Vauvakaverit

Lähdimme eilen ajelemaan Saarijärvelle moikkaamaan ystävääni ja hänen pikkuista, minun kummityttöäni. Rasmus nukkui koko ajomatkan, joten matka meni mukavasti.

Kummityttö oli ehtinyt kuukaudessa kasvamaan taas ihan valtavasti, eikä tosiaan ollut enää mikään vain sylissä makoileva pikkuvauva. Hassua, miten hän pari kuukautta sitten oli tosi pieni ja nyt reilun kolmen kuukauden iässä lähes Rasmuksen kokoinen.

Pikkuiset eivät tietenkään vielä oikein ymmärtäneet toisistaan mitään, mutta tytsy kyllä tarkoin seuraili Rassen leikkimistä ja Rasmus hämmästyneenä kuunteli aina, kun tyttö jotain ääniä päästeli. Oli ne kuitenkin niin ihania yhdessä, enkä malta odottaa, että he todella alkavat leikkiä yhdessä. <3

Rasmus on siis vihdoinkin parantunut, enää rohisee vain pikkuisen ja olikin ihanaa päästä vähän vaihtamaan maisemaa, sekä tietysti moikkaamaan ihania tyttöjä. Harmi vaan, että he asuvat vähän reilun tunnin matkan päässä, ettei ihan kovin usein nähdä. Toivottavasti kuitenkin pian uudelleen. <3