Uudesta kodista ja vähän muusta

Moikkamoi!

Muutto on tosiaan nyt suoritettu ja kaikki tavarat paikallaan, lukuunottamatta seinille meneviä hyllyjä. Meillä oli aika helppo muutto siinä mielessä, että kaikki oli pakattu valmiiksi laatikoihin muuttopäivänä (yleensä kun siinä vaiheessa pakkailen vielä viimesiä juttuja) ja tavarat kantoi mieheni kavereineen. Rasmus oli ystävälläni hoidossa, mikä oli suuri apu, Kiitos siis siitä Mirka <3. Itse jäin heti ensimmäisen kuorman tuotua uudelle asunnolle purkamaan tavaroita ja näinpä meillä illalla olikin jo kaikki purettu. Muutosta seuraavana päivänä käytiin siivoomassa vielä vanha asunto (kaikista ärsyttävin osa muuttoa) ja loppuilta loikoiltiinkin sohvalla.

Meillä on täällä uudessa kodissa niin korkeat katot ja ikkunat, että vanhat verhot jäi auttamatta liian lyhyiksi. Niimpä eilen suunnistettiin kodin ykköseen valitsemaan kankaat ja siellä ne ompelee meille olkkariin verhot. Se lysti on kuitenkin suhteellisen kallista, joten yritän vielä löytää makkariin ja Rasmuksen huoneeseen valmisverhot jostain. Niissä huoneissa on kuitenkin säleverhot, joten ihan järkyttävä kiire ei niiden suhteen ole. Haluaisin vaan kodin mahdollisimman pian valmiiksi. Jotenkin olen ihan stressaantunut, kun kaikki ei ole täällä ihan valmista, mutta tässä sitä kärsivällisyyttä opetellaan :D.

Kodistamme laitan kuvia sitten, kun kaikki on valmista, mutta pakko sanoa, että uusi koti on IHANA! Tämä on niin avara ja valoisa koti ja oikein simppeli pohjaltaan, mikä helpottaa Rasmuksenkin liikkumista. Rasmus osaakin jo hienosti mennä huoneeseensa ja sieltä olkkariin ja keittiöön. Vielä ei ole hokassut missä meidän makkari on, mutta se ei haittaa yhtään. Saapahan lattialla olevat laturit ainakin olla rauhassa :D.

Tämä on ensimmäinen päivä, jolloin ollaan Rasmuksen kanssa kotona koko päivä. On meinaan saanut juosta paikasta toiseen tärkeiden ja ei-niin-tärkeiden asioiden takia. Tällä hetkellä Rasmus onkin päikkäreillä, joten on hyvin aikaa tulla kirjoittelemaan tämä postaus. Tosiaan, en tiedä johtuuko muutoksista vai mistä, mutta hyvänen aika, mikä kiukkupussi tuo pieni ihminen onkaan ollut! On uhmattu niin paljon, että pienimuotoisia jäähyjäkin on tuolle pojalle pitänyt pitkin päivää antaa. Hän siis tarpeeksi kiukutellessaan joutuu sänkyynsä rauhoittumaan ja meillä se ainakin toimii. Siitä ei kuitenkaan oteta kovin pitkäksi aikaa opiksi, sillä aika pian alkaa kiukuttelu uudestaan. No, nämä on näitä vaiheita vain onneksi. Sen lisäksi Rasmus on tehnyt uuden hampaan, ihan taakse. Se on luultavasti ollut viime päivinä hyvinkin kipeänä, sillä paidan hihat ovat jatkuvasti märkiä, kun Rasse työntää hihoja suuhunsa. Puoli vuotta sitten olleella hammaslääkärireissulla pojalla oli jo 16 hammasta suussa. Äkkiä mietittynä, ei kovin montaa hammasta ole enää edes tulossa. Pitikin tässä googlettaa, kuinka monta maitohammasta ihmisellä on. (Ja niitähän on 20) :D.

Tosiaan tässä tulikin jo tekstiä oikein paljon. Tarkoitus oli tulla kertomaan, että hengissä ollaan muuton jäljiltä ja vähän intoilemaan myös uudesta kodista. Outoa kyllä, tämä koti tuntuu jo kodilta. Yleensä siihen menee hetki totutellessa, mutta eikös sitä sanota, että kodin tekee ne ihmiset. Ja täällä minulla onkin kaksi rakkainta ihmistä kanssani asustelemassa :).