Meidän päivä

Minulta pyydettiin postausta meidän päivästä. Tämä päivä oli periaatteessa aika normaali, vaikkei tietenkään joka päivä olekaan samoja menoja.

Herätyskello soi jo aamulla klo 7:00, meillä oli Rasmuksen sairaalakäynti, joten piti herätä hyvissä ajoin. Heti ensimmäisenä kipitinkin autolle laittamaan se lämmitykseen. Ulkona oli -15 astetta, sellainen pakkanen herätteli kyllä samantien. Takaisin tullessa Rasse oli yhä unessa, joten kiiruhdin suihkuun ja valmistauduin muutenkin päivään. Pikkuhiljaa Rasmus alkoi heräillä ja aloinkin tekemään hänelle aamupalaa. Ystäväni Mirka oli meillä yökylässä, joten hän auttoi minua syöttämällä Rasmuksen samalla, kun pakkasin tavaroita ja valitsin Rasmukselle vaatteita.

Kun Rasse oli syönyt, tein hänelle aamupesut, vaihdoin vaatteet ja päästin hänet lattialle leikkimään hetkeksi. Sillä aikaa pyöräytin minulle ja Mirkalle smoothiet, jonka jälkeen lähdimmekin sairaalaa kohti.

Sairaalassa Rasmusta katsoi lääkäri, fysioterapeutti ja näönkäytönohjaaja. Tällä kertaa Rasmusta kehuttiinkin oikein paljon. Motorisessa kehityksessä ollaan menty hienosti eteenpäin, mikä oli aivan mahtavaa kuulla. Kyllähän sen Rassesta näkeekin, että paljon on viime aikoina opittu.

Yhdentoista aikaan pääsimme lähtemään kotiin. Kotona syötin Rassen ja aloimme kaikki (minä, Mirka ja Rasmus) päikkäreille. Olisi ehkä pitänyt jäädä siivoilemaan Rasmuksen päikkäreiden ajaksi, mutta tällä kertaa nukkuminen vei voiton. Siivottavaa kun olisi aina..

Parin tunnin päiväunien jälkeen leikin hieman Rasmuksen kanssa, jonka jälkeen olikin taas ruoka-aika. Rassen syötyä, söimme Mirkan kanssa eilisen ruoan tähteitä. Rasmus antoi mielellään ruokarauhan, kun sai itse istua pöydässä maiskuttelemassa kurkkua.

Syötyämme, lähdimme kävellen viemään yhtä pakettia postiin, sekä käymään apteekissa. Liian usein sitä tulee mentyä autolla, vaikka matka ei olekaan pitkä, joten nyt kun oli seuraakin, niin päätimme lähteä reippailemaan. Ylireagoin taas Rasmuksen pukemisen suhteen ja puin hänelle vaatekertaa toisensa päälle, jonka jälkeen sujautin hänet vielä toppapussiin. Jotenkin ajattelin, että ulkona on aivan järkyttävä pakkanen, kun itse aamulla oli mennyt ihan liian vähillä vaatteilla ja kylmähän siellä tuli. Nyt kuitenkin, kun itsekin puki lapaset ja pipon, niin eihän siellä tullut yhtään kylmä. Lopputulos olikin siis se, että Rasmus oli melkoisen hiessä takaisin päästyämme.

Loppuilta menikin Rasmuksen kanssa leikkiessä, kunnes hän iltapuuron ja pesujen jälkeen lähti nukkumaan, jo ennen yhdeksää. Korvatulehdus taitaakin olla selätetty, tai ainakin Rassen nukkumaanmeno on taas helppoa kuin heinän teko.

Minun ja Mirkan ilta kuitenkin jatkui mutakakun syönnillä, koneella oleskelulla ja telkkaria katsellen. Nukkumaankin pitäisi varmaan mennä tässä piakkoin, mutta vielä pitänee ainakin pyykit käydä ripustamassa kuivumaan ja muuta pikku hommaa.