Ihana Viikonloppu

Meidän viikonloppu oli kaikin puolin ihan mahtava! Ensinnäkin Rasmus ei ole kitissyt pariin päivään enää niin paljon ja se, jos mikä on ihanaa. Perjantaina oltiin kotona rauhassa kahdestaan Rasmuksen kanssa. Rasmus keinui keinuhevosellaan ties kuinka kauan, se tuntuukin olevan hänen lempparijuttunsa tällä hetkellä. Sen lisäksi tietysti leikittiin muutenkin ja kuunneltiin musiikkia, siis kaikkea mitä nyt yleensäkin Rassen kanssa tehdään. 

Lauantai alkoi ihan normaalisti puurolla, leikeillä ja siivoamisella. Iltapäivästä lähdin heittämään Rasmusta hoitoon serkuilleni, koska illalla menin itse kaverini tupareihin. Ilta oli hauska ja olikin tosi kiva viettää aikaa mukavien tyttöjen kanssa, joiden kanssa ei ole tullut paljon oltuakaan. 

Tänään kävin sitten hakemassa Rasmuksen takaisin kotiin ja oli kiva kuulla, että kaikki oli siellä mennyt oikein hyvin! Rasmus oli ensimmäistä kertaa tuolla hoidossa ja vaikken epäillytkään yhtään etteivätkö he Rasmuksen kanssa pärjäisi, niin oli ihanaa kuulla, että Rasmus oli viihtynyt superhyvin. Ilta meillä onkin mennyt ihan mukavasti ja tällä hetkellä Rasse on unilla ja minun iltani jatkuu telkkaria tuijotellen ja vähän kotia siistien :). 

Virkeä mamma

Ne aamut, kun tajuaa olevansa ihan virkeä, ovat ihan parhaita! Ja niin kävi tänään. Asiaan saattoi hyvinkin vaikuttaa se, ettei Rasmus herännyt kertaakaan yöllä. Vaikka Rasse on ns. hyvä nukkuja, eli nukahtaa itsekseen helposti ja herää yöllä normaalisti vain sen kerran syömään, on ihan eri asia saada nukkua koko yö putkeen. Nyt tuntuukin siltä, että tänään riittää puhtia tehdä mitä vain!

Aamu alkoi Rasmuksen syöttämisellä ja muilla perus aamujutuilla, jonka jälkeen vein hänet huoneeseensa leikkimään. Sillä aikaa minä imuroin, luuttusin ja pyyhin pölyt kaikkialta. Vähän myöhemmin sain laitettua uuden maton olkkariin, jonka kummitätini minulle toi. Ihan mahtavaa oli saada juuri sellainen matto, millaista oli halunnut ja vielä ilmaiseksi! Nyt onkin sellainen sisustusvimma päällä ettei tosikaan. Ainut vaan, että rahatilanne ei salli kaikkea haluamaani :D.

ENNEN

JÄLKEEN

Pikkusiskoni tuli juuri tänne ja Rasmuksen ruokailun jälkeen lähdemme pyörähtämään kirpparilla ja kaupassa. Saas nähdä keksitäänkö vielä jotain muuta tälle päivälle :).

Kumpi sopii teidän mielestä paremmin; musta vai vaalea matto? :)

Kuulumisia

Viime päivinä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Perjantaina Rasmus lähti äitini luokse viikonlopuksi hoitoon ja vapaa-aika tulikin oikein tarpeeseen. Rasmus on nyt ties kuinka monta päivää jatkuvasti kitissyt kaikesta. Uhmaamista riittää, mutta sen lisäksi vielä muunkinlaista kitinää. Hampaita on tulossa varmasti jonnekin taakse, sillä Rasse hankaa sormillaan ikeniä jatkuvasti. Särkylääkettä onkin joutunut käyttämään jonkin verran. En enää pysy mitenkään perässä kuinka monta hammasta hänellä on jo, sillä niitä näyttää olevan suu aikalailla täynnä. Huomenna onkin Rasmuksen ensimmäinen hammaslääkärikäynti, mutta jotenkin veikkaan, ettei poika anna suuhun edes katsoa..

