Rasmus 1v8kk

En pysty käsittämään miten aika menee näin nopeasti. Alle neljä kuukautta ja mun vauvani on jo kaksivuotias! En vain kestä sitä! Eilen aloin taas päivittelemään tätä asiaa, kun Rasmuksen sängyn pohja laskettiin ihan alimmilleen ja samalla otin pois sängyn reunapehmusteet. Vaikka olenkin tosi onnellinen, että se raskas vauva-aika on ohi ja Rasmus on kehittynyt paljon viimekin kuukausina, on olo silti hieman haikea, ettei minulla tosiaan ole sitä pientä vauvaa enää.

Mitä Rasmus sitten näin vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä oikein osaa? Vaikka ja mitä! Viime aikoina Rasse on saanut tosi paljon kehuja motorisista taidoistaan ja valmiuksia ja osaamista olisi vielä paljon enemmän, mutta uskallusta puuttuu. Luonteeltaan poika ei ole mikään pelkuri, mutta vähän varovainen. Varovaisuus ei tietenkään ole pahasta, mutta jonkin verran se hidastaa kehitystä. Tällä hetkellä Rasmus liikkuu konttaamalla, nousee tukea vasten seisomaan ja kävelee tukea vasten jonkin verran. Rasmus muistaa tasan tarkalleen missä on mikäkin huonekalu ja se helpottaa häntä paljon. Ei tule turhia turhautumisia, kun esim. pöytä sijaitsee siellä mistä hän sitä etsii. Törmäilyjä ei ole tullut pitkiin aikoihin oikeastaan ollenkaan. Jotenkin Rasmus havaitsee, jos edessä on jotain. Ennen Rassen liikkeelle lähtöä jännitinkin, että kuinka paljon sitä oikein törmäillään, mutta turha jännittämisen aihe se oli. Mitään pahempaa kun ei ole käynyt.

Puhetta sen sijaan odotellaan vieläkin. Rasmus osaa muutaman sanan, mutta ei oikein käsitä niiden tarkoitusta. Puhetta ymmärretään enemmän, tosin ihan vain yksinkertaisia lauseita. Sairaalalla tästä asiasta olikin keskustelua ja tilannetta seurataan parivuotiaaksi, jonka jälkeen todennäköisesti aloitetaan puheterapia. Asia huolestuttaa vähän, mutta turha sitä stressailla sen enempää, kun eihän se sillä parane. Kaikki ajallaan.

Tämän hetken Rasmuksen lempparipuuha on ehdottomasti keinuhepalla keinuminen. Sillä hän mielellään keinuisi vaikka koko päivän, jos vain voisi. Sen lisäksi poika tykkää soitella paljon pianollaan, vielä parempi on mummolassa sijaitseva oikea piano. Ennen pianoa hakattiin vain, mutta nykyään Rasse soittaa sitä oikein hartaudella :D. Ihana pieni mies <3

Kovin itsenäinen Rasmus ei vielä ole, eikä tietenkään tarvitsekaan, mutta minä itse-vaihetta on ehkä vähän havaittavissa. Apua kun hän ei millään haluaisi. Esimerkiksi pipon hän niin mielellään pukisi itse päähän, muttei kuitenkaan vielä ymmärrä, ettei se auta, jos pipolla vain koskettaa päätä :D. Sitten sitä suututaan, kun äiti sen laittaa. Sormiruoat ja muut sellaiset Rasmus jo hallitsee hienosti, mutta lusikalla syöminen on vielä melko hakusessa. Ruoat, kun tippuvat jo matkalla suuhun. Sitä meidän pitäisikin harjoitella enemmän. Kaikki taidot kuitenkin tulevat ajallaan, eikä kiire millekään ole. Mutta sellainen on Rasmus 1v8kk! <3