Helsingin reissu

Viime maanantaina me lähdettiin pienelle visiitille Helsinkiin, Rasmuksen lastenklinikan käyntiä varten. Saatiin siskoni Satu mukaan ja se olikin ihan mahtavaa, sillä yksin Rassen kanssa reissaaminen on paljon hankalampaa, sekä ehdottomasti tylsempää. Yövyttiin pari yötä Helsingin keskustassa sijaitsevassa mukavassa hotellissa.

Tiistai aamuna koitti Rasmuksen sydämen ultra, joka meni huomattavasti helpommin kuin aiemmin. Ennen tutkimusta Rasmukselle annettiin lääkettä, jotain samaa mitä annetaan ennen nukutusta. Rassesta tuli todella rauhallinen, eikä hän jaksanut edes kannatella niskaansa. Minun pieni raukka <3

Ultrassa selvisi se, mitä pelkäsinkin. Rasmuksen sydämen tilanne on huonontunut, mutta todennäköisesti leikkausta ei tarvii vielä vuoteen tai pariinkaan tehdä, sillä tämä juttu etenee niin hitaasti. Toivonkin todella paljon, että leikkaukseen olisi vielä pitkä aika, jotta Rasmus olisi silloin mahdollisimman iso ja vahva. Vaikka tilanne harmittaa ja huolettaa tosi paljon, ei auta kuin toivoa parasta ja pysyä positiivisena. Sanoinkin tänään ystävälleni, etten olisi ikinä uskonut pysyväni näin positiivisena kaikissa vastoinkäymisissä, mutta selvästi elämä opettaa. Tiedän, että minun pitää pysyä vahvava Rasmuksen takia.

Sairaalassa käynnin jälkeen käväistiin hotellilla ja jatkettiin matkaa kaupungille. Etsittiin ruokapaikka, syötiin ja shoppailtiin. Rahatilanne ei sallinut läheskään kaikkea, mitä olisin halunnut ostaa, mutta pari kivaa juttua ostin kumminkin. Näin myös ystävääni Ellaa samalla, niin harvoin nykyään tulee nähtyä, kun hän siellä asti asuu. Olikin kiva vaihtaa kuulumisia ja viettää vähän aikaa, vaikkakin väsymys alkoi iltapäivästä olla jo melkoinen. Illalla palattiin hotellille ja aika nopeasti tulikin uni. Keskiviikkona palattiin kotiin ja vaikka hotellissa oleskelu on aika luksusta, on kotiin aina ihana palata. :)

Rasmuksen talvivaatteet

Viimeisenä parina päivänä Rasmuksella on ollut päällään toppahaalari, joten ajattelin, että talvivaatepostaus olisi nyt ajankohtainen. Toppahaalareita sun muita hankkiessa täytyikin alkaa miettimään kaikkia niitä eri ominaisuuksia ensimmäisen kerran, sillä viime talvena Rasmus vain köllötteli rattaissa lämpöpussin sisällä.

musta haalari - Mini Rodini     sininen haalari - Molo Kids

takki - Lindex

Halusin Rasmukselle ehdottomasti panda-haalarin talveksi, se kun on niin söpö. Olisin halunnut sellaisen jo viime talveksi, mutta silloin ei niitä mistään löytynyt, eikä pieninkään koko olisi sopinut Rasmukselle. Niihin aikoihin hän oli vielä niin pieni kirppu. Molo Kidsin haalarin taas ostin netistä käytettynä, vaikkakin kunto on kuin uusi. Väri haalarissa on tosi jännä, sillä jossain valossa se näyttää ihan liilalta ja jossain valossa se on taas ihan ilmiselvä sininen. Talveksi Rasmuksella on haalareiden lisäksi yksi takki, jota ei tosin voi pitää kuin plussakeleillä kauppatakkina. Se ei meinaan kovin lämpöinen tunnu olevan. Uutta takkia en kuitenkaan lähde ostamaan, sillä uskon, että näillä tamineilla pärjää ihan loistavasti koko talven. Kaupassa käydään sitten haalari päällä pakkasilla.

