Ihana kesäpäivä

Ensimmäisen kerran tämän kesän aikana on tuntunut siltä, että on oikeasti kesä. Tänään meinaan täällä Jyväskylässä ainakin on superlämmin. Aamupäivästä lähdettiin kävelemään kaupungille, kun sovin siskoni kanssa treffit sinne ja heti ovesta ulos astuessa saikin heittää pitkähihaisen paidan rattaiden koriin. Rasmuksellekin olin laittanut hupparin päälle, mutta siitäkin luovuttiin heti alkuunsa. Meiltä keskustaan ei oikeasti ole mikään pitkä matka, mutta kylmemmillä ilmoilla ja sateella on aina tullut valituksi auto. Nyt kun sää oli niin nätti, niin päätin kävellä. Rasmuksestakin huomasi, miten hän oikeasti nautti lämpösestä ilmasta. Kokoajan rattaissa istuskellessa hän oli yhtä hymyä ja puhua pulputti tauotta. Tai no ei sitä nyt puheeksi ehkä voi kutsua, mutta äänteli kumminkin iloisesti.

Kaupungilta oli tarkoitus ostella Rasselle päiväkotiin kampetta. Kuravaatteita ja perusvaatetta. Kyllä, tuo pikkumies aloittaa päiväkotiuransa nyt syksyllä. Siitä teen sitten erillistä postausta. Muuten taitaa kaikki olla nyt ostettu, mutta tossut ja reppu puuttuu. Onneksi tässä ei mitään hätää ole, sillä elokuussa lähdetään vasta tutustumaan päikkyyn ja varmaankin siinä elokuun loppupuolella alkaa sitten viralliset hoitopäivätkin.

Takaisin päin kävellessä pysähdyttiin sataman kohdalla ostamaan pikkumiehelle jätski. Yritän nyt jotenkin saada omaa jatkuvaa herkuttelua kuriin, joten itselleni jätin jäätelön ostamatta. Tarkoitus olisi, ettei viikolla tulisi syötyä hirveästä herkkuja. Mielellään ei yhtään. Viikonloput on sitten asia erikseen, sillä kaikesta en pysty, enkä edes halua luopua. Karkit ja muut makeat ovat vain niin hyviä!

Istuskeltiin satamassa kaikessa rauhassa, auringosta nauttien. Rasmus herkutteli jäätelöllä ja kuunteli tarkasti laineiden liplatusta. Sorsiakin oli kokoontunut paistattelemaan päivää ja onneksi ne välillä vähän jopa "raakkuivat", niin tajusi tuo pikkuinenkin niiden paikallaolon. Kun jätski oli syöty, Rasmus sai hieman jalotella ja hienosti käppäilikin äidin kädestä kiinni pitäen. Sitten jatkoimme matkaa kotiin ja Rasmus nukahti rattaisiin. En voi muuta sanoa kuin että oli aivan ihana päivä. Tälläisiä säitä lisää, kiitos!

Rassen päivän asu nro 6

Tänään me ei poistuta kotoa yhtään mihinkään, joten päivän asu on sellainen, mitä nyt päälle tuli ensimmäiseksi Rasselle valkkailtua. Ei tarvinnut miettiä säätä tai mitään muutakaan sellaista. Rasmuksella on vaiheita milloin mikäkin vaatekappale ärsyttää. Tällä hetkellä niitä onkin melkoinen lista. Nyt siis Rassella on menossa "vihaan kenkiä-sukkia-hattuja-housuja"-vaihe, eikä se ole mukavaa. Kotona annan näille periksi, mutta jonnekin lähtiessä Rasmuksen mielipidettä ei kuunnella. Eihän hän ymmärrä, ettei tuolla ensinnäkään tarkene paljain varpain, eikä julkisilla paikoilla ole tapana kulkea ilman housuja. Tämä housujen vihaus ei kuitenkaan koske shortseja, joten niitä on nyt ollut Rasmuksen päällä monenakin päivänä kotona.

