Syksyn fiilistelyä

Syksy on ihan mahtavaa aikaa! Ennen olin ihan satavarma siitä, että kesä on juuri se lemppari vuodenaika, mutta nykyään syksy ja kevät ovat jostain syystä menneet sen ohi. Kuinka ihanaa onkaan mennä ulos kirpsakkaan ilmaan ja tuntea miten se oikeasti on raikasta. Me ollaankin nyt monena päivänä Rasmuksen kanssa käyty ihan vain kävelyllä tai poikettu viereiseen leikkipuistoon. Tänään oli tarkoitus mennä molempiin, mutta vähän aikaa käveltyä, Rasmus olikin jo unessa. Ja leikkipuistoon ei ennen lenkkiä voi Rassen kanssa mennä, sillä hän rakastaa keinumista niin paljon, että sieltä pois lähdettäessä on edessä kunnon sirkus.

Ulos sai tänäänkin pukea jo kunnolla vaatetta päälle, että tarkeni. Rasmuksella oli tuon välikausihaalarin lisäksi vain sisävaatteet, mutta tennarit ja sen sellaiset ovat vaihtuneet jo talvikenkiin. En tiedä pitääkö kukaan muu vielä talvikenkiä lapsillaan, mutta ne ainakin suojaavat nilkatkin kunnolla ja ulkoilun jälkeen Rasmuksella on lämpöiset jalat. Joten Rasmuksen kohdalla tällaisilla keleillä talvikengät ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Ohuet lapasetkin ovat vaihtuneet vuorellisiin välikausirukkasiin. Kuinka vaikeaa voikaan olla laittaa peukalo paikoilleen!?!

Ulkoilun lisäksi syksy näkyy meillä kotonakin, sillä kynttilät palavat illat pitkät ja villasukat löytävät jalkoihin joka päivä. Rasmus ei taas välitä sukista ollenkaan ja aina, kun silmä välttää, ne lähtevätkin jalasta. Niitä siis puetaan kymmeniä kertoja päivässä takaisin jalkaan. Sukkahousut ovat vielä huonompi vaihtoehto, sillä niitä Rasmus yrittää sukkien tavoin vetää pois jaloistaan ja hermostuu joka kerta, kun ne eivät lähde. Lopputulos on siis vain hermoissaan oleva lapsi, jonka sukkahousut ovat aivan miten sattuu. Vaikkei kaikkia "ongelmatilanteita" voi tai pidäkään välttää, niin on se vain helpompi joissain asioissa mennä sieltä mistä aita on matalin.

Syksy on meillä suurimmaksi osaksi kotona olemisen aikaa ja paljon me ollaankin Rasmuksen kanssa täällä kotosalla viihdytty. Nöpökin oli muutaman päivän meidän seurana taas ja siitä oli paljon iloa Rasselle. Sen lisäksi kavereita on onneksi käynyt monta kertaa viikossa, mutta on sitä paljon tullut oltua myös ihan kahdestaan. Rasse on keinunut keinuhevosellaan viime vuorokausien aikana tuntitolkulla, enkä voi muuta kuin hymyillä, kun toinen niin onneissaan "kiikkaa". Kaikkia pikkujuttujakin on tässä päivien mittaan tullut hoidettua alta pois, jotenka tämänkin loppupäivän saa vain rentoutua, ihanaa!

Onko siellä muita syysintoilijoita? :)