vasen lakki - H&M    oikea lakki - Fredrikson

Talvihattuja ja -rukkasia on parit ja uskon niiden riittävän. Näiden lisäksi on tietysti kypärämyssyä ja ohkaisempia pipoja ja lapasia. Värit näissä ovat melko tylsiä, mutta sopivatpahan ainakin molempiin haalareihin sitten oikein hyvin. H&M:n pipo ei varmasti koko talvea mene, joten voi olla, että yksi pipo pitää vielä hankkia, mutta vielä pärjätään näin. 

"uggit" - H&M     Kuomat - kirpparilta

Kenkiä löytyy parit, joista etenkin kuomia on tullut käytettyä jo monet kerrat. Näillä näkymin Rasmus ei vielä talvellakaan kävele, mutta jos kävelee, niin pitää kenkävarastojakin täydentää. En jaksanut ottaa stressiä talvivaatetuksesta. Uskon kuitenkin, että näillä pärjätään. Perus villahaalarit ja sen sellaisetkin Rasmukselta jo löytyy, joten en edes keksi, mitä muuta sitä voisikaan vielä tarvita. Omat talvikamppeet ei olekaan näin hyvällä mallilla, mutta pääasia on, että Rasmus pysyy varmasti lämpöisenä koko talven. :)

#Shopaholic

Flunssa on täällä taas. Rasmus alkoi muutama päivä sitten rohisemaan ja nenä on vuotanut ihan kunnolla. Tällä kertaa asiaa helpottaa huomattavasti se, että hän on oppinut niistämään. Päivittäin olen kuitenkin käyttänyt Rasmusta suihkussa höyryhengittämässä ja antanut Ventolinea, mikä on auttanut tähän mennessä ainakin hyvin. Pystyasennossa hän on ihan kunnossa, mutta nukkuminen tuottaa vaikeuksia, sillä maatessa yskiminen oikeastaan vasta alkaa kunnolla. Sängynpäädyn nostaminen ei ole vaihtoehto, sillä Rasmus seilaa sängyssään niin, että todennäköisesti hän jäisi nukkumaan juuri pää alaspäin.. Kuumetta ei onneksi ole ollut, eikä toivottavasti tule olemaankaan, mutta peruin kuitenkin eilisen rokotusajan, sillä haluan Rasmuksen olevan täysin terve, kun hän ne saa. Ei auta kuin toivoa, että tämä flunssa menisi nopeasti ohi, sillä maanantaina on se lähtö Helsinkiin lastenklinikalle. 

Eilen kävin keskustassa moikkaamassa siskoani Satua ja hänen ystäväänsä. Tarkoituksena oli samalla viedä yhdet kengät suutarille, sekä ostaa ripsiväri, mutta kuinkas ollakaan, se ei siihen jäänyt. Oli tosi hauskaa viettää aikaa hauskassa seurassa ja kierrellä kaupoissa, ihan ajan kanssa. Ostoksia kertyi siis ihan hyvin taas, mutta rahallisesti ei onneksi tullut hirveän kalliiksi tuo reissu.

Lindexillä pyörähdettyä, en vain voinut ohittaa lastenvaateosastoa ostamatta mitään. Siellä on kyllä mielestäni ihan supersöpöjä lastenvaatteita, hyvään hintaan. Nuo raidalliset panda-pöksyt ja kaksi paidoista oli vieläpä alennuksessa puoleen hintaan ja sen lisäksi Lindexin kortilla sai siitäkin vielä -20% hinnasta pois. Kaiken kaikkiaan nuo neljä vaatetta maksoivat yhteensä jotain kolmekymppiä.