Mua muuten ärsyttää tosi paljon se, ettei Rasmuksen koossa (74 tai 80) tahdo löytyä perus trikoopaitoja juuri ollenkaan! Tai onhan niitä sinänsä vaikka minkälaisia, mutta ei tuollaisia peruspaitoja, jotka ovat ns. napakkaa trikoota. En tykkää niistä toisenlaisista matskuista, kun ne eivät Rassen päälle tahdo istua ja muutenkin lörpähtävät ihan muodottomiksi hetken käytön jälkeen. Tämä pallokuvioinen paita on Lindexiltä ja samaa matskua siellä oli vain tuota ja vaaleanpunapalloista paitaa, jota en Rasmukselle halua. Tuon pallopaidan lisäksi olen löytänyt valkoisen paidan H&M:ltä, mutta siihen ne jää. Ja joka ikinen kerta olen kaikissa vaatekaupoissa etsinyt niitä! Jos joku siis sattuu tietämään mistä sellaisia perustrikoopaitoja (74-80cm) löytää niin kerro ihmeessä! Eihän tämä maailmaa kaada, mutta ärsyttää vain. Luulisi ettei olisi vaikea löytää vaikka ihan vaan yksivärisiä perustrikoopaitoja, mutta näköjään on.

Mitäs pidätte asusta? Ja hei, onko jotain postaustoiveita? Mielelläni niitä kuuntelen ja tekisin :).

Tuparijuttuja ja ylpeä äiti

Ajattelin pikaisesti tulla kirjottelemaan vähän kuulumisia, kun Rasmus on päikkäreillä. Meidän oli tarkoitus lähteä kipaisemaan kahvilassa ja kaupassa, mutta Rasse päätti toisin ja meni nukahtamaan. Mennään sitten, kun poitsu herää. Se onkin parempi idea, kuin väsyneen lapsen kanssa meneminen. Ne kiukuttelut.. 

Meillä on tänään (ja huomenna) pienimuotoiset tuparikahvittelut ja eilen leivottiinkin mieheni kanssa sitä varten pätkis-kakku. Se on ainut kakku, minkä osaan (jotenkuten) tehdä, mutta mitä parhaimman makuinen! Mutta kun kaksi ihan leivontataidotonta ihmistä alkaa yhdessä kakun tekoon, siinä vain hermot kiristyy. Kumpikaan ei oikein tiennyt mitä piti tehdä ja se aiheuttikin melkein riidan, haha. Kakku on yön yli ollut hyytymässä jääkaapissa ja onnistumisesta ei siis ole mitään takeita. Ainakin ihan hyvältä se näyttää :D. 

Koska kakun tekemisessä oli jo ihan tarpeeksi haastetta, haen muut tarjottavat sitten kahvilasta. Muutenkin tekemistä tänään riittää ilman mitään leipomisia. Pitäisi siivoilla, silittää makkarin verhot ja laittaa ikkunaan, meikkailla, käydä hakemassa sitä tarjottavaa ja vielä hoitaa Rasmusta siinä sivussa, niin pakostihan tässä kiire tulee. Tietty tälläkin hetkellä voisin tehdä jotain järkevämpää (esim. siivota), mutta mielummin tulin nyt kirjoittelemaan tätä postausta. Sitäpaitsi kiireessä olen paljon tehokkaampi! Siivoaminen sujuu paaaljon nopeampaa, kun tietää vieraiden saapuvan hetkenä minä hyvänsä.

Viimeiset pari päivää ovat olleet aika mukavia, sillä Rasmus on vihdoin yli kuukauden tauon jälkeen alkanut kävelemään kärryn kanssa. Eilenkin tuo poitsu ravasi olkkari-eteinen väliä kymmeniä kertoja, aivan innoissaan. Vaikka fyssari sanoi, ettei se taito mihinkään ollut kadonnut, niin alkoi jo usko loppumaan, kun ei Rassea saanut kävelemään millään pitkään aikaan. Nyt olenkin superonnellinen, että tuo poika taas näytti miten sitä kävellään. Täällä on siis tälläkin hetkellä äiti tosi ylpeä pojastaan. 

Nyt pitääkin tosissaan alkaa toimimaan ja laittamaan tätä kämppää kuntoon. Pakko oli vain välissä tulla kehumaan Rassea ja kertomaan vähän muitakin kuulumisia :).