Viikonloppuna ehdinkin nähdä hyvin kavereita, käydä viihteellä ja nukkua. Nukuin pitkät yöunet ja päikkärit vielä päälle ja voi että miten tekikään hyvää! Ihan eri tavalla on ollut energiaa nyt. Rasmuksen osalta viikonloppu ei mennyt ihan niin hyvin, sillä hän oli kitissyt paljon myös mummolassaan, mutta eihän sille voi mitään.

Tänään me lähdettiin aamusta kaupungille. Tarkoituksena oli löytää uusi laukku rikki menneen tilalle. No, laukkua ei löytynyt, mutta jonkin verran muuta sen sijaan.

vihreä takki -  H&M        sininen takki - Lindex

t-paita/tunika - Gina Tricot

pipo ja paita - Gina Tricot

Tällaisia ostoksia tuli tehtyä. Millekkään ei ollut ihan kamala tarve, enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni, kun noin innostuin ostelemaan. Olen kuitenkin todennut, ettei minulla kyllä ole liikaa vaatteita, sillä koskaan ei oikein löydä mitään päällepantavaa. Lähiaikoina olenkin viemässä omia tarpeettomia, sekä Rasmuksen pieniä vaatteita kirpparille, joten ehkä oli ihan oikeutettua vähän ostella uusiakin ;).

Ihana arki!

Ihanaa, täällä ollaan terveinä! Ollaan itse asiassa oltu jo useamman päivän ajan. En edes muista mitä kaikkea on tullut tehtyä tässä muutaman päivän aikana, mutta aika paljon kaikkea kumminkin. Yksi päivä käytiin kirpparilla, missä teinkin yhden loistolöydön. Löysin nimittäin Rasmukselle Kuoma-kengät talveksi 18 eurolla ja kunto oli kuin uusi. Kenkiä ei lapselle kannattaisi ostaa käytettynä, sillä jos edellisellä käyttäjällä on ollut virheasentoja jalassa, se siirtyy eteenpäin. Eikä fysioterapeutin mukaan Kuoma-kengät ole hyvät jalalle muutenkaan, mutta vielä se ei haittaa, sillä Rasmus ei kävele. Jos Rasmus nyt talven aikana lähtisikin kävelemään, hankin uudet ja tukevammat kengät ihan ehdottomasti!

Kirpparilla käynnin lisäksi ollaan nähty kavereita, sekä käyty shoppailemassa ja sieltä löysinkin pari ihanaa paitaa itselleni, leggingsit Rasmukselle sekä pari vaatetta kummitytölleni. Ja tänään pääsinkin antamaan vaatteet kummitytsylleni, sillä heti aamusta lähdettiin ajelemaan kohti Saarijärveä. Saarijärvellä oli taas hauskaa ja oli niin ihana huomata, että Rasmus ja Rosalie (kummityttöni) tulevat jo aika hyvin toimeen. Ei se aiemminkaan ole huonosti mennyt, mutta tällä kertaa he olivat oikeasti kiinnostuneita toisistaan. Rasmus konttasi ympäriinsä ja Rosalie ryömi kiireellä perässä. Välillä he kiipeilivät toistensa päältä ja välillä repivät toistensa hiuksista, mutta hyvin meni. 

Näiden juttujen lisäksi on tietysti tullut siivoiltua aikalailla ja se urakka jatkuukin huomenna. Se, kun ei oikeasti lopu koskaan! Huomenna meille tuleekin fyssari pienen tauon jälkeen, sillä sairastelun vuoksi aikoja jouduttiin tietty perumaan. Rasmus pääseekin esittelemään uusia taitoja, sillä ihan muutamassa päivässä Rasmus on oppinut nousemaan paljon paremmin seisomaan ja osaapa hän nykyään laskeutua alas siitä hyvin! En voisi taas olla ylpeämpi hänestä <3

Miten teidän alkuviikko on mennyt? :)

