Terveiset Sairastuvalta

Meidän viikko on alkanut niin huonosti kuin olla ja voi. Maanantai aamuna heräsin ihan järkyttävään vatsakipuun ja aloin tietysti heti pelkäämään mahatautia. Oksentaminen on mielestäni yksi hirveimmistä asioista ja sen ajatteleminenkin aiheuttaa paniikkia. Jossain vaiheessa tajusin, ettei niin hirveä kipu voi olla pelkästään mitään mahatautia ja soitin äidilleni. Kuuden tunnin tuskan jälkeen lähdin käymään terveyskeskuksessa näytillä ja jätin Rasmuksen äidilleni hoitoon. Lääkäri laittoikin lähetteen samantien keskussairaalaan, joten matka jatkui sinne. Sairaalassa en oikein pystynyt enään olemaan mitenkään päin ja onneksi pian pääsinkin sänkyyn makaamaan ja sain kipulääkettä.

Lääkkeen saamisen jälkeen olo oli jo tuhat kertaa parempi, eikä haitannut yhtään vaikka joka puolelle pisteltiin piikkejä, kun tipan laittaminen epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Ei sellainen pikku kipu tuntunut missään sen tuskan jälkeen. Illemmalla minut siirrettiin osastolle yöksi. Sain lääkettä ja hoitajat olivat ihania, kaikki oli siis hyvin. Rasmusta vaan oli kamala ikävä, kun ei ollut mitenkään valmistautunut jättämään häntä yöksi hoitoon. Ja kyllä, minun pitää aina "valmistautua" siihen, että Rasse lähtee yökylään. Nyt tietenkään ei ollut vaihtoehtoja.

Aamulla tutkimukset jatkuivat, vatsaani ultrattiin ja sitä rataa. Mitään kummallista ei löydetty. Lääkäri sanoikin, että monesti tulee potilaita hirveiden vatsakipujen kanssa, joihin ei mitään syytä löydetä. Olinkin ravinnotta ties kuinka pitkään, sillä minulla epäiltiin umpparia, mikä olisi vaatinut sitten leikkauksen. Olo koheni kuitenkin huomattavasti päivän mittaan ja halusinkin Rasmuksen kanssa kotiin yöksi. Ja onneksi pääsin. Käskettiin vain palaamaan, mikäli kipu pahenee. Syömisen jälkeen vatsaan aina jostain syystä koskee enemmän, mutta ei onneksi mitenkään järjettömän paljon enään.

Keskiviikkona me sitten Rasmuksen kanssa sirastuttiin molemmat flunssaan. En tajua, miten taas olen flunssassa, sillä vastahan tämä oli. Illalla käytin Rasmusta kylvyssä ja höyrytin koko huoneen niin, että saatiin samalla vähän hengitellä sitä. Rasmuksen oloa se ainakin helpotti ja kylvyn, Ventolinen ja nenän niistämisen jälkeen hän saikin hyvin unta.

Tänä aamuna oli olo kuin jyrän alle jääneellä. Onneksi äitini mies toi minulle kurkkukarkkeja ja nenäliinoja. Rasmus yskii vielä ja vähän rohisee, mutta muuten on ihan oma itsensä. Hän siis onneksi pääsi helpommalla tästä. Kumpa tästä nyt pian tervehtyisi ja pääsisi kirjoittelemaan, mitä kaikkea kivaa on tehty, sillä toistaiseksi pysytellään vain täällä neljän seinän sisällä, plääh..

Ollaanko siellä pysytty terveinä vai kiusaako flunssa kaikkialla?