Itselle ostin muutaman meikin, jotka tulivat ihan tarpeeseen. Sen lisäksi tuli ostettua pipo (taas kerran) ja "nahkaiset" lenggingsit. En olisi itselleni osannut moisia kuvitella, kun ajattelin, ettei ne kuitenkaan sovi, mutta siskoni yllyttämänä ne kuitenkin ostin ja onhan ne ihanat. Parhaalta ne näyttävät jonkun pitkän neulepaidan kanssa, joita onneksi pari kappaletta omasta vaatekaapistani jo löytyy. Kävin vielä ostamassa pari uutta napakorua, sillä edelliset ovat kaikki menettäneet värinsä. Kyllä tuollaiset pikkujututkin piristää vain niin paljon. Oikeasti tarkoitus oli shoppailla vasta, kun sinne Helsinkiin päästään, mutta jospa nyt siellä jättäisi sitten ostokset vähemmälle, 

 

Satu halusi myös ostaa Rasmukselle pari uutta juttua ja niin Rasse sai söpöt kengät talveksi ja ihanan pipon. Tuossa pipossa on ohut fleecevuori sisällä, joten se onkin oikein loistava pipo näille keleille. Tässä vielä kuva, miten #cooldude Rasmus onkin se päässään :D.

Rasmuksen vointi

Lähiaikoina meillä on ollut harvinaisen paljon sairaalassa käyntejä. Ollaan tällä viikolla oltu jo silmälääkärissä, lastentautien polilla ja sen lisäksi vielä nähty fyssaria ja näönkäytönohjaajaa. Joka päivälle on siis oikeastaan ollut jotain tapaamisia. Rasmus on ihan käsittämättömän reipas pikkupoika, eikä ole moksiskaan siitä, että jatkuvasti häntä joutuu riepottelemaan johonkin päin. Tietysti näinhän asiat ovat aina olleet hänen kohdallaan, mutta siltikin. 

Silmälääkärissä ei mitään uutta selvinnyt ja lääkäri oli sitä mieltä, että ne silmät olisi hyvä tutkia nukutuksessa Kuopiossa. Ärsyttää vain, kun tietää, ettei se mihinkään auta, vaan antaa vain vähän lisätietoa silmien tilanteesta. Sen takia olenkin tähän asti ollut niin vastaan sitä nukuttamista, koska tuntuu typerältä tehdä niin iso juttu, kun ei tilannetta voi mitenkään korjata. Nukutus pelottaa minua niin valtavasti jostain syystä. 

Toissapäivänä taas lastentautien poliklinikalla tehtiin sellainen rasitus Rasmukselle, jossa testataan stressihormonin tasoa. Rasmus oli niin raukkana, kun hänelle pistettiin piikki päähän ja pidettiin tiukasti kiinni. Tuollaisissa tilanteissa seuraan vain hiljaa vierestä. Tekeehän se pahaa, mutta toimenpiteen loputtua otan Rassen aina kiireesti syliin ja lohdutan. En halua, että Rasmus yhdistää minua mitenkään noin inhottavaan juttuun. Rasituksen jälkeen lähdettiin munuaisten ultraan ja tällä kertaa uutiset olivat mielestäni hyvinkin huolestuttavia. Munuaisista etsitään kasvaimia, enkä nyt oikein tiedä mitä sieltä löytyi. Aiemmin Rasmuksella on ollut pari kystaa toisessa munuaisessa, jotka siis ovat vaarattomia, mutta tällä kertaa sieltä löytyi jopa kuusi epämääräistä juttua. Maanantaina selviää vasta, mikä on kyseessä, mutta ultraava lääkäri sanoi, ettei pidä huolestua liikaa, muttei osannut sanoa myöskään, että onko kyseessä ihan vain vaarattomia juttuja. Tällä hetkellä olo on kuitenkin todella huolestunut. En halua, että pikkuisellani on mitään hätää! <3 