Terveiset Sairastuvalta

Meidän viikko on alkanut niin huonosti kuin olla ja voi. Maanantai aamuna heräsin ihan järkyttävään vatsakipuun ja aloin tietysti heti pelkäämään mahatautia. Oksentaminen on mielestäni yksi hirveimmistä asioista ja sen ajatteleminenkin aiheuttaa paniikkia. Jossain vaiheessa tajusin, ettei niin hirveä kipu voi olla pelkästään mitään mahatautia ja soitin äidilleni. Kuuden tunnin tuskan jälkeen lähdin käymään terveyskeskuksessa näytillä ja jätin Rasmuksen äidilleni hoitoon. Lääkäri laittoikin lähetteen samantien keskussairaalaan, joten matka jatkui sinne. Sairaalassa en oikein pystynyt enään olemaan mitenkään päin ja onneksi pian pääsinkin sänkyyn makaamaan ja sain kipulääkettä.

Lääkkeen saamisen jälkeen olo oli jo tuhat kertaa parempi, eikä haitannut yhtään vaikka joka puolelle pisteltiin piikkejä, kun tipan laittaminen epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Ei sellainen pikku kipu tuntunut missään sen tuskan jälkeen. Illemmalla minut siirrettiin osastolle yöksi. Sain lääkettä ja hoitajat olivat ihania, kaikki oli siis hyvin. Rasmusta vaan oli kamala ikävä, kun ei ollut mitenkään valmistautunut jättämään häntä yöksi hoitoon. Ja kyllä, minun pitää aina "valmistautua" siihen, että Rasse lähtee yökylään. Nyt tietenkään ei ollut vaihtoehtoja.

Aamulla tutkimukset jatkuivat, vatsaani ultrattiin ja sitä rataa. Mitään kummallista ei löydetty. Lääkäri sanoikin, että monesti tulee potilaita hirveiden vatsakipujen kanssa, joihin ei mitään syytä löydetä. Olinkin ravinnotta ties kuinka pitkään, sillä minulla epäiltiin umpparia, mikä olisi vaatinut sitten leikkauksen. Olo koheni kuitenkin huomattavasti päivän mittaan ja halusinkin Rasmuksen kanssa kotiin yöksi. Ja onneksi pääsin. Käskettiin vain palaamaan, mikäli kipu pahenee. Syömisen jälkeen vatsaan aina jostain syystä koskee enemmän, mutta ei onneksi mitenkään järjettömän paljon enään.

Keskiviikkona me sitten Rasmuksen kanssa sirastuttiin molemmat flunssaan. En tajua, miten taas olen flunssassa, sillä vastahan tämä oli. Illalla käytin Rasmusta kylvyssä ja höyrytin koko huoneen niin, että saatiin samalla vähän hengitellä sitä. Rasmuksen oloa se ainakin helpotti ja kylvyn, Ventolinen ja nenän niistämisen jälkeen hän saikin hyvin unta.

Tänä aamuna oli olo kuin jyrän alle jääneellä. Onneksi äitini mies toi minulle kurkkukarkkeja ja nenäliinoja. Rasmus yskii vielä ja vähän rohisee, mutta muuten on ihan oma itsensä. Hän siis onneksi pääsi helpommalla tästä. Kumpa tästä nyt pian tervehtyisi ja pääsisi kirjoittelemaan, mitä kaikkea kivaa on tehty, sillä toistaiseksi pysytellään vain täällä neljän seinän sisällä, plääh..

Ollaanko siellä pysytty terveinä vai kiusaako flunssa kaikkialla?

Yksinhuoltajuudesta

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain ns. syvällisempää ja päätin kirjoittaa yksinhuoltajuudesta. Olen käytännössä katsoen ollut Rasmuksen yksinhuoltaja koko hänen elämänsä ajan, mutta viime keväänä teiden erkaannuttua Rassen isän kanssa, lähti se vähäinenkin apu pois. Tai en nyt ihan niin tarkoita, sillä onhan minulla apua saatavilla, mutta kumminkin.

En usko, että kovinkaan moni haluaisi tarkoituksella olla yksinhuoltaja, tai minä en ainakaan halunnut. Elämä on kuitenkin sitä, ettei koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja sen mukaan pitääkin sitten vain mennä. Yksinhuoltajana oleminen on varmasti raskaampaa, kuin se, että vanhempia olisi kaksi saman katon alla. Tietysti jos yksinhuoltajalla sattuu olemaan "helppo" lapsi, voihan se olla helpompaa kuin "vaikea" lapsi kahdelle. En missään nimessä halua tässä väittää, että muilla (äideillä) kuin yksinhuoltajilla ei voi olla raskasta, sillä en todellakaan ajattele niin.

Omalle kohdalleni sattui erityislapsi, joka oli vielä hyvin, hyvin itkuinen vauva. Ensimmäinen puoli vuotta menikin huutavan lapsen kantamisessa ympäri kämppää. Silloin olisi ollut paljon helpompaa välillä vain tyrkätä lapsi toisen vanhemman syliin ja paeta paikalta. Mutta siinä kun oli yksin, ei voinut muuta kuin itkeä itse mukana ja hoitaa hommansa niin hyvin kuin pystyi. Vauvavuodesta päällimmäiseksi muistoksi jäikin se järkyttävä väsymys. Harmittaa edelleen, että oli niin väsynyt, ettei siitä ensimmäisestä vuodesta muista juurikaan mitään, ainakaan niistä ensimmäisistä kuukausista. Mutta eihän sille voi mitään. Ihminen, kun ei ole mikään kone, vaan tarvitsee unta ja aika paljonkin.

Jotta tämä ei ihan valitusvirreksi mene, on pakko myös keksiä niitä hyviä asioita yksinhuoltajuudessa. Rehellisyyden nimissä niitä ei ihan liikaa ole, mutta ensimmäisenä mieleen tulee se, että kaikesta saa päättää itse. Oma tapa kasvattaa, säännöt, rytmit jne. Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta, joten tässäkin asiassa on sitten se huonompi puoli. Nimittäin yksin päättäminen esim. rokotuksissa; otetaanko kaikki, milloin ne annetaan laittaa jne. Rasmuksen kohdalla on myös erinnäisten tutkimusten teko. Esimerkkinä vaikka se silmien tutkiminen, josta olen joskus aiemmin jo blogissani maininnut. Tutkitaanko silmät, kun se vaatii kumminkin nukutuksen vai eletäänkö epätietoisuudessa, jottei riskejä tarvitsisi ottaa. Tällä hetkellä olen yhä edelleen jälkimmäisen kannalla, vaikka vieläkin mietin asiaa suhteellisen usein. Tämän kaltaisissa tilanteissa olisi helpompaa, jos se toinenkin sanoisi mielipiteensä ja voisi yhdessä päättää mitä tehdään.

Oma aika on tosi vähäistä. Yksin kaupassa käyminen olisi ihan luksusta. Ei tarvitsisi ostosten lisäksi kantaa lasta mukanaan tai yrittää viihdyttää häntä samalla, kun mietit mitä ostat. Olen aina Rasmuksen kanssa. Niin, lukuunottamatta sitä kerran kuukaudessa tapahtuvaa yökylää mummolassa. Mutta siitä en valita. Rasmuksen kanssa ajan viettäminen on ihan parasta. En todellakaan vaihtaisi sitä mihinkään. Jos nyt kuitenkin saisi päättää, kävisin kaupassa yksin ja kävisin suihkussa rauhassa, mutta tiedän, että nekin ajat koittavat vielä. Vauva- ja taaperoaika on kuitenkin niin lyhyt.

Nykyään Rasmuksen kanssa kaksin olo on kuitenkin miljoona kertaa helpompaa, sillä Rasmus nukkuu hyvin (herää vain kerran yössä syömään), viihtyy itsekseen lattialla (vauvana ei minuuttiakaan) ja on muutenkin paljon hyväntuulisempi lapsi. Tottakai nyt on omat haasteensa, kun toinen menee päätä pahkaa mihin haluaa, törmailee ja kiukuttelee vain, koska asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla.

