Monen päivän tapahtumat

Meillä on ollut tosi hauskoja päiviä viime aikoina. On ollut paljon kaikkea mielekästä tekemistä, muttei kuitenkaan liikaa. Tykkään, että on tekemistä, mutta jos sitä on enemmän kuin tarpeeksi, se ei ole enään niin kivaa. Muutenkin, kun minulla on tapana stressata esimerkiksi siivoamisesta. Sille pitää olla aikaa monta kertaa viikossa, että saan kaiken järjesteltyä jne. En meinaan ole mikään kovin tehokas, mitä siivoamiseen tulee.

kesän lemppari, itsetehty mansikkapirtelö <3

En muista mitä on tehty minäkin päivänä, mutta tässä niitä nyt tulee vähän epäjärjestyksessä. Saatiin yksi päivä ystäväni Laura yökylään Saarijärveltä asti ja meillä oli tosi hauskaa. Lauran koirakin oli mukana ja Rasmus oli taas ihan hämmästyneenä, että mikä se oikein on. Rasmus ei pelkää koiria, mutta hämmästelee aina aluksi, jos koira alkaa vaikka haukkumaan tai nuolemaan. Hetken ihmettelyn jälkeen Rasse on kuitenkin mielissään repimässä koiran turkista ja työntämässä käsiä nuoltavaksi. :D

Muitakin kavereita ollaan saatu kylään ja onkin ollut tosi mukavaa, mutta ollaan myös oltu jonkin verran Rasmuksen kanssa kaksistaan. Välillä on ihana antaa kaikki huomionsa vain tuolle pienelle ihmiselle ja seurata hänen tekemisiään. Rasmuksesta on tullut ihan mahdoton liikkuja. Ennenkin hän tykkäsi pyöriskellä paljon, mutta nykyään hänellä on myös tapana tunkea itsensä mahdollisimman pieniin paikkoihin ja huutaa sitten äitiä pelastamaan, sillä itse ei niistä vielä pois pääse. Ottipa Rasmus myös muutaman konttausaskeleenkin muutama päivä sitten! Fysioterapeutin mukaan Rasse olisi osannut kontata jo pitkään, muttei vain jostain syystä tee sitä. Fyssari on kuitenkin tällä hetkellä muutaman viikon lomalla niin ei olekaan vielä päässyt kuulemaan asiasta. Ehkä Rasmus jo konttaa vähäsen, kun hän palaa lomaltaan. Eihän siihen mikään kiire ole, mutta on se vain ihana huomata pojan oppineen uutta. :)

Sen lisäksi Rasmus on alkanut syömään enemmän itse. Lusikka löytää suuhun aika hyvin jo, mutta usein kuitenkin väärinpäin, jolloin ruoat on sitten lattialla. Leipä, keksit ja muut sormin syötävät ruoat menee jo sellaisenaan. Aiemmin niitä monesti pilkoin pieniksi palasiksi, koska pelkäsin pojan tukehtuvan, mutta Rasmus on nyt tajunnut, ettei sitä ruokaa tarvitse suuhun laittaa ihan mahdottomia määriä kerrallaan.

Kotona on tullut oltua paljon, vaikka säät ovatkin olleet suurimmaksi osaksi mahtavia. Tekemistä on kuitenkin riittänyt hyvin ja sain jopa tilattua paperisia kuvia ifolorilta. Sekin oli pitänyt tehdä jo vuoden päivät, mutta eilen sitten vihdoin tartuin itseäni niskasta kiinni sen asian suhteen. Monen monta tuntia siinä kuvia lataillessa meni, mutta ei se ihmekään ole, sillä puolentoista vuoden kuvat piti käydä läpi. Kuvia kuitenkin tuli tilattua noin viitisensataa. Onneksi se homma on ohi ja kohta pääseekin sitten vihdoin laittamaan niitä vauvakirjaan ja kehyksiin jne. 

Tänään huonosti nukutun yön jälkeen päätin lähteä Rasmuksen kanssa heti aamupalan jälkeen ulkoilemaan, kun aurinko paistoi ja lämpöasteita oli mukavasti. Mentiin puistoon ja Rasmus pääsi hiekkalaatikolle ja keinumaan. Voi sitä riemua keinussa! Hiekkalaatikko ei niin ollut Rassen mieleen,se taisi vähän jopa pelottaa. Varovasti Rasmus vähän kosketti hiekkaa ja vetäisi käden kiireesti pois ja vähän ajan kuluttua uudestaan ja uudestaan. Seuraavan kerran puistoillessa hiekkalaatikolle taas, niin Rasmus tottuu pikkuhiljaa hiekkaankin. Puistoilun jälkeen käytiin vielä kävelyllä ja poika nukahti rattaisiin. Ja samoja unia hän nukkuu vieläkin. Siinäpä meidän kuulumiset viime ajoilta, harvinaisen pitkästi selitettynä. :D