Väsymystä ja uusia taitoja

Viime päivinä olen ollut harvinaisen väsynyt. On ollut tosi paljon kaikkea, mitä on pitänyt tehdä. Eli paikasta toiseen juoksemista on riittänyt. Rasmukselle on tullut kolme uutta hammasta, yksi alas ja yläkulmahampaat. Sen takia varmaan poika onkin ollut tosi kärttyisä. Kokoajan pitäisi saada olla sylissä, joten kotihommien teko on ollut vaikeaa. Onneksi kuitenkin olen saanut joulusiivouksen tehtyä ja kaikki lahjat hankittua ja paketoitua, että ei tarvi niistäkään stressata enää.

Rasmus on muuten oppinut viime aikoina paljon uusia taitoja. Näkövamman ja Rassen toisen sairauden takia motorinen kehitys tulee paljon jäljessä, mutta nyt hänellä on menossa joku vaihe, että paljon on opittu kerralla. Selältä mahalleen ja mahalta selälleen menee nyt kuin vanhalta tekijältä, vaikka niitä ei ole kauaa osattukkaan. Pyörien Rasmus kulkeekin nykyään ympäri olohuonetta. Myös mahallaan pään kannattelu on tuhat kertaa parempaa kuin aiemmin. Jaloille Rasmus ottaa painoa jo aika paljon, vaikka vielä reilu viikko sitten sitä ei tapahtunut oikeastaan ollenkaan. Oon niin ylpeä pienestä vauvastani ! <3

Rassen uudet housut saapuivat, mistä mainitsin viime postauksessa

Muita uusia juttuja Rassella on mm. tekonauru ja hauskuuttaminen. Aina kun nauraa jollekkin, mitä Rasmus sattuu tekemään, hän alkaa toistamaan sitä ja nauraa itse tekonaurua mukana. Aika menee niin nopeasti. Vastahan Rasse oli pienenpieni vauva, joka vain söi ja nukkui. Nyt pojasta on jo paljon seuraa ja tuntuu, että omaa tahtoa on alkanut löytymään. Rasmus suuttuu, jos häneltä esimerkiksi ottaa pois jonkun tavaran ja on heti tyytyväinen, kun saa sen takaisin. Tai jos nokkamuki on väärinpäin ja yritän kääntää sitä oikein, Rasmus hermostuu ja alkaa huutamaan, mutta lopettaa sen heti, kun päästän irti mukista. Vaipan vaihdosta ja pukemisesta on tullut yhtä rimpuilua. Hyvähän se tietty on, että kehittyy. :)

Saatiin äidin Nöpö-koira hoitoon pariksi päivää. Nöpö jostain syystä pelkää Rasmusta hirveesti. Aina jos vie Rassea sen luokse niin se juoksee karkuun. Eikä Nöpö tule luokse pyydettäessä, jos se näkee, että Rasmus on sylissä. Olisi kiva, jos Nöpön saisi jotenkin tottumaan Rasmukseen. Rasmus kun ei näe, niin tuntoaisti on ainut millä hän voisi käsittää Nöpön paikallaolon. Nöpön lisäksi saimme ystäväni Mirkan pariksi yöksi kylään ja on ollut tosi kivaa, että päivällä, sekä etenkin illalla on juttuseuraa. Rassen kanssa kun ei ihan hirveesti vielä jutella. Tai kyllä jutellaan, mutta kumpikaan ei ymmärrä toista. :D

Kirjoittelemaan tulen luultavasti seuraavan kerran vasta Joulun jälkeen. Täytyy katsoa, miten ehtii..
Hyvää Joulua kaikille !