Vauvajumppaa

Tämä päivä on ollut ihan mahtava! Uskaltauduin elämäni ensimmäistä kertaa vauvajumppaan Rasmuksen kanssa. Olen aina jostain syystä jännittänyt liikaa mennäkseni tuollaisiin, mutta eilen illalla päätin, että aamulla sinne mennään. Menin ajatuksella, että jos se ei olekaan kivaa, niin eihän sinne uudestaan ainakaan tarvitse mennä. No, se oli tosi kivaa ja tehokasta! Rasmuskin nautti hirveän paljon, kun sai olla sylissä hypyyteltävänä musiikin soidessa. Ainut ongelma oli se, että olen viimeaikoina ryhdistäytynyt salilla käymisessä niin hyvin, että paikat olivat edellisistä jumpista jo melkoisen kipeät. Niin ja sektiohaavani oikuttelee vieläkin. Tuntuu, ettei se ole vieläkään ihan kunnossa, kun etenkin vatsoja tehdessä sitä alkaa repimään kamalasti. Pitänee soittaa huomenna jonnekkin ja kysyä, että voiko se tosiaan olla normaalia.. Leikkauksesta kuitenkin alkaa olemaan jo vuosi. 

Jumpan jälkeen olikin jo kamala nälkä ja menimme ystäväni Jennan kanssa salaateille Wilhelmiinan konditoriaan. Siellä saimme valita suuresta valikoimasta itsellemme mieluisat salaatit ja kauheassa nälässä otimme vielä sämpylät ja laskiaispullan puoliksi. Salaatti oli kuitenkin niin täyttävä, että sämpylät otimme lähtiessä pussiin mukaan ja säästimme välipalaksi. Silmillään tuli taas syötyä valitessa ruokia, tosin olihan se kiva myöhemmin päivällä tajuta, että välipala odottaa valmiina kaapissa, eikä tarvinnut tikkua ristiin laittaa ruoan eteen.

Syömisen jälkeen kiiruhdimme kotiin, ja ehdimmekin juuri perille fysioterapeutin saapuessa. Rasmus saa fyssarilta nykyään tosi paljon kehuja ja poika onkin huvittava, kun on tosissaan alkanut osallistumaan keskusteluun ja esittämään kaikenlaista. Tekoyskä on tällä hetkellä Rassen lempparijuttu ja minua se kieltämättä naurattaa, kun toinen olevinaan yskii kauheasti ja alkaa sitten nauramaan itselleen. Minun rakas <3

Fyssarin lähdettyä me mentiin Rasmuksen kanssa samantien päikkäreille. Olinkin ihan tajuttoman väsynyt. Vielä, kun kuvittelin aamujumpan tekevän minusta maailman energisimmän ihmisen loppupäiväksi. Okei, saattoi siihen vaikuttaa se, että yöllä tuli nukuttua vain se nelisen tuntia..

Loppupäivä ollaankin leikitty Rasmuksen kanssa. Olen niin iloinen, että tuosta pojasta alkaa tosissaan olemaan seuraa. Niin monesti päivässä tulee naurettua toisen hauskoille ja ehkä vähän tyhmillekkin jutuille! <3