Rasmuksen kuulumisia ja taitoja

En ole aika pitkään aikaan kirjottanut kunnon kuulumisia Rasmuksesta ja ajattelin nyt korjata asian. Rasmus on tällä hetkellä kahden vuoden ja yhden kuukauden ikäinen, iloinen pikkupoika. Pituutta löytyy jo 75 senttiä ja painoa pikkusen reilu 8 ja puoli kiloa. Uhmaa ja omaa tahtoa löytyy, välillä jopa vaikka muille jakaa, mutta useinmiten Rasmus on oikein iloinen ja utelias pikkuinen. Vastikään on myös tullut paljon uusia taitoja. Ilman tukea seisomaan nouseminen tapahtui tässä jokin aika sitten ja siitä lähtien sitä on pitänyt harjoitella joka päivä. Ongelmana on se, että Rassella on niin paljon halua ja sisua opetella kokoajan, mutta lihasheikkous pistää jalat tärisemään niin kovin. Onhan se harmi, kun toinen niin kovasti haluaisi seisoskella, muttei voimat riitä vielä. Tämän kevään aikana on kuitenkin tarkoitus aloittaa kasvuhormoni, joka sitten kasvattaa myös lihasta.Pari päivää sitten Rasmus alkoi ensimmäistä kertaa ikinä kävelemään taaperokärryllä. Sohvan reunoja ja sen sellaisia pitkin on liikuttu jo pidempään, mutta tämä eteenpäin kävely alkoi tosiaan toissapäivänä. Niin vain äiti sai taas olla ylpeä pojastaan <3. 

Näin parin vuoden iässä Rasmus osaa :

-seisoa ilman tukea noin kymmenen sekuntia

-kävellä taaperokärryn kanssa

-juoda itse mukista

-riisua pipon,lapaset,kengät ja sukat. Kerran myös sukkahousutkin

-kiivetä sohvalle ja tulla alas sieltä

-liikkua kotona joka paikkaan ja löytää aina ne kielletyt jutut (sähköjohdot yms)

Rasmuksen tämän hetken lempparijuttuja on keinuminen, musiikki, pureminen (ei niin kiva juttu), Nöpö-koiran kanssa leikkiminen, ruokailun jälkeinen suun pyyhkiminen, itse mukista juominen, tavaroiden kolistelu lattiaan, imurin letkun kanssa pelleily, ikkunoiden pussailu ja aurinko.

Rasmus ei tykkää kokkareisesta ruoasta, kielloista, tukisandaaleista, sukista, sateesta eikä tuulesta. 

Joka päivä tuon pojan kanssa on vähän erilainen, mutta ihana. Nautin niin paljon kotona olemisesta hänen kanssaan, etenkin nykyään, kun päivät ei ole täynnä itkua, kuten vauvana. En sano, että silloin en hänen kanssaan olisi viihtynyt, mutta on nykyään vain kivempaa. Päivät, jolloin huomaa Rasmuksen oppineen jotain, ovat aivan mahtavia. Jokainen uusi taito on niin iso juttu. Joka päivä jaksan olla kiitollinen siitä, että Rasmuksen olen elämääni saanut. En tiedä mitään parempaa kuin oman lapsen ilo ja nauru. Ja sitä meillä kuuluu joka päivä :).