Kuulumisia

Viimeiset pari päivää ovat menneet ihan hujauksessa. Keskiviikkona aamu alkoi ihan niinkuin yleensäkkin. Syöden, leikkien Rassen kanssa ja vähän siivoillen. Kuitenkaan koko päivää ei jaksanut olla vain kotona, joten lähdimme ystävieni Empun ja Josen luokse. Niillä kun on pitänyt niin monesti käydä, mutta ei vain koskaan ole saanut aikaiseksi. No, nyt on sekin tehty :) Ja Jose oli vielä leiponut ihanaa mustikkapiirakkaa! Rasmuksen kanssa on vaan jotenkin paljon helpompaa, että kaverit käyvät meillä, eikä toisinpäin. Kaiken sen tavaramäärän (eli hoitolaukun ja Rassen) kantaminen on raskasta. :D Pitäisi kyllä oikeasti enemmän liikkua kotoota muualle, vaihtelu virkistää..

Torstaina taas olin aamulla jotenkin erityisen virkeä. Aamupalan jälkeen lähdimme käymään kaupassa. Minä kaupassa kello kahdeksan. Sitä ei ole monesti tapahtunut. Sieltä raahasin valtavasti ruokaa, kun ei millään viitsi joka päivä olla jotakin ostamassa.

terveellistä aamupalaa :)

Kotiin päästyämme Rasmuksen fysioterapeutti tuli jumppauttamaan Rassea. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt miltei kaksi viikkoa, kun aikataulut olivat mennyt niin ristiin. Yleensä kun fyssari käy sen kerran kaksi kuitenkin viikossa. Rasmuksessa oli kuulemma tapahtunut melko paljon edistystä viimeisen kahden viikon aikana. :) Sitä aiemmin kun ei hetkeen ollut sen suurempaa kehitystä oikein tapahtunut. Kiva oli kuulla hyviä asioita, kun yleensä keskitytään aina siihen, että mitä ei osata ja mitä pitäisi osata.

Fysioterapeutin lähdettyä tuli näönkäytönohjaaja. Hän siis auttaa kaikessa näönkäyttöön liittyvissä asioissa, tai että miten sitä korvataan toisin keinoin. Tällä kertaa Rasmus oli kuitenkin juuri nukahtanut päikkäreille, koska fysioterapia alkaa usein väsyttämään häntä. Onhan se melko raskasta noin pienelle vauvalle "treenata" tunti. Mutta kerran näönkäytönohjaaja tuli, niin päätimme käyttää Rasmuksen päikkäriajan jutteluun. Juttelimme mm. sopeutumisvalmennuskursseista. Voimme siis Rassen kanssa lähteä tällaiselle kurssille, jos haluan. Siellä opetellaan kaikkia hyviä keinoja elämään näkövamman kanssa. Arkielämässä kuitenkin on niin monta asiaa, mitkä pitää tehdä hieman erilailla kuin miten näkevän lapsen kanssa tehtäisiin.

Mielestäni on todella hyvä, että on tällaisia ihmisiä, kuten tämä näönkäytönohjaaja. Hän kertoo niin paljon kaikista eri asioista, mitä en edes tiedä olevan ja osaa vastata melko moneen minun kysymykseenkin. Ei tarvitse kaikkea joutua itse selvittämään. Sain kuitenkin pohdittavakseni ison asian. On mahdollista, että Rasmuksen silmät tutkitaan Kuopiossa tarkemmin. Niistä tutkimuksista saisi aika selvän kuvan, että mitä Rasmus todella näkee vai näkeekö mitään. Mutta tämä tutkimus vaatii nukutuksen. Ja nukutus on aina riski. Siitä lähtien olen miettinyt, että mitä pitäisi tehdä. Aion kysyä asiaa lääkäriltä Helsingistä, kun meillä on käynti siellä joulukuun alussa. (Rasmuksella kun on pari kolme kertaa vuodessa tutkimuksia Helsingin lastenklinikalla) Sen lisäksi kysyn vielä samaa täältä Jyväskylän keskussairaalasta samalla kun meillä on sinne käynti. Tällä hetkellä kumminkin olen enemmän sillä kannalla, että elän mielummin epätietoisuudessa kuin ottaisin sen riskin nukuttamisesta. Vaikka yleensähän ne menevätkin hyvin. Silti minua pelottaa ajatus siitä, että jos jotain kävisikin.

Mutta sitten iloisempiin asioihin. Sain tänään pikkusiskoni Alisan ja Annan taas yökylään ja tein vuoden ensimmäiset joulutortutkin. :)

Nyt on kuitekin hipsittävä nukkumaan, sillä on huomenna Rasmuksen maitoaltistus. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja pikkuinen saa alkaa syömään maitotuotteita ! :)