Juhannus 2015

Meillä oli tosi hauska juhannus. Torstaina vietiin Rasmus mieheni vanhemmille yökylään ja kutsuimme kavereita meille viettämään iltaa. Ilta oli hauska ja päätettiin jatkaa baariin asti. Nykyään olen ollut vain niin väsynyt illalla, etten ole varmaan mitään parasta seuraa illanvietoissa :D. Rytmi vain on sellainen, että jo puolen yön aikaan olen ihan valmis nukkumaan. Kotiin palattiin kuitenkin vasta kolmen aikaan ja onneksi aamulla sai sitten nukkua pitkään. Rasmusta lähdettiin hakemaan iltapäivällä ja ajettiinkin siitä suoraan äitini luokse.

Perjantai ja lauantaiaamu vietettiin äitini luona. Tosin minun, mieheni ja Rasmuksen lisäksi siellä oli vain yksi siskoni. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä meillä oli oikein kiva niinkin. Grillattiin hyvät ruoat ja tuntuu, että vieläkin on siitä syömisestä ähky! Grillailun jälkeen lämmitettiin palju ja illalla Rasmuksen alettua nukkumaan oleskeltiin siellä. En koskaan aiemmin olekaan ollut paljussa, vaikka äidilläni sellainen on ollut jo parisen vuotta. En tiedä miksi, se nimittäin oli tosi kivaa! Varmaan vielä kivempaa talven pakkasilla! Pitääkin talvella käydä uudestaan.

Iltaa jatkettiin katsomalla yhtä lempparisarjaani, nimeltään Orange is the new black. Kaikki tuntuu tykkäävän siitä, enkä kyllä ihmettele. Sarjan tullessa (ehkä pari vuotta sitten?), katsoin ensimmäisen kauden, mutta koska en muistanut siitä juuri mitään, eikä mieheni ollut sarjaa aiemmin katsonut, aloitettiin ihan ensimmäisestä jaksosta. Onpahan nyt monen moneksi illaksi tekemistä. Juuri siitä syystä tykkäänkin sarjoista enemmän kuin leffoista, kun ei tarvitse joka ilta miettiä mitä katsoisi.

Lauantaina lähdettiin hyvissä ajoin kotiin, sillä olin unohtanut ottaa lääkkeeni mukaan. Minun pitää ottaa lääke joka aamu suurinpiirtein samaan aikaan. Inhottava unohdus siis. Kotona hengähdettiin hetki ja jatkettiin sitten matkaa mieheni vanhemmille. Siellä taas grillailtiin. Voi hyvänen aika, miten onkaan tullut syötyä viime päivien aikana! Melkein alkaa tulemaan jo grilliruoat korvista ulos. Onko muilla sama tilanne jo nyt?

Illasta palailtiin kotiin ja oltiin ihan rennosti. Rasmuksen mentyä nukkumaan, jatkettiin taas ohjelman katsomista. Tämä sunnuntaipäivä ollaankin oltu vain kotona. Harmi, että juhannukseksi sattui niin huonot säät. Olisin mielelläni viettänyt aikaa enemmän pihalla, ellei olisi satanut kokoajan. Tänään näyttäisi säätiedotus siltä, ettei välttämättä sada, joten voipi olla, että Rasmuksen herättyä päikkäreiltä, suunnataan pihalle. Harmittaa vain, että keskikesän juhla on juhlittu, eikä ainuttakaan hellepäivää ole ollut. Tai edes lähelle sitä! Toivottavasti säät tästä pian paranisi ja loppukesä olisi ihanan lämmin. 

Kuvia juhannuksesta tuli otettua harmittavan vähän, mutta ei voi mitään.. Miten teillä meni juhannus? Mitä teitte? 

Uuden kodin olohuone

Meidän kodissa lempparihuoneeni on ehdottomasti olohuone. Siitä saatiin jotenkin tosi meidän näköinen ja olohuoneessa me myös vietetään aikaa eniten. Alunperin puhuin, että haluan uuden maton ja sen sainkin. Olen ihan supertyytyväinen siihen! Mutta sen lisäksi huomattiin, että uudessa asunnossa huoneet ovat paljon korkeampia ja näinollen verhot jäivät liian lyhyiksi. Käytiin valitsemassa mieleinen kangas ja teetettiin niistä sitten sopivan kokoiset verhot. Tykkään niistäkin! Ja ihan kun siinä ei olisi ollut tarpeeksi rahanmenoa, niin päätin haluta uudet sohvatyynytkin. Ne tuli tilattua H&M:ltä ja nyt en voi kuin ihastella huonetta. Ei tämä varmasti kaikkien mieleen ole, mutta juuri täydellinen meille. 

