Kotiäitinä olemisesta

Ajattelin kirjoittaa kotiäitinä olemisesta, sillä se on pyörinyt pitkään mielessäni. Rasmus on tällä hetkellä vuoden ja seitsemän kuukautta ja koko sen ajan olenkin häntä kotona hoitanut. Näillä näkymin tarkoitus olisi palata koulun penkille ensi syksynä, joten kotona olemista tulee jatkumaan ainakin noin 10 kuukautta.

Raskaana ollessani päätin, että Rasmuksen kanssa kotona aion olla sinne kolmeen vuoteen asti, mikäli se vain on mahdollista. Ja olisihan se, mutta viime kuukausina on monesti mielessä pyörinyt, että kaipaisin jotain muutakin. Kyllä meillä riittää kotona tekemistä ja sen lisäksi on paljon vielä sairaalakäyntejä ja sen semmoisia, mutta eniten kaipaan nimenomaan sitä aikuisten seuraa. Vaikka meillä hirveästi käykin kavereita, on se eri juttu kumminkin, kun kaikki muut ovat päivät töissä ja koulussa.

Ajankohtana ensi syksy on mielestäni loistava sen takia, että Rasmus on siinä vaiheessa jo kaksi ja puolivuotias ja varmasti hyvää tekee hänellekin päästä muiden lasten kanssa olemaan. Uskon myös, että päiväkodissa on niin paljon enemmän tekemistä Rasselle, kuin meillä täällä kotona. Sen lisäksi haluan vihdoin saada itselleni ammatin, sehän nyt on selvä. Siitä sitten työelämään, toivottavasti mieleiseensä työhön, jonka jälkeen rahallisesti elämä helpottuu. Haluan pystyä tarjoamaan Rasselle kaiken mitä hän tarvitsee, miettimättä jokaista penniä.

Moni asia on kuitenkin vielä ihan auki, sillä pitää käydä keskusteluja muunmuassa henkilökohtaisesta avustajasta Rasmukselle, sekä muita käytännön juttuja. Tänään meillä kävi näönkäytönohjaaja ja hänen kanssaan puhuttiinkin paljon tulevaisuudesta. Tässä meidän kodin lähellä onkin päiväkoti, jossa on aiemminkin ollut näkövammaisia lapsia, mikä on mielestäni ihan huippujuttu. Yksi stressin aihe vähemmän, kun päikystä löytyy kokemusta, eikä Rasmuksen tilanne ole ihan uusi juttu hoitajillekkaan.

Sokeat lapset aloittavat koulun jo viiden vanhana, joten onhan se hyvä ehtiä totuttelemaan olemista muiden ihmisten kanssa, ilman äitiä. Tässä kirjoittaessa tajusinkin, etten näe mitään huonoa ensi syksyn suunnitelmissa. Fysioterapiakin onnistuu päiväkodissa yhtä hyvin. Ainut miinuspuoli on ehkä se, että sairaalakäyntejä tulee varmasti olemaan paljon myös silloin, mutta uskon, että tilanteemme ymmärretään joka paikassa hyvin, eikä poissaoloista niiden takia tule ongelmia.

Kuvituksena Rasmuksen päivän asu:

pipo ja housut - Mini Rodini
takki - Lindex
body - H&M
kengät - Zara

Milloin teidän mielestä on hyvä aika aloittaa päiväkoti? Miksi?