Beginning of everything

Sain tietää olevani raskaana heinäkuussa 2012. Tiesin samantien pitäväni vauvan ja olinkin tosi onnellinen siitä. Pian aloin kuitenkin ajattelemaan, että kaikki ei voi mennä hyvin. Kuitenkin ensimmäisessä ultrassa huojennuin hieman, sillä näin , että vauva on oikeassa paikassa ja pieni sydän lyö juuri niin kuin pitikin. :)

rv 30

Raskauden puolivälissä olevassa ultrassa huomattiin, että vauvan kasvu jätättää jonkin verran ja siitä alkoi sairaalakierre. Kävin pari kertaa viikossa ultrassa ja kokoajan kasvu jätätti enemmän. Olin melko peloissani asiasta, kun mitään selitystä ei löytynyt. Monet lääkärit kävivät katsomassa ja miettivät yhdessä, että mikä voi olla pielessä. Välissä minua lähetettiin Helsinkiin asti ultraan, mutta ei sielläkään mitään uutta tietoa tullut. Minulle tehtiin lapsivesipunktio ja siitäkään ei mitään löydetty. Osastollakin tuli vietettyä aikaa, kun lääkärit miettivät kuumeisesti, että pitäisikö vauva ottaa keskoskaappiin kasvamaan.

Lopulta raskausviikolla 36 minulle tehtiin kiireellinen sektio vauvan sydänäänten heittelyjen takia. Rasmus oli 1970g ja 41.7cm. Ehdin nähdä vain vilauksen vauvasta, kun hänet kiidätettiin vastasyntyneiden teholle. Parin päivän ikäisenä Rasmus sai diagnoosin, kun lapsivesinäytettä oli tutkittu uudemman kerran. Hän tulee aina olemaan pienempi kuin "muut".

Kolmen viikon ikäisenä Rasmus pääsi kotiin kanssani. Olin niiiiiiiin onnellinen, vaikka tiesinkin, että parin päivän välein meidän pitää käydä sairaalassa erilaisissa tutkimuksissa. Viikko viikolta sairaalassa käynnit kumminkin vähenivät.

Rasmuksen ollessa jotain kolmen kuukauden ikäinen , hänelle tehtiin magneettikuvaus päähän , mistä huomattiinkin näköhermojen olevan pienemmät kuin normaalisti. Tuli epäily toiseen sairauteen, mikä onkin nyt todettu. Näkökykyä ei ole juuri lainkaan. Sitä ei voi korjata mitenkään, sen kanssa on vain opittava elämään. Ja sitähän me opetellaan. Tunto- ja kuuloaistia treenataan mahdollisimman paljon ja minun mielestä tulosta on jo hyvinkin syntynyt. Hyvin me pärjäillään. :)

Rasse ja äiti <3

Rasse laittanu ihan itse tutin suuhun.... :D

Rakastan tuota pientä miestä aivan älyttömästi ja olen maailman onnellisin, että olen hänen äiti. <3