Niinkuin olen aiemminkin kertonut, niin meidän koti on todella avara. Eteinen, keittiö ja olohuone ovat yhtä isoa tilaa. Ikkunat ovat myös isot, mikä tuo välillä jopa liikaa aurinkoa kotiin. Siksi normiverhojen lisäksi hommasimme bambuverhot estämään enimmän auringonpaisteen. Eipä sillä, että sitä aurinkoa pitkään aikaan olisi edes näkynyt.. 

Sisustuksessa tykkään siitä, että tavaroita on, mutta ei liikaa. Jos niitä taas on liian vähän, on se jotenkin kolkkoa. Joillain on joku tietty sisustustyyli, mitä noudattaa täysin, mutta itse pidän niin monesta eri tyylistä, etten tiedä mitä oikein haluaisin sitten lopulta. En edes tiedä mihinkä kategoriaan kotimme sisustus kuuluu, mutta eipä sillä kait niin väliä. Pääasia on, että on itse tyytyväinen ja sitä ehdottomasti olen! Mitäs pidätte? :)

Rassen päivän asu nro 5

Yhtenä sateisena päivänä lähdettiin kyläilemään ja Rasmuksella oli päällään tälläinen asu. Omaan silmään asu oli tosi kiva, mutta kovin käytännöllinen se ei ollut. Farkut, kun eivät olleet mitään joustavaa matskua, oli Rassen hankala liikkua niissä. Sen lisäksi ne olivat leveydeltään liian isot, eivätkä tahtoneet pysyä päällä. Rassella pitäisikin olla vyö melkeinpä jokaisissa farkuissa, sillä ne ovat aina mitoitettu pyöreämmille lapsille sopiviksi. Mutta mitäs pidätte asusta? :)

Neule ja Farkut - Zara

Sukat - Kappahl

Takki - Polarn O. Pyret

Pipo - Mini Rodini

Kumpparit - H&M

Pienimmän siskon rippijuhlat

Muistan, kun viime vuonna kirjottelin pikkusiskoni rippijuhlista ja totesin, kuinka aika menee nopeasti. Silloin ajattelin, että onneksi on vielä pikku-Annan juhlat edessä. No niin nekin vaan on nyt juhlittu. Anna on nuorin meistä viidestä sisaruksesta ja onkin ollut aina perheen vauva. On vaikea käsittää, että nyt hänkin pääsi ripille (sanotaanko se noin?), eikä olekaan mikään vauva. Annalla oli ihanat juhlat, vaikka alun lämpönen ja aurinkoinen sää muuttuikin vesisateeksi.

Tälläiset perhejuhlat on siitä kivoja, että pääsee näkemään sukulaisia, joita ei muuten hirveästi ole tullut nähtyä. Meillä on iso suku, eikä mitenkään kaikki voi aina olla paikalla. Sen lisäksi kaikki asuvat niin ympäri Suomea, ettei tule kyläiltyä sukulaisten luona, kuten haluaisi. Harmi vain, ettei isosiskoni päässyt mukaan juhlimaan, hän kun asustelee tällä hetkellä Australiassa. Hengessä oltiin mukana sielläkin päin, sillä hän sai whatsappin välityksellä paljon kuvia juhlien aikana.

Niinkuin olenkin joskus kertonut, niin äitini omistaa leipomon, jonka takia tarjottavat aina onkin mitä parhaimmat. Annalle oli yllätyksenä tehty superkiva "Chanelin" kakku. Hauska idea mielestäni. Juhlat olivat kaikin puolin oikein onnistuneet ja kuvia tuli otettua paljon. Koska kuvat kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä niitä pikkupläjäys :).

Oletteko te päässeet joihinkin juhliin tänä kesänä? Meille nämä olivat ekat ja ainoat kesän juhlat. Tänä vuonna kun ei ollut mitään valmistujaisia/lakkiaisia läheisillä.

Uudesta kodista ja vähän muusta

Moikkamoi!

