Pienenpieni Rasmus

Joku teistä lukijoista ehdotti, että tekisin postauksen Rasmuksesta ihan pienenä. Joten tässäpä se nyt tulee. :)

tämän kuvan sain sairaalassa itselleni ennen kuin olin edes ehtinyt nähdä Rasmusta kunnolla

Rasmus syntyi keskosena ja oli syntyessään vain 41.7cm ja 1970g. Keskosuuden lisäksi Rassella on sairaus, jonka takia hän kasvaa todella hitaasti, eikä tule koskaan olemaankaan mikään isokokoinen. Hänelle meni 44 senttiset vaatteet kolmen kuukauden ikäiseksi asti. Kaupoissa käydessä Rasmuksen kanssa, ei voinut välttyä ihmisten ihmetyksiltä. Ensimmäisten kuukausien aikana vastailinkin monet kerrat kaikenlaisiin kysymyksiin. Eniten kysyttiin,että onko vauva keskonen. Ja siihen vastattuani alettiinkin kysellä syntymäpainoa ja millä viikoilla Rasmus oikein syntyi. Kysymykset eivät haitanneet oikeastaan ollenkaan, mutta välillä tuntui hieman jopa pahalta, kun jotkut alkoivat olettaa Rasmuksen ikää. Esimerkiksi kerran Rasmuksen ollessa vähän vajaa puolivuotias, tuli kaupassa eräs nainen ja tokaisi, että tuo vauva on varmasti nolla viikkoa vanha.

rakas kenguruhoidossa

Ensimmäiset kolme viikkoa Rasmus oli sairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla. Syitä oli muunmuassa lievät hengitysongelmat (ensimmäisinä päivinä) ja huono syöminen. Rasmuksella oli käytössä syöttöletku, koska hän ei millään jaksanut syödä tarvittavaa määrää. Myös keltaisuutta oli pojalla ja sinivalohoito jouduttiin aloittaa kolme kertaa uudestaan, koska aina bilirubiiniarvojen laskettua ja hoidon lopetettua, ne nousivat uudestaan.

Pikkuhiljaa syöminen parantui ja kaikki muukin alkoi olla kunnossa ja minulle alettiin puhumaan kotiinlähdöstä. Odotin sitä todella malttamattomana, vaikka tiesinkin, että sairaala on varmasti parempi paikka Rasmukselle niin kauan, kun hän sitä yhtään tarvitsee. Oli kuitenkin tosi raskasta jättää pikkuinen sairaalaan ja lähteä itse kotiin nukkumaan. Joka ilta se tuntui yhtä pahalta ja itkinkin sitä monesti. Ikävä oli aina vaan niin valtava. Halusinkin olla Rassen luona niin paljon kuin mahdollista, joten joka aamu herättyäni lähdin suoraan sairaalalle ja poistuin vasta ihan illalla kotiin nukkumaan.

Rasmus kotona ensimmäistä päivää

Kun koitti Rasmuksen kotiin pääsyn aika, oli olo ihan uskomaton. Vaikka kolme viikkoa onkin lopulta lyhyt aika, tuntui se siinä tilanteessa pitkältä. Siitä alkoikin ympärivuorokautinen huolehtiminen pikkuisesta. Rasmusta piti syöttää öisinkin kolmen tunnin välein, joten ensimmäisistä kuukausista en väsymyksen takia ihan hirveästi muista. Aluksi kävimme joka toinen päivä sairaalassa lähinnä painokontrolleissa ja verikokeissa. Kontrollien vähennyttyä muutamiin kertoihin kuukaudessa, aloin oikeasti tuntea, että mekin elämme aikalailla normaalia vauva-arkea.

Rasmus 1kk

Rasmus 1kk

Rasmus 2kk

Rasmuksen ollessa parin kuukauden ikäinen, aloitettiin hänelle fysioterapia. Fysioterapeutti alkoi käymään luonamme pari kertaa viikossa, joten siinä tulikin taas lisää ohjelmaa viikkoihin. Onneksi fyssari kävi kotona, ettei aina tarvinnut olla menossa johonkin. Ensimmäisiin kuukausiin mahtui myös jokunen osastojakso sairaalassa syystä taikka toisesta, mutta onneksi ne olivat yleensä vain muutaman päivän reissuja.

Rasmus 3kk

Rasmuksen ensimmäiset kuukaudet olivat siis aika täynnä kaikkea sairaalaa ja muuta kuntouttavaa ohjelmaa, mutta kyllä sinne mahtui paljon myös ihan sitä perus elämää. Nykyään meillä ei ole läheskään yhtä paljon sairaalakäyntejä. Fysioterapia on siis ainut mikä on täysin samanlailla kuin alussakin. Enään en ole niin huolissani tai peloissani Rasmuksen voinnista, vaikka sekin tietysti vaihtelee kausittain. Tällä hetkellä Rasmusta kiusaakin korvatulehdus, mutta se on pikku juttu verrattuna aiempiin. Eilen sairaalakäynnillä sain myös uudet mitat pojasta. Rasmus on siis tällä hetkellä 10 kuukautta, pituutta 64cm ja painoa jo hieman reilut seitsemän kiloa. Iso vauva jo, sillä onhan pojan paino triplaantunut, ylikin.

Rasmus 10kk

Toivottavasti tekstistä saa edes jotain selvää, vaikka se hyppiikin asiasta toiseen. Teki kyllä hyvää muistella Rasmuksen alkuaikoja. Kyllä sitä taas tajusi miten onnellinen saa tuosta pienestä olla ja kuinka hyvässä tilanteessa sitä tällä hetkellä ollaankaan. <3