Pompulapäinen poika

Ihan ensimmäisenä pakko sanoa, miten ylpeä olen Rasmuksesta! Eilen meillä kävi fysioterapeutti kolmen viikon tauon jälkeen ja Rasmus sai hirveästi kehuja. Olen itsekin huomannut, että hän on ottanut isoja kehitysharppauksia viime aikoina. Muutama päivä sitten Rasmus alkoi konttaamaan, tosin peruuttaen, mutta kuitenkin. En tiedä miksi hän ei kulje eteenpäin, mutta toisaalta onhan se turvallisempaa törmäillä jalat kuin pää edellä. Parin päivän sisällä Rasmus on myös alkanut seisomaan tukea vasten aika hienosti. Vähän autettuna hän kapuaa sohvan reunaa vasten seisomaan. Alas tuleminen käykin sitten vain pyllähtämällä lattialle, ei siis mikään kovin pehmeä lasku, mutta ei se tunnu Rasmukseen sattuvankaan. Olen silti ollut aina istumassa hänen takanaan, sillä välillä Rasse päästää irti sohvasta ja eihän hänellä tasapainoa vielä seisomiseen ole. Mutta eikös se sanontakin mene niin, että hiljaa hyvä tulee. :)

Fysioterapeutin lähdettyä saimme ihania vieraita; kummityttöni Rouskun perheineen. Oli taas niin kiva nähdä heitä, viime kerrasta kun oli jonkin aikaa. Kummityttö oli taas kasvanut niin paljon! Rasmus oli taas ihmeissään toisen vauvelin ääntelyistä ja säikkyi jopa hieman, kun Rousku tarrasi häntä kädestä. Kunhan nuo vähän kasvavat, niin hyvät leikkikaverit niistä vielä tulee! Rousku onkin ainut Rasmuksen vauvakaveri, joten Rasse ei ihan hirveästi muihin lapsiin ole tottunut. Vain yhdellä ystävälläni on vauva, enkä ole oikein tutustunut uusiin ihmisiin. Kivahan se olisi, mutta vielä minusta ei ole oikein ollut lähtemään mihinkään äiti-vauva-kerhoihin tms. Jotenkin ajattelen, etten tiedä mihin me Rasmuksen kanssa oikein edes menisimme. Rasmus, kun ei ole mikään ihan vauva enää, mutta ei kuitenkaan vastaa ikäistään kehitykseltä. En halua Rasmusta muihin vertailla, eikä minusta lapsia pitäisi koskaan vertaillakaan keskenään. Eikä sillä iällä tai kehityksellä ole sen suuremmin merkitystä, kunhan olisi niitä vauva/lapsikavereita, mutta vähän olen tällaisia asioita pohdiskellut.

No, sitten tähän päivään, mistä otsikkokin kertoo. Tänään ei ole muuta tehty kuin käyty kaupassa ja viety postiin Rasmuksen vanhoja vaatteita seuraavan lapsosen käytettäväksi. Olen monesti miettinyt, kun Rassen hiukset ovat tuosta päältä niin pitkät, että miltähän ne näyttäisi kiinni. Päätin sitten laittaa pompulan poitsun päähän ja sehän näytti hauskalta. Minusta se ei tehnyt Rasmuksesta tytön näköistä, eikä kaverinikaan niin ajatellut, kun häneltä mielipidettä kysyin. En itse laittaisi Rasmuksen päälle esimerkiksi vaaleanpunaista tai röyhelöä, mutta en siltikään tuomitse muita, jos jonkun pojan päällä vaaleanpunaista näänkin. Joka tapauksessa kaupassa sitten Rasmus istuskeli ostoskärryissä ja eräs nainen tuli kehumaan Rasmusta ihanaksi tytöksi. Hymyilin vain ja mielessäni ihmettelin sitä, kun Rasmuksella oli kuitenkin ihan poikamaiset vaatteet. Rasmuksella voi silti olla jatkossakin joskus pompula päässään. :)

Mitä mieltä olette siitä, että pojan hiukset ovat näin? :)