Rasmuksen 3v bileet

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin Rasmuksen 3v-synttäreitä. Jaksan vain ihmetellä, miten tuo kirppu voikaan olla jo noinkin vanha! Ei kolmevuotiasta voi oikein mitenkään sanoa vauvaksi enää. Teen sitä kyllä silti,haha. Meillä oli oikein mukavat juhlat sekä lauantaina, että sunnuntaina. Vaikka karsittiinkin aika paljon ketä kutsutaan. niin kyllähän vieraita silti riitti parille päivälle oikein hyvin. Ja vaikka kuinka ihanaa olisikin ollut kutsua kaikki vähänkin läheisemmät ihmiset, ei se olisi onnistunut, sillä meidän koti on kuitenkin vain kolmio, eikä tänne määräänsä enempää vieraita mahtuisikaan.

Synttäreiden teeman keksin muutama viikko ennen juhlia ja hyvissä ajoin tilailinkin kertakäyttöastiat netistä. Teemana tänä vuonna oli viidakko/safari, kumpi nyt ikinä onkaan :D. Pidän siitä, että synttäreillä on jokin teema ja mikäs sen söpömpi idea kuin eläimet. Budjetin yritin pitää jokseenkin maltillisena ja vaikka halvemmallakin olisi varmasti päässyt, tuli juhlat kuitenkin halvemmaksi kuin ensimmäiset tai toiset Rasmuksen synttärit. Sitäpaitsi onhan synttärit nyt sen verran merkitykselliset juhlat, ettei joka penniä pidäkkään miettiä! :)

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä itse koristeita seinille, sekä tehdä jotain suolaisia tarjottavia, mutta yksinkertaisesti voimat olivat sen verran vähissä, että päätettiin mennä helpoimman kautta. Koristeina oli ainoastaan ilmapalloja ja suolaiseksi tarjottavaksi valitsin coctailpiirakoita munavoilla, sekä patonkia eri makuisten tuorejuustojen kanssa. Simppeliä, mutta hyvää. Makeat tarjottavat taas tuli äitini leipomon kautta, joten niiden puolesta ei tarvinnut edes sitäkään vähää tehdä. Meillä olisi joka juhlissa takuulla paljon huonommat tarjottavat ilman äitiäni. Kiitos äiti siis näistäkin herkuista! <3

Juhlat menivät oikein mallikkaasti. Rasmus oli hyväntuulinen ja nautti saamastaan huomiosta. Iso kiitos kaikille mukana olleille ja muillekkin Rasmusta muistaneille! <3

Minkälaisia synttäreitä teillä on järjestetty? Mitä teemoja vai oliko mitään tiettyä teemaa? :)

Villikili ja ihana lauantai

Viime viikon lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, joten päätimme heti aamupäivästä lähteä Laukaassa sijaitsevalle kotieläintilalle. Tämä tila, Villikili, on ihan mahtava paikka pikkulapsille ja miksei vanhemmillekin. Erityisen hyvä paikka myös Rasmukselle. Sokealle lapselle, kun ei perus eläintarhat ole kovin hyviä paikkoja. Siellä, kun ei eläimiin voi koskea, kuten Villikilissä. Rasse ystävystyi samantien ensimmäisenä paikalle tulleeseen possuun (taisi possu haistaa vain rattaiden alakorissa olevat eväät,haha). Tilan omistaja kertoi myös hauskoja juttuja eri eläimistä. Esimerkiksi tämä possu oli kuulemma tilan diiva. Possujen lisäksi tilalla oli muunmuassa kanoja,kukkoja,pupuja,marsuja,poni,lehmä,vuohia, lampaita ja kilpikonna. Varmasti moni eläin jäi vielä mainitsematta, joten paljon oli siis nähtävää ja koettavaa. Rasmuksen sokeuden kannalta tila olikin mahtava elämys. Sen lisäksi, että eläimiin sai koskea, piti ne kunnolla ääntä ja haisivat. Paljon eri aistikokemuksia pikkumiehelle siis.

Mukaan lähti meidän pikkuperheen lisäksi kaksi siskoani. He kun ovat eläinrakkaimpia ihmisiä mitä tiedän, eivät he halunneet missata tälläistä reissua. Niimpä me siellä kaikki yhdessä ihmeteltiin eläimiä. Hinta oli 5e/hlö, eli ei kallista huvia ollenkaan! Vaikkakin kuulin, kuinka yksi vanhempi rouva päivitteli, miten kallis sisäänpääsy oli.. Parisen tuntia meillä vierähti aikaa siellä. Lopuksi Rasmus alkoi kaivata päiväunille, joten syötiin eväät siellä ja lähdettiin takaisin kotia kohti. Rasse nukkuikin koko automatkan.

