Seitsemän aikaan aamusta soi herätyskello, mutta torkutin sitä puoli kahdeksaan asti. Ensimmäisenä noustessani kävin ottamaassa kilpirauhaslääkkeeni (kuten aina), jonka jälkeen riensin suihkuun. Olisin niin halunnut jäädä sinne koko päiväksi, kylmä ilma kun ei houkutellut yhtään. Kello kuitenkin tikitti eteenpäin ja oli pakko siirtyä kiireellä meikkaamaan. Rasmus heräilikin siinä vaiheessa ja tein hänelle aamupesut, jonka jälkeen oli aamupalan vuoro. No, Rasse on taas ollut jonkinmoisessa syömälakossa ja ruokaa menikin alas vain pari lusikallista. Ei auttanut kuin lämmittää maitopullo ja toivoa, että se edes kelpaisi, mutta ei. Rasmus joi sitäkin ihan vähän.
Yhdeksän jälkeen oltiin valmiina lähtöön, meillä kun oli Rasmuksen sairaalakäynti kymmeneltä. Aikataulussa siis oltiin ja hyvin, mutta autolla jouduin alkaa renkkaamaan Rasmuksen turvaistuimen kanssa. Istuimen vyöt eivät löystyneet yhtään, eikä näin ollen vyöt mahtuneet hänelle kiinni. Aiemmin, kun istuimessa oli istuttu pelkät sisävaatteet päällä. Melkein parikymmentä minuuttia renkkasin istuinta, jonka jälkeen jouduin luovuttaa ja riisua Rasmukselta haalarin ja laittaa kyytiin. Onneksi ei ollut mikään järin kylmä ilma, mutta voi että miten ärsytti. Onneksi päästiin sentään perille turvallisesti ja vieläpä ajallaan. Ja myöhemmin istuin taas toimi normaalisti..
Sairaalassa olimme fysioterapian puolella testailemassa Rasmukselle tulevaa seisomatelinettä, jonka tarkoitus on kehittää lantion hallintaa ja lihaksia jaloissa. Sen lisäksi Rasmus sai tukikengät, jotka auttavat nilkan ja jalan muotoutumista oikein. Niitä käytetään seisomatelineessä ollessa, mutta myös muulloinkin. Ei kokoajan, mutta ymmärsin, että niitä kannattaisi kumminkin käyttää melko usein.
Kotiin tultiin noin puoli kahdentoista aikaan ja aloin heti syöttämään Rasmusta. Taaskin ruokaa meni vain muutama lusikallinen. Rasmuksen huono syöminen stressaa välillä todenteolla, mutta eihän siinä auta muuta kuin toivoa, että seuraava ruokailu sujuisi paremmin. Syöttämisen (tai sen yrittämisen) jälkeen leikittiin Rasmuksen kanssa.
Yhden aikaan Rasmus alkoi sitten päikkäreille ja sillä aikaa minä siivoilin, lueskelin blogeja ja puhuin maratonipuhelun siskoni kanssa. Nykyään Rasmus nukkuu päivässä yhdet pitkät päikkärit ja se onkin ihanaa, sillä silloin ehtii kunnolla tehdä vaikka ja mitä. Aiemmin päikkärit olivat niin pienissä pätkissä, ettei silloin ehtinyt tehdä juurikaan mitään.
Vähän ennen kolmea lähdimme Rasmuksen kanssa hakemaan siskoani koulusta ja hänet vietyä kotiin, otin toisen siskoni kyytiin ja lähdimme käymään kaupassa. Rasmuksen kanssa kaupassa käynti kahdestaan on aika hankalaa, sillä kaiken kantamiseen tarvitsisi enemmän käsiä. Onneksi siskoni suostui mukaan ja tulikin siitä sitten meille ja jäi yökyläänkin.
Kaupasta selvittyä kotiin, aloin tekemään ruokaa ja taas kerran Rasmus söi huonosti. Juotin hänelle pillimehua, että edes jotain sai menemään pojan vatsaan. Syömisen jälkeen leikittiin taas Rasmuksen kanssa ja laitoin hänelle tukikengät jalkaan. Poika olikin aluksi varsin hämmästynyt kengistä, mutta pian hän tottuikin kenkiin ja samanlailla viipotti menemään, kuin ilmankin kenkiä.
Seitsemältä syötin Rasmusta uudelleen ja tällä kertaa ruokaa meni hyvin. Onneksi, sillä muuten olisin stressannut yöllä kokoajan syömättömyyttä. Sen jälkeen oli iltapesujen aika, jonka jälkeen Rasmus lähtikin jo nukkumaan. Yleensä hän ei ennen kahdeksaa lähde nukkumaan, mutta tänään väsytti näköjään jo aiemmin.
Loppuilta minulla on kulunut siskon kanssa jutustellessa, telkkaria katsellessa ja tätä postausta kirjoitellessa. Näin pimeällä onkin ihanaa laittaa kynttilät palamaan, vetää villasukat jalkaan ja olla vain. Nyt pitääkin lähteä nukkumaan, jotta huomenna taas jaksaa :).
Olet kaunis!<3
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista