Kuulumisia blogitauon jälkeen

Moikkamoi!

En ole kirjoittanut toooodella pitkään aikaan, mutta nyt tuli sellainen olo,että bloggaaminen kiinnostaa taas! Itseasiassa ei syy poissaololleni ole pelkästään ollut kiinnostuksen puute, vaan olen lisäksi ollut kiireinen. Kahden lapsen arki on ollut kiireistä ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, ei ensimmäisenä ole mielessäni ollut blogi. Nyt kuitenkin ajattelin taas tulla kirjoittelemaan useammin! Onkohan siellä enää ketään lueskelemassakaan?

No mitä meille kuuluu? No vaikka mitä! Ensinnäkin kerrottakoon, että meidän pieni poikamme sai nimekseen Liinus! Hän onkin jo 4 kuukautta vanha. Melkeinpä neljä ja puoli! Pakko taas todeta, että aika tosiaan juoksee, jopa liian nopeasti. Kohta vauvavuodesta on jo puolet mennyt, vaikka juurihan tuo pikkuinen syntyi. Liinus on oikein ihana tapaus. Ensimmäiset pari kuukautta aika itkuinen, mutta nykyään oikein tyytyväinen, kunhan hänelle pidetään seuraa. Isoveljen leikkien seuraaminen kiinnostaa kaikista eniten. Kaikista parasta on, jos niitä saa seurata sylistä! Liinus osaa kääntyä selälta mahalleen ja vähän pääsee jo eteenpäinkin. Tosin pää kyntää lattiaa ja jalat viuhkovat, mutta jotenkin sentään :D . Leluista tartutaan kiinni ja viedään suuhun. Tutti taas ei kelpaa ollenkaan. Tissillä sen sijaan olisi kokoajan, jos vain voisi. Ihan vain huvikseen. Liinus onkin vielä täysin rintamaidolla <3. Kiinteitä alotellaan todennäköisesti vasta puolen vuoden tienoilla. Hän tykkää höpötellä ja on yhtä hymyä, kun hänelle lässyttää takaisin <3. On se rakas! <3

Toiselle rakkaalle; Rasmukselle, kuuluu myös hyvää. Rasmus on oppinut uusia juttuja. Hän hyräilee nuotilleen vaikka kuinka monia eri lastenlauluja ja se jos mikä on söpöä <3. Kävellä tuo poika ei halua vieläkään. Tai ei uskalla. Seiniä ja muita tukia pitkin kulkee kyllä kaikkialle. Nykyään hän kulkee ulkonakin hienosti, vaikka ennen se pelotti niin kovin. Rasmus onkin rohkaistunut todella paljon! Pikkuveli on Rasmuksesta ihana ja ärsyttävä. Välillä mennään halailemaan veljeä ja välillä äkkiä nipistetään. Kaikista ihaninta onkin katsella noita poikia yhdessä (silloin kun Rasmus ei kiusaa Liinusta :D). Ja mitä muuta Rasmuksen kuulumisiin tulee, niin hän sai taannoin myös kehitysvammadiagnoosin. Osasin jo odottaa sitä ja diagnoosi helpottaakin elämäämme melkoisesti. Rasmukselta ei odoteta liikoja, vaan annetaan kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Rasmus on nykyään oikein vekkuli. Joka päivä hän naurattaa jutuillaan ja rätkättää itse mukana hassutuksissaan. Uhmaa on ja omaa tahtoa, mutta on tuossa lapsessa myös ihana,herkkä puoli. Joka päivä monta kertaa kiipeää syliin halailemaan ja rakastaa sitä, kun häntä hipsutetaan selkään ja käsiin <3.

Me elellään täällä nyt tosiaan ihan perusarkea. Mies tosin palailee ensi viikolla kesälomalta töihin ja jään taas poikien kanssa keskenään kotiin. Onhan tässä jo vähän ehtinyt laiskistua, kun on kokoajan ollut toinen käsipari auttamassa poikien kanssa, mutta äkkiäkös sitä taas tottuu siihen arkeen, että päivät menee yksin lasten kanssa. Pitääkin keksiä kaikkea kivaa puuhaa päiviksi :)

Mielelläni kuulisin postausideoita teiltä! Mistä haluatte lukea?