Tämän hauskan retken jälkeen, ystäväni laittoi minulle viestiä ja kertoi olevansa Jyväskylässä perheensä kanssa. Tottakai mielelläni keitin heille kahvit ja sain nähdä ystävääni ja hänen lastaan, minun kummityttöäni. Meillä oli tosi hauska iltapäivä heidän kanssaan. Rasmus ja kummityttöni leikkivät yhdessä ja nauraa rätkättivät! On se vain niin ihana nähdä nuo kaksi niin rakasta pikkuista leikkimässä yhdessä. Pian meidän olisikin tarkoitus mennä heille päin kylään. En edes malta odottaa!

Meillä oli siis oikein mukava lauantai. Haluan tarjota Rasmukselle mahdollisimman paljon ihania elämyksiä ja Villikili oli ehdottomasti yksi sellainen! Suosittelen siis käymään siellä, jos vain on mahdollisuus.

Oletteko käyneet Villikilissä? Tiedättekö jotain muita hyviä paikkoja, missä käydä pikkuisen kanssa? :)

Syömisjuttuja

Olen monesti aiemminkin maininnut blogissani, että Rasmus ei mikään paras syömäri ole. Voimissaan poika on silti ollut kokoajan, vaikka välillä ruokaa syödään pidemmän aikaa ihan käsittämättömän huonosti. Olen sitä mieltä, ettei lapselle tarvitse tarjota mitään välipaloja, jos ruoka-aikaan ruoka ei maistu. Meillä toimitaan niin, että mikäli syömään ei suostuta, odotellaan seuraavaa ruokailua, eikä totuteta lasta siihen, että kyllä sieltä jossain vaiheessa jotain välipalaa tulee. Lapset, kun oikeasti osaavat pelata aika paljon tuollaisilla asioilla.

Entäs sitten, kun Rasmus ruokailu toisensa jälkeen syö huonosti. Silloin aina aikaistan hieman seuraavaa ruokailua, sillä missään nimessä tarkoitus ei ole pitää lasta millään nälkäkuurilla. Tälläisissä asioissa perheillä on varmasti tapansa toimia, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Näin uskon. Meillä toimii selvästi se, ettei välissä tule mitään välipaloja, niin seuraavassa ruokailussa on selvästi nälkä. Rasmus on hoikka poika ja siksi huono syöminen aiheuttaa välillä todella stressiä. Mitään "ylimääräistä" kun tuon pojan luiden ympärillä ei ole. Miten olisikaan, kun ei syöminen ole Rassen lempipuuhaa. 

On kuitenkin todettava, että syömisessä on tullut aimo harppaus parempaan suuntaan! Välillä tuo poika syö valtavan annoksen. Ihan oikeasti sen verran kuin minäkin ja en todellakaan syö mitään hiiren annoksia :D. Pitkään aikaan ei Rasmuksen paino liikkunut mihinkään, jossain vaiheessa jopa laski. Mutta tiistain sairaalareissulla otettiin totuttuun tapaan pituus ja paino ja Rasse oli lihonnut melkein kilon! Se on paljon se! Tällä hetkellä paino on 9400g. Rasse ei siis ole mikään kevyin keijukainen enää. Suuri taakka putosi harteilta, kun aikaisemmilla kerroilla on lääkäri ollut jo vähän huolissaan siitä, ettei painoa tule.

Tuo painonnousu antoi motivaatiota niihin välillä jopa tunninkin kestäviin ruokailuihin. En olisi ennen Rasmusta osannut kuvitellakkaan, että lapsen syöttäminen voi oikeasti olla stressaavaa ja välillä jopa superärsyttävää hommaa. Tiedän, että vielä tulee varmasti niitä syömättömyysjaksoja, mutta sillehän ei voi mitään. Rasmuksen ravinto menee kuitenkin täysin suun kautta, mikä ei hänen sairaudessaan ole mikään itsestäänselvyys. On iso asia, ettei hän koskaan ole joutunut olemaan letkuruokinnassa (mitä nyt muutaman ensimmäisen viikon nenä-mahaletkulla). Sitä muistuttelen itselleni niinä hetkinä, kun toinen vain kääntelee päätään pois lusikan lähestyessä suuta.

