Talvinen viikonloppu

Kuinka ihanaa, että lunta on satanut ja vienyt sitä inhottavaa pimeyttä pois! Mä ainakin olen ihan innoissani tuosta lumesta ja toivon, ettei se kokonaan lähtisi enään pois ennen kevättä. Meillä olikin kiva viikonloppu ja aikaa tuli vietettyä pihalla.

Perjantai-iltana kävin ystäväni kanssa syömässä ja vaihdettiin kuulumiset pitkästä aikaa. Oli ihanaa päästä kunnolla juttelemaan, ilman mitään häiriöitä. Rasmus jäi mieheni kanssa kotiin ja hyvin heilläkin oli mennyt. Nyt raskaana ollessa Rasmus on ollut hoidossa entistä vähemmän, kun ei ole tullut mentyä mihinkään illanviettoihin. Pitäisi kuitenkin muistaa ottaa välillä sitä omaakin aikaa ihan kunnolla ja huomasinkin, miten olin sen tarpeessa! Paljon paremman tuulinen mamma palasi syömästä ja ilta meni ihanasti, vaikka Rasmus valvoikin melkein puolilleöin. Meillä, kun viikonloppuisin tuppaa menemään nuo lapsenkin rytmit miten sattuu. Mutta se ei Rassea itseäänkään haittaa, joten hölläillään niiden suhteen. Turha sitä on niuhottaa tuollaisista, mikäli se ei ketään haittaa :).

 Lauantaina lähdimme hyvissäajoin kaupungille. Siellä oli paljon eri ruokakojuja ja mentiinkin syömään äitini yrityksen kojulle. Siellä syötiin herkulliset leivät ja jatkettiin matkaa ostamaan metrilakuja. Niitä oli mieleni tehnyt jo monta kuukautta, muttei ollut tullut tilaisuutta ostaa. Nyt siis käytin tilaisuuden heti hyväksi ja olihan ne ihan superhyviä! Hetken kiertelyn jälkeen lähdettiin kohti mieheni vanhempien kotia ja vietettiin siellä loppupäivä. Illasta me katseltiin elokuva ja oltiin rennosti.

Sunnuntaina lähdettiin ulkoilemaan koko perheen voimin. Rasmus nautti kirpsakasta säästä, ihan kuten me muutkin. Pitäisikin äitini luota käydä hakemassa pojan pulkkakin, niin voisi rattaista siirtyä pulkkailemaan. Viime vuonna Rasmus ainakin piti siitä! Ulkoilun jälkeen tultiin sisälle ja Rasmuksen nukuttua päikkärit, alettiin leipomaan pipareita. Rasse keskittyi enimmäkseen taikinan maisteluun, mutta onneksi se ei ole niin justiinsa. Kokeiltiinpa ensimmäistä kertaa koskaan tehdä piparkakkutalo ja voi hyvänen aika, että se onkin hankalaa puuhaa! Mikään osa ei sopinutkaan yhteen ja talo oli muutenkin aivan kallellaan. Kuumennettu sokerikin ehti monta kertaa jäähtyä, ennenkuin sitä ehti mihinkään edes laittaa. Katsotaan jaksaako sitä moista edes ensi vuonna yrittää. Voin nimittäin kertoa, että hermot meni :D. Ei tuo leipominen totta tosiaan ole minua varten. Pääasia oli kuitenkin, että Rasse sai taas kokemuksen, sillä kuuluuhan lapselle piparien teko joulun aikoihin.

Onko muut innoissaan lumesta? Mitä sinne ruutujen toisille puolin kuuluu? Kommentointi on viimeaikoina ollut hiljaista, joten olisi kiva kuulla jotakin. Postaustoiveitakin otetaan mielellään vastaan! :)