Hennaana ja pari prinssiä: Herkutteluhetki

Viime aikoina olen onnistunut saamaan joka päivälle jotain ohjelmaa. Voisinpa jopa väittää, että on ollut kiire. Reilun parin viikon päästä lähdetään Espanjaan viikoksi, mutta ennen sitä on yksi Helsingin sairaalareissu, sekä sairaalakäynti ihan täällä Jyväskylässä. Helsingissä kuvataan taas sydäntä ja toivottavasti tilanne ei ole huonontunut. Onneksi kuitenkin se on ennen reissua, niin voi varmistaa lääkäriltä, että Rasmus voi ylipäätään matkaan lähteä. Uskon kyllä ettei siihen ole estettä, sillä niin voimissaan tuo pieni mies täällä on. Onhan se silti kiva saada varmistus lääkäriltä, jotta voi sitten huoletta lähteä. En malttaisi odottaa edes! Lämpöisiä ilmoja on ollut ikävä. Viime kesänä oltiin Rasmuksen kanssa Kreikassa, joten matkaaminen tuon taaperon kanssa ei edes jännitä. Ennen Kreikan matkaa oli meinaan ihan erilaiset fiilikset :D. Sillon stressasin vaikka ja mistä..

Sitten asiaan, mistä otsikkokin kertoo. Ollaan parit kerrat tässä viime aikoina käyty moikkaamassa siskoani hänen työpaikallaan. Samalla ollaan herkuteltu, sillä työpaikkana sattuu olemaan kahvila. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen aika lepsu äiti mitä herkutteluun tulee. Varmasti jotkut ovat katelleet kauhuissaan, kun noinkin pikkuinen saa herkkuja, mutten itse näe satunnaista herkuttelua pahana. Vieläpä, kun Rasmus on ikäistään niin paljon pienempi. Nyt 2v1kk ikäisenä vain 75cm ja 8,5kg. Normaalisti tuon kokoisia taitaa olla alta vuoden ikäiset. Välillä vaan tulee mietittyä muiden ihmisten ajatuksia, kun eivät Rassen ikää tiedä. Yksi hyvä esimerkki siitä on, kun reilun puolen vuoden iässä Rasmusta alettiin istuttaa. Rattaissa sitten pidin poikaa istuma-asennossa ja kokoa Rasmuksella oli silloin vasta viitisen kiloa ja 56 senttiä. Muistan miten pahalta tuntui, kun ihmiset katsoivat ihan kauhuissaan kaupungilla. Muistan, kuinka pahalla mielellä soitin äidilleni asiasta ja yhdessä me todettiinkin, ettei nyt herranjumala muiden katseiden perusteella estetä Rasmuksen kehitystä. Ettei häntä pidä pakolla pitää makaamassa, jottei muut katsoisi pahasti. Nykyään olen paljon varmempi kuin vielä tuolloin, mutta asiaa tulee joskus mietittyä. Esimerkiksi silloin, kun Rasmukselle annoin tuon munkin syötäväksi.