja ja se jos mikä on söpöä <3. Kävellä tuo poika ei halua vieläkään. Tai ei uskalla. Seiniä ja muita tukia pitkin kulkee kyllä kaikkialle. Nykyään hän kulkee ulkonakin hienosti, vaikka ennen se pelotti niin kovin. Rasmus onkin rohkaistunut todella paljon! Pikkuveli on Rasmuksesta ihana ja ärsyttävä. Välillä mennään halailemaan veljeä ja välillä äkkiä nipistetään. Kaikista ihaninta onkin katsella noita poikia yhdessä (silloin kun Rasmus ei kiusaa Liinusta :D). Ja mitä muuta Rasmuksen kuulumisiin tulee, niin hän sai taannoin myös kehitysvammadiagnoosin. Osasin jo odottaa sitä ja diagnoosi helpottaakin elämäämme melkoisesti. Rasmukselta ei odoteta liikoja, vaan annetaan kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Rasmus on nykyään oikein vekkuli. Joka päivä hän naurattaa jutuillaan ja rätkättää itse mukana hassutuksissaan. Uhmaa on ja omaa tahtoa, mutta on tuossa lapsessa myös ihana,herkkä puoli. Joka päivä monta kertaa kiipeää syliin halailemaan ja rakastaa sitä, kun häntä hipsutetaan selkään ja käsiin <3.

Me elellään täällä nyt tosiaan ihan perusarkea. Mies tosin palailee ensi viikolla kesälomalta töihin ja jään taas poikien kanssa keskenään kotiin. Onhan tässä jo vähän ehtinyt laiskistua, kun on kokoajan ollut toinen käsipari auttamassa poikien kanssa, mutta äkkiäkös sitä taas tottuu siihen arkeen, että päivät menee yksin lasten kanssa. Pitääkin keksiä kaikkea kivaa puuhaa päiviksi :)

Mielelläni kuulisin postausideoita teiltä! Mistä haluatte lukea?