Kuulumisia kiireen keskeltä

Hetkeen ei ole taas tullut kirjoiteltua ihan peruskuulumisia, joten tässä tulee nyt sellaisia. Viime päivät ovat olleet hyvinkin kiireisiä, sillä on ollut paljon asioita hoideltavana. Vieläkään ei todellakaan olla voiton puolella niiden kanssa. Meillä tosiaan koittaa se muutto reilun viikon päästä ja olenkin tällein suht hyvissa ajoin alkanut pakkailemaan. Yleensä on tapana ollut jättää ihan viime tinkaan, sillä vihaan muuttolaatikoiden keskellä elämistä, mutta tällä kertaa ajattelin kuitenkin hoitaa muuton hieman huolellisemmin. Olen muunmuassa käynyt kaappeja läpi ja heittänyt paljon turhaa tavaraa pois. En halua, että uudessa kodissa on yhtään turhaa tavaraa viemässä tilaa. Tällä hetkellä täällä tosiaan elellään niiden muuttolaatikoiden keskellä, sillä oikeastaan kaiken mitä ei nyt reiluun viikkoon tarvita, olen pakannut jo laatikoihin. Tuntuu, että tämä muutto saattaa jopa käydä aika helposti, kun olen kerrankin ollut pakatessakin järjestelmällinen. Kaiken muuttohässäkän,papereiden hoidon ja Rasmuksen fyssareiden yms. lisäksi olen koittanut treffailla kavereideni kanssa parhaani mukaan. Tai ainakin edes puhua puhelimessa. Kavereille ei ole meinaan viime aikoina liikaa aikaa ollut, mutta onneksi meidän elämä ei aina ole tälläistä jatkuvaa kiirettä.

Kun tietää, että piakkoin päästään uuteen kotiin, on sisustusinto taas noussut uusiin sfääreihin. Olohuoneeseen haluan ehdottomasti uuden maton ja mieleisen olenkin löytänyt. Haluaisin myös uuden sohvan ja vaikka mitä muuta, mutta koska kaikkeen ei ole varaa, olen päättänyt nyt hommata sen maton vain. Se tuo niin uuden ilmeen koko tilaan, tiedän sen. Meillä on uudessa kodissa paljon kivemmat lattiat ja ylipäätään koko asunto, etten millään malttaisi odottaa enää. Asunnon sijaintikin on miljoona kertaa parempi. Olen vain niin innoissani tästä!

Sitten takaisin niihin kuulumisiin. Rasmus on taas vuorostaan ollut monta päivää aivan monsteri. Hän ei haluaisi tehdä mitään ja inhoaa äitiä ylipäätään. Pieniä hetkiä on kuitenkin, jolloin äiti on Rassen mielestä ihan jees, mutta tosiaan vain pieniä hetkiä. Sen lisäksi Rasmushan sairasti vastikään keuhkokuumeen, jonka jälkeen tuli vielä korvatulehdus ja kehitys taantui niiden seurauksena täysin. Rasmus ei ole juurikaan suostunut kävelemään tai seisoskelemaan ja vaikuttaa siltä, että lihakset olisivat jotenkin paljon heikommat kuin hetki sitten. Fyssari kuitenkin sanoi, ettei huolta, sillä taidot ovat selvästi tallella, mutta vaatii nyt oman aikansa, että Rasmus taas jaksaa harjoitella kaikkea. Toivotaan, että pian tuo poika olisi taas yhtä ahkera ja sisukas oma itsensä!

Seuraaviksi päiviksi on paljon sellaista ei-niin-kivaa ohjelmaa, mutta kaikki varmasti palkitaan siinä vaiheessa, kun on muutto tehty, tavarat paikallaan ja voi vain rentoutua. Sitä odotellessa! :)

Mitä teille kuuluu? :)