Rasmus Sydän Nöpö

Saatiin pari päivää sitten äidin koira Nöpö hoitoon, nyt ainakin joksikin aikaa. Se, kun oli yksin ollessaan alkanut tekemään tuhoja. Täällä Nöpöllä on useinmiten seuraa, sillä me ollaan päivät kotona. Muutenkin haluan Rasmuksen tottuvan eläimiin ja mikäs tätä parempi tapa olisikaan. 

Itse olen sitä mieltä, että lapset on hyvä totuttaa eläimiin. Uskon, että vauvasta asti eläinten kanssa tekemisissä ollut ihminen ei allergisoi niin helposti, eikä luultavasti pelkääkään niitä. Näiden juttujen lisäksi haluan Rasmuksen oppivan arvostamaan eläimiä ja kohtelemaan niitä oikein. Tällä hetkellä tuo oikein kohteleminen on vielä aika hakusessa, Rasse kun repii Nöpöä turkista ja pyörii päältä. Onneksi Nöpö ei ole moksiskaan, korkeintaan se poistuu paikalta. 

Rasmuksen ja Nöpön yhteiselo onkin mennyt mukavasti, mitä nyt Nöpö ehti tuhota yhden Rasmuksen leluista.. Rasmus tykkää valtavasti Nöpöstä ja paljon sitä seuraakin, mutta Nöpöä ei edelleenkään ihan hirveästi Rasse kiinnosta. Kyllä hän välillä vähän Rasmusta huomioi, mutta mielummin pysyttelee kauempana. Ja onhan se ymmärrettävää, toinen kun ei vielä tajua, että silittäminen ja turkista repiminen ovat kaksi eri asiaa. 

Rasmus on viime päivinä tullut leikkiessään halaamaan minua varmaan viiden minuutin välein. Tiedä sitten miksi, mutta se, jos mikä on hellyyttävää. Minun rakas <3

Nyt sujautankin Rasmuksen kantoreppuun ja me lähdetään ulkoiluttamaan Nöpöä. Ihanaa päivää kaikille! :)