Kaikki pakolliset asiat ovat Rasmuksesta hirveitä. Vaipan ja vaatteiden vaihto aiheuttaa raivoa, samoin kuin syöminen ja nukkuminenkin. Meillä ei kuitenkaan lapsi määrää tuollaisia, vaan asiat hoidetaan, vaikka kuinka Rasmus laittaisi vastaan. Tässä kuitenkin oli vasta osa hermostumisen syitä. Siihen kun riittää vain, että jokin tavara on väärässä paikassa Rasmuksen mielestä.
Parhaani mukaan yritän ymmärtää uhmaamista ja ymmärränkin. Sehän on tärkeä asia kehityksessä. En vain oikein tiedä, miten reagoida. Luin jopa netistä ohjeita ja siinä kehotettiin juttelemaan lapselle ja pysymään itse rauhallisena. Joo-o, mutta Rasmuksen kohdalla juttelu vain pahentaa asiaa. Välillä en reagoi ollenkaan, sillä syliin ottaminen aiheuttaa kunnon rimpuilun, eikä se ainakaan auta. Välillä Rasmus lähtee myös sänkyynsä rauhottumaan ja se auttaa jonkin verran. Rasmus ei koe sitä hylkäämisenä, sillä puhun hänelle ja käyn vähän väliä hänen luonaan. Välillä taas vain taannun lapsen tasolle ja alan itsekin huutamaan. Tiedän, että se on väärin, mutta välillä vain tuntuu, ettei mitään muuta pysty. Ja se ei ainakaan auta asiaa yhtään, päinvastoin. Minulla ei vain ole mikään maailman paras pinna. Kyllähän se jälkikäteen harmittaa, kun tulee huudettua, mutta kai sitä muutkin äidit joskus hermostuu? Toivottavasti en ole ainut.. Rasmuksen rauhoituttua jatketaan elämää taas oikein hyvillä mielin ja kaikki se kiukuttelu unohtuu samantien, kunnes pian tuleekin uusi syy uhmata :D.
Tiedän, että tämä kaikki kuuluu kehitykseen, mutta jos jollain on hyviä vinkkejä kuinka hoitaa tällaiset tilanteet, niin kerro ihmeessä! Onko se juttelu vain ainut tapa, vaikka se menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Onko teillä uhmaa ja menetättekö siihen hermonne?
Onpa söpö äkäsenä <3 chiquita banaani
VastaaPoistaNo onhan hän silloinkin söpö! :D banaania toi asu muistuttaa mustakin! :D
PoistaVoi ei tsemppiä arkeen! Muista että olet hyvä äiti, myös niinä huonoina hetkinä, älä liiaksi ruoski itseäsi kärsivällisyys on hyve myös oman pinnan kehittämisessä :)
VastaaPoistameillä opetellaan nyt sanomaan ei kun kukkapurkit on niin kamalan kivoja kiipeily paikkoja ja multa herkkua :D ja mie menetin viimeksi hermot meidän vaunujen kuomulle ja annas jos tekniikka ei pelaa..... että lehmänhermoja kaivataan aina ajoittain täälläkin :)
Kiitos paljon, sitä tarvitaan aika ajoin! Niin, ei pitäis alkaa potemaan huono äiti-oloa, vaikka hermot meniskin. Pakko myöntää kuitenkin, että kärsivällisyyttä on tullut opittua Rassen myötä paljon! Vaunujen ja muiden kanssa temppuilu saa kyllä täälläkin hermot menemään ja tekniikka samaten! Samassa veneessä siis ollaan :D Nuo kielletyt asiat taitaa olla kaikkien lasten suosikkeja. Kukkapurkit ja sen sellaset. Ei- sana opitaan onneks suht helposti, mutta oma asia onkin sitten, miten sitä totellaan :D tsemppiä siis sinnekin! :)
Poista