Näiden juttujen lisäksi Rasmuksella on vielä tässä kuussa aika Helsingin lastenklinikalle sydänultraan. Aiemmin ultra tehtiin kesällä, eikä sieltä mitään kummallista näkynyt, mutta verikokeissa joku arvo näytti olevan reilusti koholla, mikä voi viitata sydämeen. Seuraava sydämen ultra piti olla vasta keskellä talvea, mutta tämän takia olemme menossa sinne jo näinkin pian. En pysty edes sanoin kuvailemaan, miten pahalta tuntuu, että pieni viaton ihminen joutuu kärsimään tällaisesta. Tekisin ihan mitä vain, jos voisin nuo Rasmuksen jutut siirtää vaikka itseeni, jotta hän voisi vain voida hyvin. Tässä ei kuitenkaan auta kuin pysyä positiivisena ja toivoa, että huoli olisi turhaa, mutta samalla mielessä kokoajan käy, että mitä jos niin ei olekaan. Tiedän kuitenkin, että Rasmus on supervahva pieni poika, joka kyllä selviää kaikesta! <3

Kotiäitinä olemisesta

Ajattelin kirjoittaa kotiäitinä olemisesta, sillä se on pyörinyt pitkään mielessäni. Rasmus on tällä hetkellä vuoden ja seitsemän kuukautta ja koko sen ajan olenkin häntä kotona hoitanut. Näillä näkymin tarkoitus olisi palata koulun penkille ensi syksynä, joten kotona olemista tulee jatkumaan ainakin noin 10 kuukautta.

Raskaana ollessani päätin, että Rasmuksen kanssa kotona aion olla sinne kolmeen vuoteen asti, mikäli se vain on mahdollista. Ja olisihan se, mutta viime kuukausina on monesti mielessä pyörinyt, että kaipaisin jotain muutakin. Kyllä meillä riittää kotona tekemistä ja sen lisäksi on paljon vielä sairaalakäyntejä ja sen semmoisia, mutta eniten kaipaan nimenomaan sitä aikuisten seuraa. Vaikka meillä hirveästi käykin kavereita, on se eri juttu kumminkin, kun kaikki muut ovat päivät töissä ja koulussa.

Ajankohtana ensi syksy on mielestäni loistava sen takia, että Rasmus on siinä vaiheessa jo kaksi ja puolivuotias ja varmasti hyvää tekee hänellekin päästä muiden lasten kanssa olemaan. Uskon myös, että päiväkodissa on niin paljon enemmän tekemistä Rasselle, kuin meillä täällä kotona. Sen lisäksi haluan vihdoin saada itselleni ammatin, sehän nyt on selvä. Siitä sitten työelämään, toivottavasti mieleiseensä työhön, jonka jälkeen rahallisesti elämä helpottuu. Haluan pystyä tarjoamaan Rasselle kaiken mitä hän tarvitsee, miettimättä jokaista penniä.

Moni asia on kuitenkin vielä ihan auki, sillä pitää käydä keskusteluja muunmuassa henkilökohtaisesta avustajasta Rasmukselle, sekä muita käytännön juttuja. Tänään meillä kävi näönkäytönohjaaja ja hänen kanssaan puhuttiinkin paljon tulevaisuudesta. Tässä meidän kodin lähellä onkin päiväkoti, jossa on aiemminkin ollut näkövammaisia lapsia, mikä on mielestäni ihan huippujuttu. Yksi stressin aihe vähemmän, kun päikystä löytyy kokemusta, eikä Rasmuksen tilanne ole ihan uusi juttu hoitajillekkaan.

Sokeat lapset aloittavat koulun jo viiden vanhana, joten onhan se hyvä ehtiä totuttelemaan olemista muiden ihmisten kanssa, ilman äitiä. Tässä kirjoittaessa tajusinkin, etten näe mitään huonoa ensi syksyn suunnitelmissa. Fysioterapiakin onnistuu päiväkodissa yhtä hyvin. Ainut miinuspuoli on ehkä se, että sairaalakäyntejä tulee varmasti olemaan paljon myös silloin, mutta uskon, että tilanteemme ymmärretään joka paikassa hyvin, eikä poissaoloista niiden takia tule ongelmia.

