Leikkitreffit

Meillä on pitänyt kiirettä! On tullut sisustettua kotia ja sitä varten käytiin Ikeassakin ostelemassa kotiin uusia juttuja. Rasmus jäi siksi aikaa hoitoon ja olikin ihan kiva saada rauhassa katsella ympärilleen. Se, ettei kokoajan tarvinnut samalla viihdyttää lasta ja miettiä ruoka-aikoja, oli varsin rentouttavaa. Kotiin ostettiinkin hylly, kattolamppuja ja paljon pienempiä sisustusjuttuja. Täällä alkaakin olemaan jo melkein valmista. Piakkoin koitan siis tehdä uutta kotipostausta :).

Sisustamisen lisäksi olen hoitanut asioita ja paljon muuta. Ensi viikolla lähdetään siskoni ja Rasmuksen kanssa kuntoutuskurssille. En tiedä mikä sen ihan virallinen nimi on, enkä tarkalleen ottaen edes tiedä, mitä olemme menossa sinne tekemään, mutta pian se selviää. Kurssi on siis Rasmuksen sokeuden takia ja ainakin siellä pitäisi saada paljon vinkkejä sokean lapsen kehityksen edistämiseen ja yleisestikin elämään. Vaikka kyllähän elämä tässä itsessään on minulle jo paljon opettanut, miten sokean lapsen kanssa toimitaan. Nyt on kuitenkin hyvä aika mennä oppimaan lisää, sillä kokoajan Rasmus liikkuu enemmän ja enemmän. Seisomaan yritetään jo monesti ilman tukea ja tuosta pojasta onkin tullut ihan mahdoton pikkuapina. Joka paikkaan kiivetään ja joka paikasta kiivetään pois. Rasmusta ei siis enää uskalla jättää pienimmäksi hetkeksikään vahtimatta.

Sitten itse asiaan mistä otsikko kertoo, eli tähän päivään. Aamupäivästä lähdettiin ajelemaan Saarijärvelle moikkaamaan ystävääni ja kummityttöäni. Voi mahdoton miten se pieni ihminen oli taas kasvanut! Ei ehkä niinkään kooltaan, mutta puhetta tuli jo monia sanoja ja vaikka mitä muita uusia juttuja, mitä ei vielä viime kerralla ollutkaan. Niin ne vauvat vain kasvavat nopeasti!

Meillä oli siis oikein mukava päivä. Sai taas hetken jälkeen vaihdella kunnolla kuulumisia hyvän ystävän kanssa ja päästä näkemään tuota niin rakasta kummityttöä. Harmittaa vieläkin ihan hirveästi, etten hänen ensimmäisille synttäreilleen pystynyt osallistumaan, sillä Rasmus oli silloin niin kipeänä. Onneksi kuitenkin synttäreitä tulee ja on muutenkin mahdollisuus nähdä häntä kuitenkin suhteellisen useasti. Tunnin ajomatkan kyllä jaksaa hyvin tietäessään näkevänsä nuo ihanat tytöt <3.

Rasmus ja kummityttöni eivät vielä leiki yhdessä, mutta eiköhän sekin päivä sieltä koita vielä. Sen sijaan molemmat tekevät omia juttuja, eivätkä kuitenkaan säiky toisiaan kuten vielä jokin aika sitten. Ennen Rasmus hätääntyi kuullessaan toisen lapsen itkua, mutta ne ajat taitavat nyt olla ohi. Suunniteltiinkin jo mitä kaikkea noiden pikkuisten kanssa voisi kesällä keksiä, kun he ehkä ymmärtävät enemmän toisiaan. Enkä muuten malttaisi odottaa kesää! Sinne on tosin vielä aikaa, mutta onneksi tässä on vaikka mitä muuta kivaa ennen sitä. Kohokohta tulevassa keväässä taitaakin olla se, että huhtikuun lopussa lähdetään Espanjaan, ihanaa!

Tulipas tästä melko sekava ja pitkä teksti. Pisteet sille, joka loppuun asti jaksoi lukea! :D