Syömisjuttuja

Olen monesti aiemminkin maininnut blogissani, että Rasmus ei mikään paras syömäri ole. Voimissaan poika on silti ollut kokoajan, vaikka välillä ruokaa syödään pidemmän aikaa ihan käsittämättömän huonosti. Olen sitä mieltä, ettei lapselle tarvitse tarjota mitään välipaloja, jos ruoka-aikaan ruoka ei maistu. Meillä toimitaan niin, että mikäli syömään ei suostuta, odotellaan seuraavaa ruokailua, eikä totuteta lasta siihen, että kyllä sieltä jossain vaiheessa jotain välipalaa tulee. Lapset, kun oikeasti osaavat pelata aika paljon tuollaisilla asioilla.

Entäs sitten, kun Rasmus ruokailu toisensa jälkeen syö huonosti. Silloin aina aikaistan hieman seuraavaa ruokailua, sillä missään nimessä tarkoitus ei ole pitää lasta millään nälkäkuurilla. Tälläisissä asioissa perheillä on varmasti tapansa toimia, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Näin uskon. Meillä toimii selvästi se, ettei välissä tule mitään välipaloja, niin seuraavassa ruokailussa on selvästi nälkä. Rasmus on hoikka poika ja siksi huono syöminen aiheuttaa välillä todella stressiä. Mitään "ylimääräistä" kun tuon pojan luiden ympärillä ei ole. Miten olisikaan, kun ei syöminen ole Rassen lempipuuhaa. 

On kuitenkin todettava, että syömisessä on tullut aimo harppaus parempaan suuntaan! Välillä tuo poika syö valtavan annoksen. Ihan oikeasti sen verran kuin minäkin ja en todellakaan syö mitään hiiren annoksia :D. Pitkään aikaan ei Rasmuksen paino liikkunut mihinkään, jossain vaiheessa jopa laski. Mutta tiistain sairaalareissulla otettiin totuttuun tapaan pituus ja paino ja Rasse oli lihonnut melkein kilon! Se on paljon se! Tällä hetkellä paino on 9400g. Rasse ei siis ole mikään kevyin keijukainen enää. Suuri taakka putosi harteilta, kun aikaisemmilla kerroilla on lääkäri ollut jo vähän huolissaan siitä, ettei painoa tule.

Tuo painonnousu antoi motivaatiota niihin välillä jopa tunninkin kestäviin ruokailuihin. En olisi ennen Rasmusta osannut kuvitellakkaan, että lapsen syöttäminen voi oikeasti olla stressaavaa ja välillä jopa superärsyttävää hommaa. Tiedän, että vielä tulee varmasti niitä syömättömyysjaksoja, mutta sillehän ei voi mitään. Rasmuksen ravinto menee kuitenkin täysin suun kautta, mikä ei hänen sairaudessaan ole mikään itsestäänselvyys. On iso asia, ettei hän koskaan ole joutunut olemaan letkuruokinnassa (mitä nyt muutaman ensimmäisen viikon nenä-mahaletkulla). Sitä muistuttelen itselleni niinä hetkinä, kun toinen vain kääntelee päätään pois lusikan lähestyessä suuta.

Minulta oltiin pyydetty postausta Rassen lemppariruoista, niin kerron ne tässä samalla, kun en siitä oikein omaa postausta saisi tehtyä. Rasmuksella ei oikeastaan ole edes sellaista lempiruokaa, että hän sitä mielellään kilotolkulla söisi (onkohan pienillä lapsilla edes sellaista, kun aikuisilla, että jotakin ruokaa voisi syödä niin paljon, että mahaan sattuu). Kuitenkin jotkut ruoat menee yleisesti ottaen paljon paremmin alas ja ne nyt miellän sitten Rasmuksen lempiruoiksi. Kaikki makaroniruoat (lasagnette, spagetti ja -kastike) syödään aika hyvällä ruokahalulla, sekä nakkikeitto. Rasmus myös tykkää peruna-porkkanamuussista ja itse tehdyistä jauhelihakepakoista. Siinäpä ne oikeastaan olikin. Inhokkejakaan ei juuri ole (paitsi ne purkkiruoat, jotka sisältävät ihan lihanpaloja, eikä jauhelihaa). 

Onko siellä huonoja syömäreitä? Miten toimitte, kun ruokailu ei sitten mitenkään päin onnistu? 

(Kuvat ovat viime maaliskuulta. Kuinka paljon vauvemman näkönen Rasmus silloin olikaan?! <3)