Kuvituksena Rasmuksen päivän asu:

pipo ja housut - Mini Rodini
takki - Lindex
body - H&M
kengät - Zara

Milloin teidän mielestä on hyvä aika aloittaa päiväkoti? Miksi?

Syksyn fiilistelyä

Syksy on ihan mahtavaa aikaa! Ennen olin ihan satavarma siitä, että kesä on juuri se lemppari vuodenaika, mutta nykyään syksy ja kevät ovat jostain syystä menneet sen ohi. Kuinka ihanaa onkaan mennä ulos kirpsakkaan ilmaan ja tuntea miten se oikeasti on raikasta. Me ollaankin nyt monena päivänä Rasmuksen kanssa käyty ihan vain kävelyllä tai poikettu viereiseen leikkipuistoon. Tänään oli tarkoitus mennä molempiin, mutta vähän aikaa käveltyä, Rasmus olikin jo unessa. Ja leikkipuistoon ei ennen lenkkiä voi Rassen kanssa mennä, sillä hän rakastaa keinumista niin paljon, että sieltä pois lähdettäessä on edessä kunnon sirkus.

Ulos sai tänäänkin pukea jo kunnolla vaatetta päälle, että tarkeni. Rasmuksella oli tuon välikausihaalarin lisäksi vain sisävaatteet, mutta tennarit ja sen sellaiset ovat vaihtuneet jo talvikenkiin. En tiedä pitääkö kukaan muu vielä talvikenkiä lapsillaan, mutta ne ainakin suojaavat nilkatkin kunnolla ja ulkoilun jälkeen Rasmuksella on lämpöiset jalat. Joten Rasmuksen kohdalla tällaisilla keleillä talvikengät ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Ohuet lapasetkin ovat vaihtuneet vuorellisiin välikausirukkasiin. Kuinka vaikeaa voikaan olla laittaa peukalo paikoilleen!?!

Ulkoilun lisäksi syksy näkyy meillä kotonakin, sillä kynttilät palavat illat pitkät ja villasukat löytävät jalkoihin joka päivä. Rasmus ei taas välitä sukista ollenkaan ja aina, kun silmä välttää, ne lähtevätkin jalasta. Niitä siis puetaan kymmeniä kertoja päivässä takaisin jalkaan. Sukkahousut ovat vielä huonompi vaihtoehto, sillä niitä Rasmus yrittää sukkien tavoin vetää pois jaloistaan ja hermostuu joka kerta, kun ne eivät lähde. Lopputulos on siis vain hermoissaan oleva lapsi, jonka sukkahousut ovat aivan miten sattuu. Vaikkei kaikkia "ongelmatilanteita" voi tai pidäkään välttää, niin on se vain helpompi joissain asioissa mennä sieltä mistä aita on matalin.

Syksy on meillä suurimmaksi osaksi kotona olemisen aikaa ja paljon me ollaankin Rasmuksen kanssa täällä kotosalla viihdytty. Nöpökin oli muutaman päivän meidän seurana taas ja siitä oli paljon iloa Rasselle. Sen lisäksi kavereita on onneksi käynyt monta kertaa viikossa, mutta on sitä paljon tullut oltua myös ihan kahdestaan. Rasse on keinunut keinuhevosellaan viime vuorokausien aikana tuntitolkulla, enkä voi muuta kuin hymyillä, kun toinen niin onneissaan "kiikkaa". Kaikkia pikkujuttujakin on tässä päivien mittaan tullut hoidettua alta pois, jotenka tämänkin loppupäivän saa vain rentoutua, ihanaa!

Onko siellä muita syysintoilijoita? :)