Minulta oltiin pyydetty postausta Rassen lemppariruoista, niin kerron ne tässä samalla, kun en siitä oikein omaa postausta saisi tehtyä. Rasmuksella ei oikeastaan ole edes sellaista lempiruokaa, että hän sitä mielellään kilotolkulla söisi (onkohan pienillä lapsilla edes sellaista, kun aikuisilla, että jotakin ruokaa voisi syödä niin paljon, että mahaan sattuu). Kuitenkin jotkut ruoat menee yleisesti ottaen paljon paremmin alas ja ne nyt miellän sitten Rasmuksen lempiruoiksi. Kaikki makaroniruoat (lasagnette, spagetti ja -kastike) syödään aika hyvällä ruokahalulla, sekä nakkikeitto. Rasmus myös tykkää peruna-porkkanamuussista ja itse tehdyistä jauhelihakepakoista. Siinäpä ne oikeastaan olikin. Inhokkejakaan ei juuri ole (paitsi ne purkkiruoat, jotka sisältävät ihan lihanpaloja, eikä jauhelihaa). 

Onko siellä huonoja syömäreitä? Miten toimitte, kun ruokailu ei sitten mitenkään päin onnistu? 

(Kuvat ovat viime maaliskuulta. Kuinka paljon vauvemman näkönen Rasmus silloin olikaan?! <3)

Meidän päivä

7.30 Herätyskello soi. Jäisin oikein mielelläni nukkumaan vielä, mutta pakko herätä. Mies lähtee töihin ja minä käyn ottamassa lääkkeeni ja menen takaisin sänkyyn. Aamulla haluan aina rauhassa selata instagramin, facebookin yms. Sen jälkeen on kivempi nousta ylös aamun puuhiin.

7.40 Pakko nousta kokonaan sängystä ylös ja mennä herättelemään Rasmusta. Rasse herää paljon varmemmin kiukuttelematta, jos häntä käy herättämässä pikkuhiljaa. Toivotan hänelle hyvät huomenet ja avaan sälekaihtimet. Rasmus vaan kääntää kylkeä ja minä siirryn kahvin keittoon. Meillähän ei ole kahvinkeitintä, mutta nyt on luksusta, kun äidin kahvinkeitin on lainassa. Se tuotiin tupareita varten ja vähän niinkuin unohtui sitten meille. Palautan sen vasta, kun on pakko :D. Moccamaster tekee ehdottomasti parhainta kahvia, mutta ne ovat niin kalliita, ettei ole viitsinyt ostaa sellaista ainakaan vielä.

7.50 Rasmukselle aamupalaksi maitoa, sillä muuta hän ei munuaisten ultran takia saa syödä. Itse alan meikkailemaan ja juon kahvia.

8.15 Rasmukselle aamupesut ja vaatteiden vaihto. Illalla katson yleensä Rassen vaatteet valmiiksi, mutta omia en koskaan muista/jaksa, joten äkkiä valitsemaan jotain päällepantavaa itselle. Ja taas tulee kiire. Mikä siinä onkaan, että aina onnistun aiheuttamaan kiireen. Ihan sama kuinka aikasin herää niin aina sama tilanne. Olenko ainut?

8.45 Sitten menoksi! Aina tuntuu, että joka liikennevalot sattuu olemaan punaiset, kun olisi vähän kiire. Onneksi sairaalan edessä on yksi vapaa paikka, eikä aikaa mene parkkihalliin ajamiseen ja sieltä kävelyyn. Se kun ei sijaitse pääoven lähettyvillä. Sairaalan edessä olevat parkkipaikat ovat aina täynnä, mutta tällä kertaa lykästää ja sen takia ei myöhästyttykään!

9.00 Odottelua... Mikä siinä on, ettei nuo ajat pidä koskaan paikkaansa. Nytkin päästiin vasta parikymmentä minuuttia myöhemmin itse ultraan kuin olisi pitänyt. En silti valita. Ei meillä mikään kiire kuitenkaan ollut mihinkään.

10.00 Ultrasta päästy. Tilanne on parantunut onneksi. Kystia oli poistunut useampi, mutta seuranta jatkuu. On vaipanvaihdon aika ja Rasse päättää tehdä yllärin ja pissaa kaikki vaatteensa sillä sekunnilla, kun vaippaa ei ole. Onneksi on vaihtovaatteet mukana ja koko asu vaihtuu. Sen jälkeen matka jatkuu sairaalan kahvioon, sillä Rasmuksen aamupala oli vain se maito. Ruoka-aika on siis normaalia aikaisemmin. Rasmus saa ruoaksi broileria ja kasviksia ja itse ostan karjalanpiirakan.

