Ihana kesäpäivä

Ensimmäisen kerran tämän kesän aikana on tuntunut siltä, että on oikeasti kesä. Tänään meinaan täällä Jyväskylässä ainakin on superlämmin. Aamupäivästä lähdettiin kävelemään kaupungille, kun sovin siskoni kanssa treffit sinne ja heti ovesta ulos astuessa saikin heittää pitkähihaisen paidan rattaiden koriin. Rasmuksellekin olin laittanut hupparin päälle, mutta siitäkin luovuttiin heti alkuunsa. Meiltä keskustaan ei oikeasti ole mikään pitkä matka, mutta kylmemmillä ilmoilla ja sateella on aina tullut valituksi auto. Nyt kun sää oli niin nätti, niin päätin kävellä. Rasmuksestakin huomasi, miten hän oikeasti nautti lämpösestä ilmasta. Kokoajan rattaissa istuskellessa hän oli yhtä hymyä ja puhua pulputti tauotta. Tai no ei sitä nyt puheeksi ehkä voi kutsua, mutta äänteli kumminkin iloisesti.

Kaupungilta oli tarkoitus ostella Rasselle päiväkotiin kampetta. Kuravaatteita ja perusvaatetta. Kyllä, tuo pikkumies aloittaa päiväkotiuransa nyt syksyllä. Siitä teen sitten erillistä postausta. Muuten taitaa kaikki olla nyt ostettu, mutta tossut ja reppu puuttuu. Onneksi tässä ei mitään hätää ole, sillä elokuussa lähdetään vasta tutustumaan päikkyyn ja varmaankin siinä elokuun loppupuolella alkaa sitten viralliset hoitopäivätkin.

Takaisin päin kävellessä pysähdyttiin sataman kohdalla ostamaan pikkumiehelle jätski. Yritän nyt jotenkin saada omaa jatkuvaa herkuttelua kuriin, joten itselleni jätin jäätelön ostamatta. Tarkoitus olisi, ettei viikolla tulisi syötyä hirveästä herkkuja. Mielellään ei yhtään. Viikonloput on sitten asia erikseen, sillä kaikesta en pysty, enkä edes halua luopua. Karkit ja muut makeat ovat vain niin hyviä!

Istuskeltiin satamassa kaikessa rauhassa, auringosta nauttien. Rasmus herkutteli jäätelöllä ja kuunteli tarkasti laineiden liplatusta. Sorsiakin oli kokoontunut paistattelemaan päivää ja onneksi ne välillä vähän jopa "raakkuivat", niin tajusi tuo pikkuinenkin niiden paikallaolon. Kun jätski oli syöty, Rasmus sai hieman jalotella ja hienosti käppäilikin äidin kädestä kiinni pitäen. Sitten jatkoimme matkaa kotiin ja Rasmus nukahti rattaisiin. En voi muuta sanoa kuin että oli aivan ihana päivä. Tälläisiä säitä lisää, kiitos!