Muutto on tosiaan nyt suoritettu ja kaikki tavarat paikallaan, lukuunottamatta seinille meneviä hyllyjä. Meillä oli aika helppo muutto siinä mielessä, että kaikki oli pakattu valmiiksi laatikoihin muuttopäivänä (yleensä kun siinä vaiheessa pakkailen vielä viimesiä juttuja) ja tavarat kantoi mieheni kavereineen. Rasmus oli ystävälläni hoidossa, mikä oli suuri apu, Kiitos siis siitä Mirka <3. Itse jäin heti ensimmäisen kuorman tuotua uudelle asunnolle purkamaan tavaroita ja näinpä meillä illalla olikin jo kaikki purettu. Muutosta seuraavana päivänä käytiin siivoomassa vielä vanha asunto (kaikista ärsyttävin osa muuttoa) ja loppuilta loikoiltiinkin sohvalla.

Meillä on täällä uudessa kodissa niin korkeat katot ja ikkunat, että vanhat verhot jäi auttamatta liian lyhyiksi. Niimpä eilen suunnistettiin kodin ykköseen valitsemaan kankaat ja siellä ne ompelee meille olkkariin verhot. Se lysti on kuitenkin suhteellisen kallista, joten yritän vielä löytää makkariin ja Rasmuksen huoneeseen valmisverhot jostain. Niissä huoneissa on kuitenkin säleverhot, joten ihan järkyttävä kiire ei niiden suhteen ole. Haluaisin vaan kodin mahdollisimman pian valmiiksi. Jotenkin olen ihan stressaantunut, kun kaikki ei ole täällä ihan valmista, mutta tässä sitä kärsivällisyyttä opetellaan :D.

Kodistamme laitan kuvia sitten, kun kaikki on valmista, mutta pakko sanoa, että uusi koti on IHANA! Tämä on niin avara ja valoisa koti ja oikein simppeli pohjaltaan, mikä helpottaa Rasmuksenkin liikkumista. Rasmus osaakin jo hienosti mennä huoneeseensa ja sieltä olkkariin ja keittiöön. Vielä ei ole hokassut missä meidän makkari on, mutta se ei haittaa yhtään. Saapahan lattialla olevat laturit ainakin olla rauhassa :D.

Tämä on ensimmäinen päivä, jolloin ollaan Rasmuksen kanssa kotona koko päivä. On meinaan saanut juosta paikasta toiseen tärkeiden ja ei-niin-tärkeiden asioiden takia. Tällä hetkellä Rasmus onkin päikkäreillä, joten on hyvin aikaa tulla kirjoittelemaan tämä postaus. Tosiaan, en tiedä johtuuko muutoksista vai mistä, mutta hyvänen aika, mikä kiukkupussi tuo pieni ihminen onkaan ollut! On uhmattu niin paljon, että pienimuotoisia jäähyjäkin on tuolle pojalle pitänyt pitkin päivää antaa. Hän siis tarpeeksi kiukutellessaan joutuu sänkyynsä rauhoittumaan ja meillä se ainakin toimii. Siitä ei kuitenkaan oteta kovin pitkäksi aikaa opiksi, sillä aika pian alkaa kiukuttelu uudestaan. No, nämä on näitä vaiheita vain onneksi. Sen lisäksi Rasmus on tehnyt uuden hampaan, ihan taakse. Se on luultavasti ollut viime päivinä hyvinkin kipeänä, sillä paidan hihat ovat jatkuvasti märkiä, kun Rasse työntää hihoja suuhunsa. Puoli vuotta sitten olleella hammaslääkärireissulla pojalla oli jo 16 hammasta suussa. Äkkiä mietittynä, ei kovin montaa hammasta ole enää edes tulossa. Pitikin tässä googlettaa, kuinka monta maitohammasta ihmisellä on. (Ja niitähän on 20) :D.

Tosiaan tässä tulikin jo tekstiä oikein paljon. Tarkoitus oli tulla kertomaan, että hengissä ollaan muuton jäljiltä ja vähän intoilemaan myös uudesta kodista. Outoa kyllä, tämä koti tuntuu jo kodilta. Yleensä siihen menee hetki totutellessa, mutta eikös sitä sanota, että kodin tekee ne ihmiset. Ja täällä minulla onkin kaksi rakkainta ihmistä kanssani asustelemassa :).