10.30 Sitten autolle ja kauppan. Kaupan vieressä on kahvila, jossa siskoni on töissä, joten käydään nopeasti moikkaamassa häntä. Samalla otan mukaani vähän evästä, sillä saan ystäväni tänään kylään. Sitten matka jatkuukin kotiin.

11.00 Kotona taas. Rasmus potalle, jonka aikana tyhjennän kauppakassin ja lämmitän maidon. Sitten Rasmus lähteekin maidon kanssa päikkäreille ja mamman oma-aika alkaa. Poika nukahtaa vasta puoli kahdentoista aikaan.

12.00 Ystäväni Jenna tulee. Taas on paljon juteltavaa, kun ei hetkeen ole tullut nähtyä. Keitän kahvit ja samalla syödään kahvilasta hakemani kanarieskat. Tässä vaiheessa kai normaalisti olisi lämpimän ruoan aika, mutta tällä kertaa on aamupala nro 2. Katsellaan telkkaria ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Ihania hetkiä tälläiset!

14.00 Rasmus herää päikkäreiltä. Siitä vien hänet suoraan potalle ja sillä välin siivoan keittiön. Laitan poitsulle välipalan valmiiksi ja haen potalta. Vaipanvaihto ja syömään. Välipalana on jogurttia,leipää ja maitoa. Rassen mielestä kaikki juomat maistuu pillillä juotuna paremmilta, joten olen ostanut pillejä sitä varten. Nyt menee maitoa ja vettä paljon enemmän, kun pillistä saa juoda. Pillimehujen juonti on siis jäänyt vähemmälle. Rasmus juo aika niukasti, joten pillimehuista sun muista epäterveellisyyksistä en tässä vaiheessa ole niin välittänyt. Pääasia on, että juo tarpeeksi.

14.30 Rasse kävelee kärryllä ja leikkii. Me Jennan kanssa jutellaan (ja juorutaan :D). Juttua riittää aina ja paljon.

16.00 Jenna lähtee ja me jäädään Rasmuksen kanssa kahdestaan. Leikitään, hassutellaan ja lueskellaan kirjoja. Rassella on lainassa näkövammaisten kirjastosta ihan mahtava eläinkirja. Ehdoton suosikki! Tutkitaan samoja eläimiä päivästä toiseen. Rassen lemppari on lehmä. Kirjan eläimet tuntuu ihan samalta kuin oikeastikin ne eläimet.

16.30 Alan tekemään ruokaa ja Rasmus leikkii sillä aikaa. Yritän tehdä ruoan aina siten, että kun mieheni tulee töistä, on ruoka valmista. Ajoitus on tällä kertaa sopiva, sillä mies tulee ovesta juuri, kun otan ruoat pois liedeltä.

17.00 Syödään koko perhe yhdessä. Meillä on tapana syödä kerran päivässä kaikki samaan aikaan. Haluaisin pitää tästä kiinni aina. Se on jotenkin kiva tapa, kun kaikki on saman pöydän ääressä ja vaihdellaan päivän kuulumisia. Tosin Rasmuksen osalta ruokailu menee huonosti tällä kertaa. Hän syökin tunnin..

18.30 Lähdetään nopeasti piipahtamaan mieheni vanhemmilla. Sen jälkeen matka jatkuu kauppaan. Tänään kävin jo aiemmin kaupassa, mutten ostanut kaikkea tarvittavaa. Rassen lisäksi ei oikein innosta kantaa kuin se yksi kauppakassi. Tämän takia teemme isommat ruokaostokset yhdessä. Yksi lisäpari käsiä ei meinaan siinä haittaa yhtään.

20.00 Rassen iltapalan aika. Ruoaksi on puuroa, kuten yleensä aina iltaisin. Sen jälkeen iltapesut,yökkäreiden vaihto ja poika sänkyynsä odottelemaan unta. Rasmus on siitä helppo lapsi, että jää aina itsekseen sänkyynsä, eikä tarvitse minkäänlaista nukuttamista.

20.30 Rasmus nukahtaa ja meillä alkaa "vapaa-aika". Teen iltapalan ja aletaan katsomaan taas Orange is the new blackiä. Ei muuten ole enää montaa jaksoa, että kolmas kausi loppuu. Onhan sitä tullut katsottua monena iltana.

