Perjantain kuulumisia

Rasmus vetelee jo sikeitä, joten aattelin tulla kertomaan meidän tästä päivästä. Menin tuossa myöhään iltapäivällä nukkumaan päikkärit Rasmuksen kanssa, saapahan siis nähdä miten myöhään tänään kukun. Kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen olen kyllä huomannut piristyneeni todellakin paljon, mutta tänään oli ihan totaalisen väsynyt olo koko päivän.

Aamusta siis herättiin jo ennen kahdeksaa, mihin en vain yksinkertaisesti ole vieläkään tottunut. Aina se tuntuu yhtä kauhealta ja mieli tekisi nukkua vielä ainakin pari tuntia, mutta minkäs teet, kun Rasmus määrää milloin herätään. Pari tuntia touhuttiin pojan kanssa, kunnes häntä alkoi väsymys painamaan ja veinkin sitten pikkuisen päikkäreille. Olisi itsekin tehnyt mieli, mutta nurkissa näkyvät pölypallerot pakotti tarttumaan imurin varteen. 

Puolilta päivin Rassen fysioterapeutti tuli käymään ja totesi, ettei luulisi kauaa menevän, kun Rasmus löytää konttausasennon ja lähtee konttaamaan. Tällä hetkellä Rasmus vetää jalkojaan konttausasentoon, mutta yläkroppa jääkin maahan ja jos hänet siihen asentoon laittaa, niin pienen hetken päästä voimat loppuvat käsistä ja sen seurauksena poika onkin taas otsa maassa. Liikkumisen saralla on kuitenkin opittu taas uutta, sillä Rasmus on lähtenyt peruuttamaan. Aiemmin hän on vaan kieriskellyt paikasta A paikkaan B ja silläkin tavalla tuo poika pääsee melkoista vauhtia. Hetkeksi, kun silmä välttää, Rasmus löytyy aivan eri päästä huonetta. Olen ihan älyttömän onnellinen,että uutta opitaan kokoajan, vaikka sen seurauksena sitten tulee niitä kolhuja ja itkuja. Rasmus, kun ei näe esteitä, niin pää tuntuu kolisevan vähän mihin sattuu. Ja ylisuojellakaan ei voi, sillä näönkäytönohjaajankin mukaan Rasmuksen pitää tajuta, että esimerkiksi meidän koti ei ole vaan yhtä avaraa tilaa ilman esteen estettä.

Fyssarin lähdettyä meidän oli tarkoitus mennä lähellä olevaan puistoon ulkoilemaan, mutta en väsymykseltäni kyennyt lähtemään ja jäätiin vain kotiin leikkimään. Myöhemmin illalla käytiin kumminkin kaupassa, mutta muuten ollaan tosiaan vain oltu kotona. Varmaan ihan hyväkin, sillä huomenna meillä on mummoni synttärijuhlat,jonne tulee paljon porukkaa ja vielä illalla Rasmus lähtee mummonsa, eli minun äidin, luokse yöksi. Saas nähdä lähdenkö minä sitten tuulettumaan ulos, vai rentoudunko ihan vain kotona. Suunnitelmat ovat vielä ihan auki, mutta eiköhän ne huomenna selkene. Ihanaa saada yksi yö nukuttua kunnolla niin pitkään, kun haluan, vaikka ainahan sitä kuitenkin ikävöi Rasmusta. On niin ihanaa saada yökyläilyn jälkeen pieni pallero kotiin. <3