Päiväkotijuttuja

Niinkuin aiemmin kerroinkin, niin meidän elämä muuttuu hieman syksyllä. Rasmus lähtee päiväkotiin, tosin vain pariksi päiväksi viikossa. Asia on kuitenkin iso meille, sillä Rasse on ollut vain kotihoidossa. Noin kerran kuukaudessa hän on ollut yötä joko minun äidilläni tai mieheni vanhemmilla. Sen lisäksi jonkun muun kuin minun hoidossa Rasmus ei juurikaan ole ollut.

Päivähoitopaikkaa en itse olisi vielä hakenut, sillä kaikista aiemmista suunnitelmista huolimatta päätin, että haluan olla Rasmuksen kanssa kotona vielä. Poitsu täyttää kolme vuotta ensi vuoden alussa, joten varmaankin vuoden vaihteessa päiväkodista tulee sitten kokopäiväistä, 5 kertaa viikossa. Saapahan nähdä. On tässä tullut muutettua suunnitelmia ties kuinka monesti.

Elokuusta alkaen Rasmukselle on varattu paikka päiväkodissa, 1-2 vuotiaiden ryhmässä. Rasmus menee ryhmään, jossa on erityislapsia, mutta myös "normaaleja" lapsia tukemassa näiden erityislasten kehittymistä. Se tarkoittaa siis sitä, että päiväkodissa on erityislastentarhanopettajia. Rassen kohdalla lisäksi tulee aika varmasti myös oma avustaja. Siitä keskustellaan sitten elokuussa lisää. Meillä on ollut jo päiväkodin tapoihin kuuluva kotikäynti. Mukana oli kolme naista, joista kaksi oli ainakin Rassen tulevia hoitajia. Jokainen heistä vaikutti niin mukavalta, että ainakin tällä hetkellä on tosi luottavainen olo päiväkodin suhteen. Juteltiin Rasmuksesta, meidän arjesta ja kaikesta mikä nyt jotenkin saattaa vaikuttaa päivähoitoon. Jotenkin ihana, että kyseltiin niin paljon Rasmuksen kiinnostuksen kohteista ja tavoista. Tuli sellainen olo, ettei siellä lapsi ole vain lapsi muiden joukossa, vaan oikeasti yksilö, jonka tarpeita mietitään ja hoidosta yritetään tehdä parasta mahdollista.

Päivähoitoa haetaan kuntouttavana ja tämä tarkoittaa sitä, että jos se sellaisena hyväksytään, ei kotihoidontukea katkaista. Päiväkotia on suositeltu sairaalasta, mutta erityisesti sitä suosittelee näönkäytönohjaaja. Sokeilla lapsilla on tapana olla paljon "omassa maailmassaan" ja päiväkoti auttaisi siitä pois. Se kun haittaa kaikkea kehittymistä, eniten ehkä sitä sosiaalisuutta. Päiväkodista on hyötyä Rasmukselle myös monella muulla tavalla. Mikäli kotihoidontuki kuitenkin katkaistaan, on minun oltava töissä kaikki ne ajat mitä Rasse on hoidossa. Ei se olisi mikään maailmanloppu, mutta mielummin pitäisin sen kotihoidontuen. Ajattelen asian niin, että jos voisin viettää ne ajat kotona, olisi se Rassellekin parempi. Näin ehtisin hoitamaan kaikki tärkeät asiat, suuremmat siivoukset ja sen sellaiset silloin, kun Rasmus on hoidossa. Sitten minulla olisi aikaa enemmän Rasselle silloin, kun hän on kanssani kotona. Ja pakko myöntää, että näiden vuosien jälkeen, jos vähän vapaata aikaa saa itselleen, ei sekään haittaa. On sitä minulle sanottukin, että olisin ansainnut ne vapaat. Välillä voisin vaikka nukkua päikkäreitä kaikessa rauhassa, lähteä kiertelemään kauppoja tai vaikka käydä lenkillä. Kuinka luksusta se olisikaan! Vastausta päätöksestä odotellaan vielä, joten ei auta mennä asioiden edelle. Joko menen töihin tai sitten en. Hullua vain, ettei vieläkään tiedä mitä sitä syksyllä tulee tekemään. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Se on tullut huomattua.

Olen siis hyvin luottavaisin mielin päiväkodin suhteen. Elokuun alussa käydään tutustumassa päikkyyn ensin niin, että ulkoillaan muiden lasten kanssa. Seuraavan kerran taas mennään sisälle silloin kun muut lapset ovat pihalla. Näin Rasse saa rauhassa tutustua paikkaan. Sitten seuraavan kerran mennään sisälle hengailemaan niin, että myös muut lapset ovat siellä. Näitä kertoja järjestellään niin monta kuin on tarpeen. Myös näönkäytönohjaaja tulee joillekin kerroille mukaan. Luulenpa silti, että kun ensimmäinen virallinen hoitopäivä koittaa niin lähden itkien pois. En sen takia, että olisin huolissani, vaan siksi, että minun pikkuvauvasta on tullut iso. Melkein alkaa itkettää jo ajatuskin.

Päiväkotia varten on tullut ostettua tarpeellisia juttuja Rasselle. Kuravaatteita ei ole koskaan tarvittu, sillä sadepäivät on vietetty sisällä. Sitäpaitsi Rasmuksen ulkovaatteet ovat vedenpitäviä. Nyt ne tuli kuitenkin ostettua,kun niitä päikystä toivotaan (minkä ymmärrän täysin). Niiden lisäksi ostin perusvaatteita, hyödyntäen osta 3,maksa 2 -tarjouksia. Ja kuinka ihanaa oikeasti, kun mieheni äiti oli käynyt ostamassa Rasmukselle kasan vaatteita kirpparilta. Olin kai jotain puhunut, että Rasmus tarvitsee vaatetta päikkyyn. Ollaan saatu niin ihania ja ajattelevaisia ihmisiä meidän elämään. Ei voi kuin olla onnellinen!

Tässä tälläinen pitkä postaus tästä päiväkotiasiasta. Jos jotain kysyttävää jää niin kysy ihmeessä! Ostoslistalla on vielä reppu ja tossut. Mitä muuta päiväkotiin tarvitsee? Vai tarvitseeko mitään? Pitääkö ottaa jotain huomioon päikkyä varten, mitä en luultavasti ole tajunnut? Onko muita samassa tilanteessa syksyllä olevia? Jos on, niin miltä tuntuu?