23.00 Hampaiden pesu ja nukkumaan. Eipä tälläisen päivän jälkeen tarvitse unta odottaa ollenkaan.

Luksusta arkeen

Viime maanantai-aamu alkoi oikein mukavasti. Ystäväni Jenna tuli luokseni ja lähdettiin yhdessä käymään kaupassa. Oltiin jo edellisenä päivänä sovittu, että pidetään vihdoin jo kauan puhuttu brunssi. Meillä on pitkään mennyt aikataulut niin ristiin, ettei oltu edes ehditty kunnolla näkemään aikoihin. Nyt Jennalla oli vapaapäivä, eikä meilläkään ollut mitään menoja, joten saatiin sovittua sitten näinkin kiva juttu. Kaupasta tuli ostettua vaikka mitä, mutta tajuttiin jo brunssia laittaessa, ettei mitenkään kaikkea kannata laittaa pöytään, sillä eihän sitä ihan määräänsä enempää jaksa syödä. Kaupassa oltiin niin nälkäisinä molemmat, että tuli syötyä silmillä. Tosi kiva brunssi saatiin kuitenkin ja oli mukava rauhassa istuskella pöydässä ja nauttia siitä. Samalla tuli vaihdettua monen viikon kuulumiset. Tälläisiä hetkiä pitäisi ehdottomasti saada lisää! 

Kiitos Jennalle kuvista! :)

Tykkäättekö brunssista? Tuleeko sellaisia tehtyä kotona? :)

Herkutteluhetki

Viime aikoina olen onnistunut saamaan joka päivälle jotain ohjelmaa. Voisinpa jopa väittää, että on ollut kiire. Reilun parin viikon päästä lähdetään Espanjaan viikoksi, mutta ennen sitä on yksi Helsingin sairaalareissu, sekä sairaalakäynti ihan täällä Jyväskylässä. Helsingissä kuvataan taas sydäntä ja toivottavasti tilanne ei ole huonontunut. Onneksi kuitenkin se on ennen reissua, niin voi varmistaa lääkäriltä, että Rasmus voi ylipäätään matkaan lähteä. Uskon kyllä ettei siihen ole estettä, sillä niin voimissaan tuo pieni mies täällä on. Onhan se silti kiva saada varmistus lääkäriltä, jotta voi sitten huoletta lähteä. En malttaisi odottaa edes! Lämpöisiä ilmoja on ollut ikävä. Viime kesänä oltiin Rasmuksen kanssa Kreikassa, joten matkaaminen tuon taaperon kanssa ei edes jännitä. Ennen Kreikan matkaa oli meinaan ihan erilaiset fiilikset :D. Sillon stressasin vaikka ja mistä..

Sitten asiaan, mistä otsikkokin kertoo. Ollaan parit kerrat tässä viime aikoina käyty moikkaamassa siskoani hänen työpaikallaan. Samalla ollaan herkuteltu, sillä työpaikkana sattuu olemaan kahvila. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen aika lepsu äiti mitä herkutteluun tulee. Varmasti jotkut ovat katelleet kauhuissaan, kun noinkin pikkuinen saa herkkuja, mutten itse näe satunnaista herkuttelua pahana. Vieläpä, kun Rasmus on ikäistään niin paljon pienempi. Nyt 2v1kk ikäisenä vain 75cm ja 8,5kg. Normaalisti tuon kokoisia taitaa olla alta vuoden ikäiset. Välillä vaan tulee mietittyä muiden ihmisten ajatuksia, kun eivät Rassen ikää tiedä. Yksi hyvä esimerkki siitä on, kun reilun puolen vuoden iässä Rasmusta alettiin istuttaa. Rattaissa sitten pidin poikaa istuma-asennossa ja kokoa Rasmuksella oli silloin vasta viitisen kiloa ja 56 senttiä. Muistan miten pahalta tuntui, kun ihmiset katsoivat ihan kauhuissaan kaupungilla. Muistan, kuinka pahalla mielellä soitin äidilleni asiasta ja yhdessä me todettiinkin, ettei nyt herranjumala muiden katseiden perusteella estetä Rasmuksen kehitystä. Ettei häntä pidä pakolla pitää makaamassa, jottei muut katsoisi pahasti. Nykyään olen paljon varmempi kuin vielä tuolloin, mutta asiaa tulee joskus mietittyä. Esimerkiksi silloin, kun Rasmukselle annoin tuon munkin syötäväksi.

Postauksesta tulikin aika sekava, vaikka alunperin oli vain tarkoitus kertoa mukavasta herkutteluhetkestä kahvilassa :D