Olen kuitenkin maailman onnellisin tuosta pienestä ihmisestä, enkä vaihtaisi päivääkään. Ajattelen, että olen onnistunut, sillä Rasmus on iloinen lapsi. Olen tehnyt parhaani ja se riittää. Ainahan sitä voi jälkeenpäin miettiä, mitä olisi voinut tehdä paremmin, mutta kaiken huomioon ottaen, olen selviytynyt tosi hyvin. Olen sitä mieltä, että yksinhuoltajana olo ei ole se helpoin juttu, mutta kyllä siitä selviää! Joten tsempit kaikille yksinhuoltajille ja tietysti muillekin äideille!

Pari uutta juttua

Tänään saapui paljon odotettu Mini Rodinin paketti, jossa oli niinkuin otsikkokin kertoo, pari uutta juttua. Oli sitten pakko tulla esittelemään ne, sillä en kestä miten söpöjä nuo ovat! <3

Nuo mopsileggingsit ovat ihan ylisuloiset, vaikkakin tunnun olevan lähes yksin tämän mielipiteeni kanssa. Äitini ja siskoni haukkuivat ne ihan täysin heti alkuunsa, haha!

Toinen paketissa tullut juttu olikin tämä talvihaalari. En kestä miten söpö Rasmus on tuossa puvussaan! <3 Mietin pitkään kahden koon välillä, mutta onneksi otin isomman, sillä ei tuossa mitenkään liikaa ole kasvunvaraa. Nyt on Rasmukselle hommattuna kaksi talvihaalaria ja talvivaatetuksesta teenkin postauksen myöhemmin, kunhan saan asusteet ja sen sellaiset hommattua. :)

Mitäs olette mieltä näistä? Tuliko teille jotain Mini Rodinin uudesta mallistosta? :)

Rasmus Sydän Nöpö

Saatiin pari päivää sitten äidin koira Nöpö hoitoon, nyt ainakin joksikin aikaa. Se, kun oli yksin ollessaan alkanut tekemään tuhoja. Täällä Nöpöllä on useinmiten seuraa, sillä me ollaan päivät kotona. Muutenkin haluan Rasmuksen tottuvan eläimiin ja mikäs tätä parempi tapa olisikaan. 

Itse olen sitä mieltä, että lapset on hyvä totuttaa eläimiin. Uskon, että vauvasta asti eläinten kanssa tekemisissä ollut ihminen ei allergisoi niin helposti, eikä luultavasti pelkääkään niitä. Näiden juttujen lisäksi haluan Rasmuksen oppivan arvostamaan eläimiä ja kohtelemaan niitä oikein. Tällä hetkellä tuo oikein kohteleminen on vielä aika hakusessa, Rasse kun repii Nöpöä turkista ja pyörii päältä. Onneksi Nöpö ei ole moksiskaan, korkeintaan se poistuu paikalta. 

Rasmuksen ja Nöpön yhteiselo onkin mennyt mukavasti, mitä nyt Nöpö ehti tuhota yhden Rasmuksen leluista.. Rasmus tykkää valtavasti Nöpöstä ja paljon sitä seuraakin, mutta Nöpöä ei edelleenkään ihan hirveästi Rasse kiinnosta. Kyllä hän välillä vähän Rasmusta huomioi, mutta mielummin pysyttelee kauempana. Ja onhan se ymmärrettävää, toinen kun ei vielä tajua, että silittäminen ja turkista repiminen ovat kaksi eri asiaa. 

Rasmus on viime päivinä tullut leikkiessään halaamaan minua varmaan viiden minuutin välein. Tiedä sitten miksi, mutta se, jos mikä on hellyyttävää. Minun rakas <3

Nyt sujautankin Rasmuksen kantoreppuun ja me lähdetään ulkoiluttamaan Nöpöä. Ihanaa päivää kaikille! :)